No, nyt on sitten uusi vuosi jälleen kerran. Raketteja oli kiva katsella, mutta vieläkin minä pelkäsin niitä. Äidin mielestä oli aina suloista, kun minä pienenä tukin sormet korviini, kun raketteja ammuttiin, mutta minä teen niin vieläkin. Todella outoa myöntää, että minä ihan oikeasti pelkään ilotulitusraketteja. Niistä kuuluu kauhean kova ääni, enkä minä voi kuunnella sitä meteliä, joten tukin kädet korvilleni. Kai sitä voisi sanoa hiukan kummalliseksi.

Veli lähti tänään kahden päivän lomalle "Hoitokotiin", kuten sitä paikkaa kutsutaan. Minä en pidä Hoitokoti -ilmaisusta, sillä siitä saa väärän kuvan. Se paikka on vain tavallinen isompi rakennus, jossa hänen kaltaiset ihmiset leikkivät ja puuhailevat ensin päivän ja nukkuvat sitten soluasuntojen kaltaisissa tiloissa. Veli tykkää siitä ja nyt se on erityisen hyödyllinen, koska huomenna äiti menee siihen leikkaukseen.

Minusta tuntuu, että äiti hieman pelkää sitä leikkausta. Hän ei näytä sitä oikein mitenkään, hän ei ikinä näytä pelkäävänsä mitään. Kerran hän pelkäsi, että hänellä on syöpä (outo kyhmy kädessä), mutta hän kertoi minulle vasta kuukausia sen jälkeen kun se oli todettu vain joksikin määrittelemättömäksi ei-syöväksi. Äidin olisi kuitenkin tarkoitus päästä vielä samana päivänä kotiin. Saa kuitenkin nähdä, miten käy. Viimeksi hän joutui jäämään yön yli, koska lääkärit eivät uskaltaneet päästää häntä kotiin, koska hän pyörtyi. Minäkin yritän näyttää mahdollisimman epähuolestuneelta.

Tänään sain kaksi unohtunutta joululahjaa. Äiti oli unohtanut ostaneensa ne ja hän oli unohtanut ne joulupukin säkistä. Hän kertoi eilen muistaneen sen toissapäivänä (eilisen toissapäivänä siis, eli kolme päivää sitten), joten sain ne nyt, kun veljeni lähti. Hanskat ja TSH lautapeli. Hanskat ovat vihjaus siitä, että voisin joskus käyttää muitakin hanskoja kuin niitä iänikuisia lapasia (joissa on sormille kuitenkin paikat), jotka sain Nanilta yhtenä syntymäpäivänäni. Ne olivat silloinkin viittaus. Minulla on aina kylmä käsiin ja Nan kysyi minulta, miksen hankkinut lämpimämpiä hanskoja. Ja TSH lautapeli... No, äiti ei yleensä ostele lautapelejä, vaikka minä niitä haluaisinkin, sillä minun on hankala pelata niitä yksin. Mainitsin tänä jouluna kuitenkin ohimennen, että minulle olisi niin helppo ostaa lahja: Mitä tahansa TSH:hon tai Tolkieniin liittyvää, niin olisin onneni kukkuloilla.

En tiedä, onko olo pirteä vai angst. On liian kiire tehdä kaikkea. Nyt pitää mennä tutkiskelemaan sitä peliä (John Howen kuvituksella!).