Ei ole taas tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Keskiviikkona aloitin kirjoituksen, mutta en jaksanut kirjoittaa sitä loppuun. Muutenkin olo on sellainen etäinen. En tee päivisin oikeastaan mitään muuta kuin roikun netissä (enkä edes mesessä) tai katselen jotain nauhoitettua leffaa tai tv-sarjaa. Ja nukun. Nukun joka yö melkein 12 tuntia ja kun herään, on siltikin vielä väsynyt olo. Vähän niin kuin karhut vaipuvat talviuneen talvella, niin minä vaivun aneemiseen ja passiiviseen kesäuneen kesälomilla.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Olen saanut lisää tuloksia yliopistoista. En päässyt biologian yhteishaussa yhtään minnekään. Enkä päässyt fysiikkaankaan, mutta se nyt oli jo arvattavissa. Eli enää on kirjallisuuden tulokset saamatta. Eli näyttäisi hyvin vahvasti siltä, että tänä kesänä muutan Kuopioon. Jee. Saisipa vain tietää sen tuloksen, niin tietäisi sitten jo varmasti.

 

Kävin Nanillakin tässä yhtenä päivänä. Juteltiin taas kauheasti kaikkea. Pääasiassa pojista, köh. Mutta se onkin hyvä aihe jutella. Nykyisin se menee kylläkin siihen, että meistä molemmat pähkäilee, että kun tuntuu, että vaatimukset sellaisten huipputyyppien suhteen ovat niin korkeat, että ei sellaista ihmistä voi ollakaan. Tuntuu vain sitten, että jos tulisi vastaan joku tyyppi, joka pitäisi minusta ja olisi ihan kiva, niin pitäisikö tyytyä vain sitten siihen, että ei tarvitsisi olla vain ihan yksin, eivätkä kaikki ihmiset katsoisi vähän kieroon, kun minulla ei ole koskaan ollut ketään. Nanilla ei ole ihan sama tilanne, mutta hieman. Hänellä on huippukivaa sen tyyppinsä kanssa, joten hän nyt vain odottaa sitä, että ihastuisi tähän.

 

Sitten minä vihdoin ja viimein tunnustin Nanillekin sen ajatukseni, että jos NN:n kanssa olisi tullutkin jotain ja olisi käynyt ilmi, että hän uskookin, niin minä en olisi välttämättä pystynyt jatkamaan sitä. Ja sitten sanoin vielä yleisesti, että en pystyisi ikimaailmassa seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka uskoo. Pelkäsin vähän Nanin reaktiota, kun täällä blogissa siihen ei suhtauduttu kauhean ymmärtäväisesti, mutta Nan ymmärsi täysin. Hän sanoi sitten vielä, että ei hänkään voisi kuvitella seurustelevansa sellaisen kanssa, joka ei usko. Koska siinä oltaisiin niin läheisiä, niin se ei luultavasti toimisi.

 

Sitten juteltiin avioliitosta. Heh, meillä on hienot keskustelut, mutta tuo nyt on vain entistä ajankohtaisempi, kun yksi minun ikäiseni, joka on Nanin kaveri menee uutena vuotena naimisiin. Nan selitti sitten sellaisen aikataulun, jonka mukaan hän ainakin tekisi, eikä niin, että kun on vajaa vuosi tunnettu alle kaksikymppisenä, niin sitten heti kihlaudutaan ja mennään pian naimisiin. Minä sitten sanoin, että en usko, että haluan koskaan mennä naimisiin, vaikka sitten löytäisinkin jonkun. Sanoin, ettei se tunnu siltä, että se olisi minun juttuni ja koska sehän on periaatteessa vain avoliitto, jolla on ”Jumalan siunaus”, niin en minä tarvitse sitä. Nan sanoi sitten, että avoliitto itse asiassa kuulostaakin enemmän minulta.

