On ohi. Huh huh. Täytyy kyllä sanoa, että oli... En minä tiedä edes mitä. Paitsi että minua hermostutti yllättävän vähän. Ja aika meni yllättävän nopeasti. Lähdin joskus 20 minuuttia vaille kolme eikä kyllä tullut paljon löysäiltyä välillä, kun tuntui, että niihin tehtäviin piti vastata niin laajasti ja minulla meni välillä jonkin verran aikaa siihen, että mietin, että mitäs nyt sitten kirjoitan. Ei kuitenkaan varsinaisesti tullut mikään, kiire, ehdin syödä puolikkaan sämpylänkin yhdessä välissä. Olisin ehtinyt enemmänkin, mutta kun melkein kukaan muukaan ei syönyt, niin en minäkään viitsinyt.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ja minä näin NN:n. Ennen koetta. Me oltiin juhlasalin aulassa ja siinä on sellaiset isot ikkunat, ja sitten kun se lukion rakennus on niistä ikkunoista ehkä viidentoista metrin päässä, niin minä näin NN:n sieltä ikkunoiden läpi. Oli pakko sanoa. En kuitenkaan ajatellut häntä kokeen aikana kuin kerran lyhyesti, kun katsoin kelloa ja mietin, olikohan hän jo lähtenyt siitä yhteiskuntaopin kokeesta. Muuten minun ajatukseni olivat melkein täydellisesti koko ajan maantiedossa.

 

Paitsi tietysti aluksi, kun meille annettiin ensin ne istumapaikat (minä istuin ihan reunassa niin, että minun edessäni oli seinä, ärsyttävää) ja oppilasnumerot. Vähän jotenkin hykerrytti, kun rehtori luki sieltä: ”Amia, 007”. Joo, jotenkin tuossa tilanteessa sai revittyä hauskaa vähän melkein mistä tahansa. Mutta on se vieläkin vähän hauskaa. Heh.

 

Joo, mutta itse koe oli... No, kun luin niitä tehtäviä läpi ensimmäistä kertaa, ajattelin mielessäni ”tuon osaan, tuon osaan, ja tuon ja tuon...” Se oli ihmeellistä, minä ihan oikeasti katsoin, että hei vau, minullahan on ihan oikeasti mahdollisuus vastata kuuteen kysymykseen. Vähän tuo optimistisuus kyllä laski, kun rupesi miettimään, että mitä kaikkea pitäisi kirjoittaa ja välillä oli muutama käsite, joka oli hukassa ja sillä lailla.

 

Eikä pitäisi katsoa kirjasta tai mistään muualtakaan näin jälkeenpäin, mitä meni vikaan. Ärsyttää vain. Juuri katsoin, että minä unohdin kokonaan yhden planetaarisen tuulivyöhykkeen. Pahus. Joo, ja kun oli sitten se aluetutkimuskysymys, minä huomasin, että minä ihan oikeasti osasin sen. Ainakin luultavasti. Ja kun siitä piti sitten piirtää havainnollistava karttakuva, niin minä väsäsin sitä varmaan puolituntia, kun piirsin ensiksi harjoituskuvan (josta tuli melkein siistimpi kuin siitä varsinaisesta) ja sitten ylihuolellisesti sen varsinaisen kuvan. Vähän ehkä liian pyöreäkulmainen, mutta törkeän siisti ja ihan näköinen. Melkein enemmän näköinen kuin Uusi-Seelanti itsekään.

 

Ja vastasin molempiin jokereihin. Toinen oli biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä ja toinen pakolaisuudesta. Pakolaisuudesta oli diagrammi ja kaikenlaisia taulukoita siinä myös, mutta minä en käyttänyt niitä suunnilleen lainkaan, kun en keksinyt, miten minä voisin niitä käyttää siinä vastauksessa. Otin sieltä kyllä esimerkkimaita, mutta muuten en erityisemmin niihin syventynyt. Saa sitten nähdä, miten se tehtävä olisi pitänyt pureskella.

