Tänään oli koeviikon viimeinen koe: matikka. Olin harjoitellut siihen enemmän kuin kaikkiin tämän koeviikon kokeisiin yhteensä, sillä minulla on alla nelonen, joten minulla ei ole varaa neloseen. Laskin jotakuinkin koko viikonlopun. Eilen tein sitten kompromisseja ohjelmienkin suhteen ja otin Amazing Racen DVD:lle, jotta voisin laskea enemmän. Ja minä laskin laskemisen jälkeenkin. Nukahdin vasta vartin yli kolme ja heräsin varttia vaille kuusi. Ja minä osasin ne laskut, mitä meillä kirjassa oli ja lisäksi osasin myös etälukion sivujen harjoitustehtävät.

Mutta niin, eihän se koskaan ole tarpeeksi. Ajattelin aluksi, että se meni ihan hyvin. Kokeessa oli kaksi helppoa tehtävää, joiden avulla uskoin pääseväni ainakin kirkkaasti läpi, jos en muuta. Mutta ei ei ei. Sotkin derivaatat taas. Ajattelin, että onpas helppo lasku: D (6x - 4)^3 = 3(6x - 4)^2. Ei, näin ei pidä tehdä. Siinä tehtävässä oli kaksi muutakin kohtaa, mutta koska ne olivat kaikki samanlaisia, laskin ne kaikki väärin. 0 pistettä.

Yhdestä tehtävästä tosin sain täydet (olin kokeen selityksessä, ja opettaja laski sen ainakin samoin kuin minä), mutta sekään ei tee kuin 6 pistettä. Kahdeksalla pisteellä pääsee läpi, enkä minä tiedä, sainko muista tehtävistä kasaan edes sitä kahta, minkä tarvitsisin. Jos en, niin minulle tulee todistukseen elämäni toinen nelonen. Ei sinänsä paha, mutta koska se on samasta aineesta kuin edellinen nelonen ja vielä peräkkäisistä kursseista, se tarkoittaa sitä, että saan etenemisesteen matikassa, jos en uusintakokeessa saa derivaatta-kurssia läpi. Ja jos saan etenemisesteen, en saa enää osallistua tunneille.

Lyhyeen en vaihda. Minulla on enää kaksi pakollista kurssia pitkästä jäljellä, joten nyt on jo vähän myöhäistä vaihtaa. Enkä minä edes haluaisi. Minä pidän matikasta ja osaan laskea niitä laskujakin omasta mielestäni ihan hyvin, mutta opettaja kysyy kokeissa kaiken aina niin, että minä en tajua edes kysymystä.

Muilla se on helpompaa. Muilla on joitakin kavereita, joilta kysyä neuvoa. Pojat jonottavat herra Friikin ja hänen kaverinsa T. Toukan prepattaviksi. Ja sillä he pääsevät läpi. Tytöt keskustelevat keskenään ja opettavat toisiaan. Kenen kanssa minä keskustelen? Kuka minua muka opettaa, jos en vain tajua niitä asioita?

Tällä kertaa ajattelin ottaa varman päälle ja olin tukiopetuksessa ja preppauksessa ja laskin paljon enemmän kuin yleensä. Mikään, mitä teen, ei kuitenkaan tunnu olevan koskaan tarpeeksi. Tajusin asiat tukiopetuksessa ja osasin laskea kaikki preppauksen laskut. Opettelin kotona itsekseni kaikki ne muut asiat, sillä en tunnilla ole niistä oppinut mitään. Jos en kotona opiskellessani tajunnut jotain, en voinut kysyä keneltäkään apua. Minun oli pakko vain rääkätä aivojani laskemalla niitä valmiiksi laskettuja laskuja yhä uudestaan ja yrittämällä tajuta, mistä mikin osa tuli ja miksi.

Ja minä luulin osaavani. Osaan Newtonin jäähtymislain, koronkoron, puoliintumisajan, yhdistetyt funktiot, juuriyhtälöt, exponenttifuntiot, kantaluvut ja luonnollisen logaritmin derivaatan. Mutta kun menen kokeeseen ja muuten helpolta tuntuvassa tehtävässä on jokin osa, mihin en ole koskaan ennen törmännyt. Mutta sitten. Kokeessa oli neljä tehtävää, joissa piti kaikissa määrittää niistä tutun näköisistä funtioista tangentin yhtälö. Tai jos on käyrä x, jonka pisteestä y tangetti kulkee, niin mikä on sitten sen kolmion ala, jonka se rajaa yhdessä akselien kanssa. Siihen oli kaava MAOLissa, mutta en minä osannut käyttää sitä. y - f(xo) = f'(xo) (x - xo). Luulisi, että olisi helppo vain sijoittaa tuohon se kaikki, mutta en minä sitten kuintenkaan osannut laskea sitä. Yksikin lasku, missä yritin tuhertaa sen typerän yhtälön, sain vastaukseksi y= ln2 - e/x.

Matikka on aine, joka fysiikan ja kemian ohella turhauttaa minua eniten. Nämä kolme ainetta ovat aineita, joita ei voi opetella ulkoa. Ne pitää vain osata ja niitä pitää osata soveltaa. Mutta jos niitä ei tajua, eikä pysty opettelemaan itse, niin sitten on ongelmissa. Pitäisi mennä uusiintaan ja äiti valittaa, että miksi minä en opettele niitä asioita. Mutta miten ne voi muka opetella, jos monen päivän loputtomalta tuntuvan opiskelun jälkeen ei osaa edes sen vertaa, että pääsisi kokeesta läpi? Miten ne voi muka itse opetella, jos osaa lähestulkoon kaiken, mitä kirjassa kysytään, mutta ei hyödy siitä lainkaan kokeessa?

Olo on taas tuskainen. Olen saamassa koko jakson kursseista ala-arvoiset arvosanat ja nyt sitten alkaa hirvittää se, että pääsenkö minä mihinkään opiskelemaan. Valmistunko lainkaan ammattiin, saanko lainkaan töitä? Mitä jos en? Mitä minä sitten teen, kun nytkin elämä tuntuu jo kauhean vaikealta?