 

Sitten juteltiin NN:stäkin vähän. Paljon vähemmän kuin ennen. Nähtävästi aihe NN on nykyisin vähän pannassa, kun kaikista toiveista huolimatta siitä ei tullut mitään, eikä kumpikaan meistä kai oikein tiedä, että miten asiaan pitäisi suhtautua. Tuolta NN:n uskovaisuudesta juteltiin vähän ja siitä hänen uskonnonkirjoittamisestaan. Nan jaksaa edelleen yllättävän sympaatisesti ehdotella, että ehkä hän kirjoitti uskonnon vain siksi, että se oli niin helppo. Jos hän siis kirjoitti uskonnon ylipäänsä, koska siellä koetilanteessahan oli kauhean paljon eri kokeita jaossa yhtä aikaa, niin se NN:n koe olisi voinut olla joku muukin. Joo, Nan uskoo vakaasti, joten siksi minusta onkin erityisen liikuttavaa, että hän sanoo jotain tuollaista vain saadakseen minun mieleni vähemmän negatiiviseksi.

 

Juteltiin myös Nightwishista ja se on nyt sitten varma, että sitä mennään tänä kesänä katsomaan. Odotan innolla! Siinä onkin minun ainoa kesäsuunnitelmani – Kylämiitin lisäksi tietysti.

 

Nan myös mainitsi, että saattaa myös suunnata Kuopioon opiskelemaan samaa alaa kuin minäkin, koska kun hän on tutkinut Jyväskylän sivuja, niin hän on saanut kuvan, että se ei vastaa hänen toiveitaan yhtä hyvin kuin Kuopio. Minä kun luulin tähän asti, että Nan on jo täysin varmasti suuntaamassa Jyväskylään, ja että jos minä häivyn Kuopioon, niin siinä sitten se.

 

Minä en oikein käsitä, miten minä ja Nan voidaan olla niin samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia. Nan kirjoittaa melkein täsmälleen samat aineet kuin minäkin ja todennäköisesti päädytään opiskelemaan samaa alaa. Meitä kiinnostavat samat asiat (soitetaan molemmat pianoakin) ja meillä on suhteellisen samat arvot. Mutta silti me olemme ihan erilaisia. Ei varmaan välttämättä kuulosta siltä, mutta minä ja Nan ollaan niin erilaisia kuin vain olla voi. Mutta näköjään hyvin erilaisetkin ihmiset voivat olla todella hyviä kavereita. Nanin kanssa suunniteltiinkin jo, että miten pidetään yhteyttä, kun minä lähden opiskelemaan, kun kumpikaan meistä ei tykkää puhua puhelimessa. Sähköpostilla sitten varmaan ja osaksi tekstiviesteilläkin. Ja tietystihän minä tulen kotona käymään, niin silloin voi nähdä.

 

Ehkä loppuun voisi lainata itseäni, kun silloin keskiviikkona onnistuin tiivistämään ajatukseni aika rehellisesti ja osuvasti:

 

”Tai siis, kun mullahan on niin ylitarkat vaatimukset poikien suhteen, että millä todennäköisyydellä sellaista ihmistä on yhtään missään? Ja vaikka olisikin, niin millä todennäköisyydellä mä sitten tapaisin sen? Paitsi että mähän löysin sellaisen ihmisen jo, mutta se vaan ei sattunu pitämään musta takaisin, niin mitä mä nyt sitten teen?”

 

Olen hukassa. Siitä on yli neljä kuukautta, mutta se on vieläkin niin hankalaa! Koskaan ennen en ole tavannut hänen kaltaistaan ihmistä, joka olisi niin paljon kuin minä. Vapaus on minulle tärkeää, mutta hän oli ensimmäinen sellainen ihminen, jonka kanssa ollakseni olisin ollut valmis osasta vapaudesta luopumaan. Hän vain ei pitänyt minusta. Kuinka minä ikimaailmassa voisin tämän jälkeen löytää ketään, koska en ole koskaan edes tavannut sellaista ihmistä, joka olisi yhtään samalla tasolla kuin hän? Joten jos ikinä löytäisin yhtään ketään, joutuisin aina vain tyytymään. Joutuisin luopumaan niistä vaatimuksistani ja tyytymään johonkuhun, joka olisi ”vähän sinnepäin”. Ja jos en tekisi niin, niin sitten eläisin koko elämäni yksin ja kuolisin yksin, eikä kukaan ikinä rakastaisi minua, enkä minä voisi rakastaa tätä takaisin.

 

***

 

”All I ever craved were the two

Dreams I shared with you

One I now have, will the other

Ever Dream remain

For yours I truly wish to be”