Tänään oli sitten sen kauan stressattu matikan koe. Meni ihan penkin alle, läpi pitäisi päästä: Omien laskujeni mukaan saan tasan kahdeksan pistettä, joka on myös se ensimmäinen pistemäärä, jolla pääsee läpi. Hetken kävi mielessä jättää tyhjä paperi, mutta päätin sittenkin yrittää vielä pitää sen todistuksen nelosvapaana.
Nyt on kaikin puolin kurja olo. Eilen, kun olisi pitänyt opetella matikkaa, olin ensin soittotunnilla, sitten autokoulussa ja sen jälkeen jouduin vielä kirjoittamaan tutkielman ja esseen, jotta en jäisi suoritusmerkinnättä opossa. Niin siinä sitten kävi, että kun kello oli puoli yhdeksän, olin saanut kaiken pakollisen tehtyä. Sitten söin toisen kerran ja sitten tulikin jo Lost. Ja hups! Sitten kello olikin jo kymmenen, enkä ollut lukenut matikkaa vielä yhtään.
Valvoin suunnilleen puoliyhteen, joten sain päntättyä reilut kaksi tuntia. Normaalisti olisin opetellut niin kauan, kunnes olisin osannut ne, mutta minä olin kertakaikkisesti liian väsynyt. Olin nukkunut edellisenä yönä vain viisi tuntia. Ja samaten sitä edellisenä. Ja sitä edellisenä... Jo autokoulussa nuokahtelin, mutta sain sinniteltyä puoli yhteen. Sillon alkoi kyllä jo epätoivo iskeä. Olin opiskellut puolet ja kun selasin sivuja katsoakseni paljonko olisi vielä opeteltavaa, vastaus oli 83 sivua. Tajusin kuitenkin, etten pystyisi enää laskemaan ja lukemaan. Päätin sitten nukkua ja laittaa kellon soimaan puoli kuudelta, jotta voisin levättyäni opetella loput asiat. Niin minä sitten tein. Puolikuolleena nousin ylös ja äiti löysi minut puoli seitsemän aikoihin herätessään jo keittiön pöydän äärestä matikankirja nenän edessä. Sain opeteltua alueen melkein loppuun. En ollut ehtinyt laskea mitään, vaan olin ehtinyt lukea pelkästään teorian ja katsella esimerkkejä.
Koulun käytävällä näkyi sitten minun lisäkseni paljon muita kalpeita ja uneliaannäköisiä ihmisiä. Kuulin jopa, että joku oli valvonut matikkaa laskien koko yön! Luin tietysti viimeisille minuuteille asti, mutta kun sain koepaperin eteeni, olisin voinut purskahtaa itkuun. Kuvaajia, paraabeleja, derivaattafuktioiden ääriarvojen ja nollakohtien etsimistä... Sain sitten onneksi laskettua yhden tehtävän käsittääkseni kokonaan oikein ja sen jälkeen yritin sieltä täältä raapia kokoon edes pari pistettä jostain laskusta. Käsittääkseni kuitenkin saan sen kahdeksan pistettä. Toivottavasti nyt sentään edes sen.
Nyt on kauhea olo. Olen nukkunut koko viikon jokaisena yönä liian vähän, joten nyt univelat alkavat painaa päälle. Viime koeviikolla fysiikan koetta edeltävänä yönä olin nukkunut vain muutaman tunnin, mutta silloin se oli jo liian vähän väsyneenä olemiseen. Niinpä minä vain hekottelin koko kokeen ajan, kun kaikki oli yhtäkkiä niin hauskaa. Nyt kuitenkin on vain äärettömän paha olo. Ei mitenkään hauskaa, vaan päätä särkee, minua pyörryttää ja voin muutenkin huonosti. En pysty edes nukkumaan, koska oloni on näin huono. Täydellinen oravanpyörä.
Jotain hyvääkin tässä päivässä on: Latasin yhteen suosikkipeleistäni päivitetyn version. Se on jotain niin täydellistä ja äärimmäisen rentouttavaa. Koeviikoilla on etenkin vapauttavaa vain pelata sitä peliä, jossa saa purkaa tuskastumista teurastamalla loogisesti kaikkia vihollisia. Toinen hyvä asia tässä päivässä on se, että on perjantai. Se tarkoittaa, että huomenna ei ole koetta, joten voin mennä niin aikaisin nukkumaan kuin haluan. Pitkään en saa nukkua, sillä täytyy mennä kaupunkiin metsästämään joululahjoja. Mutta varmaan saan kuitenkin vähintään 11 tuntia nukuttua, kun mikään ei pakota minua pysymään hereillä.