K-18, varmuuden vuoksi
Minua ärsyttää taas. Sain nukuttua ihan hyvin ja olo oli jotenkin huojentuneempi sen jälkeen, kun "päätin", että NN ei voi sittenkään uskoa, varmaan hänen täytyi sittenkin olla ateisti.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Nyt kuitenkin ärsyttää taas. NN:n täytyy olla ateisti. Hänen ei saa uskoa. Minun täytyy uskoa, että hän ei usko, jotta pysyisin kasassa. Minä en vain kestäisi sitä vaihtoehtoa, että hänkin uskoo. Sanotaan, että usko pelastaa, usko Jumalaan antaa iankaikkisen elämän. NN:n usko sen sijaan varmaan tappaisi minut. Minä en kestäisi. Mutta kaikkihan tietysti toivovat, että hän uskoisi. Mitä väliä minulla olisi? Mitä väliä Amialla olisi, kun se kerran joka tapauksessa menee Helvettiin. Hah, oikein vain sille, kerran saa nähdä, että kaikki muut uskoo, kaikki hyvätkin ihmiset ja että se on vain yksin väärässä. Se on vain yksin kaikkialla. Varmaan Amiankin ongelmat ratkeisivat, jos hän vain uskoisi. Amiaa pitäisi tukea, että hän löytäisi Jumalan rakkauden. Ja nyt jos NN kerran uskoo, niin siinähän olisi keino saada Amia uskomaan myös!
Mutta ei, ei se mene noin. Minä en usko. Enkä luultavasti tule koskaan uskomaankaan. NN:n usko ei saisi minua yhtään lähemmäs uskomista, vaan päinvastoin. Se repisi vain lisää eroa minun ja uskovien ihmisten välille. Kun ajattelen, että jos NN uskoo... Minä tulen kauhean vihaiseksi ja minun tekee mieli tehdä jotain, mitä uskovaiset eivät voisi ikinä hyväksyä. Ottaa riparilla tehty krusifiksi, joka on kirjoituspöydälläni ja polttaa se. Repiä Raamatun jokainen sivu irti ja polttaa nekin. Kieltäytyä syömästä enää ikinä ja sanoa jokaiselle, joka kysyy, että en halua syödä, koska en halua elää. Sanoa, että Jumalaa ei ole, että uskovat ihmiset ovat vain sokea kanalauma, joka vauhkoonnuksissaan seuraa yhtä hieman päästään viallaan ollutta tyyppiä. Sanoa, että he ovat itsekeskeisiä ja säälittäviä, ja että he ovat saaneet maailmassa paljon enemmän pahaa aikaan kuin kaikki ateistit yhteensä. Sanoa, että heidän typerä uskonsa tappaa minut nyt, toivottavasti he ovat onnellisia.
Olen soittanut koko aamun – tai aamun ja aamun, kun kerran nousin vasta yhdeltä – Ghost Love Scorea. Yhtä kohtaa vain. Sellaista, jossa pitää hakata koskettimia. Jos minulla olisi oikea piano, niin olen ihan varma, että siitä olisi tämänaamuisessa soittamisessani katkennut kieliä. Kohta on tietysti se suunnilleen puolessa välissä oleva hieno hakkaamiskohta, jonka osaan soittaa omasta mielestäni hyvin. Hieno.
Bring me home or leave me be
My love in the dark heart of the night
I have lost the path before me
The one behind will lead me
Take me!
Cure me!
Kill me!
Bring me home!
Every way!
Every day!
Just another loop in the hangman's noose!
Take me, cure me, kill me, bring me home
Every way, every day
I keep on watching us sleep
Relieve the old sin of Adam and Eve
Of you and me
Forgive the adoring beast
Hieno biisi. Jotenkin saa purettua edes jotain, kun soittaa tuota biisin kohtaa pianolla. En tiedä, miten Jumala kirotaan. Varmaan pitää ottaa siitä selvää, jotta voin tehdä sen.
(Heh heh, repesin: linkki)