 

Välillä minulla oli kyllä sen kokeen aikana hauskaa ja melkein naureskelin itsekseni välillä. Aika ironiseen sävyyn kylläkin, mutta kuitenkin. Niin kuin yksi kysymys oli kalastuksesta ja siinä käskettiin hahmotella maailmankartta. Minä sitten päätin kopioida sen yhden toisen tehtävän yhteydestä, mutta koska se kartta oli liian iso, minä vähän kavensin Atlanttia. Kukaan ei kaipaa koko Atlanttia. No, sitten kun siihen piti merkitä ne merkityksellisimmät alueet, minä olin ihan pihalla. Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista käsitystä, missä olivat tärkeimmät alueet, joten laitoin niitä sitten vähän sinne tänne. Ja nyt kun jälkeenpäin silmäilen sitä, miten ne olisi kuulunut laittaa, huomaan, että en minä nyt niin kauheasti niitä vikaankaan laittanut. Jätin varmaan yli puolet pois (mm. Välimeren alue kokonaan), mutta saa nyt nähdä sitten tuostakin.

 

Jos nyt olisin suunnilleen kuka tahansa muu, sanoisin vain, että kauhean vaikea arvioida mitä tulee, näkee sitten, pääasia että pääsee läpi. Mutta minä en ole. Minä olen tehnyt jo laskelman siitä, miten monta pistettä saan. 30 plusmiinus 5. Joo, on toisaalta hermostuttavaa heittää joku oikea numero tuohon, koska se voi mennä törkeästi vikaan ja sitten jos se menee, niin sitten nolottaa, kun on tehnyt ihan vika-arvion, etenkin jos sen on tehnyt ylöspäin. Mutta minä sain tuon. Ja kun tein molemmat jokerit ja tiesinkin niistä aika paljon, niin olisi todennäköistä, että saisin niistä ainakin sitten ne kuusi pistettä, vaikka en mistään muista saisikaan. Ja kun kirjoitin kokeessa yhteensä 13 sivua, niin ehkä sinne on edes tuurilla sattunut jotain asiaakin mukaan.

 

Mutta jos tuo minun laskuni pitää yhtään paikkaansa, niin minulla olisi teoreettinen mahdollisuus saada vielä joko E, M tai L. En oikein jaksa uskoa tuohon L:n saamiseen, koska minusta tuntuu, että jokerit olivat ainakin niin helppoja, että niiden takia se pisteraja sitten nousee ja muutenkin se olisi minun vastauksillani aika epätodennäköinen. Normaalisti se on ollut niin, että L:n saa 33 pisteellä ja E:n 27:llä. Eli jos en ole laskenut ihan päin mäntyä, niin sitten minun kannattaisi odottaa E:tä. Olisi kyllä törkeän mahtavaa, jos sen E:n repäisisin...

 

Tosi kiva sitten, kun minut istutettiin siihen huonolle paikalle, niin minun oikealla puolellani istui yksi poika, joka naksutteli niveliään kaiken aikaa, ja minun takanani istui toinen poika, joka yskäisi välillä ja pelästytti minut siten melkein pomppaamaan ylös siitä tuolistani. Oikealla puolellani istui tyttö, joka kirjoitti ihan törkeästi. Joo, tulin vilkuilleeksi ympärilleni aika paljon ja kääntelin ja vääntelehdin siinä tuolissani. Eikä kukaan tullut valittamaan tai syyttämään lunttauksesta. Joo, saa nähdä sitten, jos tulee I yhtäkkiä tuosta kokeesta, niin sitten olisi ilmeisesti kannattanut pitää se naamataulu tiiviimmin siinä paperissa, mutta jaa... En usko kuitenkaan, kai siitä olisi sanottu? Ja sitä paitsi jos kerran olin ainoa, joka kirjoitti maantiedon, niin syytettäisiinkö minua siitä, että lunttasin vastauksia terveystiedon kirjoittajalta? Ja onhan se ihan luonnollista, että kun valvova opettaja vaihtuu tai joku mennään viemään vessaan, niin sitä nostaa katseensa, eikö?

 

Ja siellä salissa oli pirun kylmä. Ei se aluksi haitannut, tuntui vain ihan kivalta, kun ei ollut kuuma, mutta kun minä olin suoraan tuulettimen alapuolella, niin sellainen kylmä ilmavirta puhalsi koko ajan niskaan. Minä sitten nostin kaulukset pystyyn ja yritin venyttää tukkaa peittämään niskan mahdollisimman hyvin, mutta viimeiset kaksi tuntia olivat kyllä aika tuskallisia.

 

Eikä käsi ollut mitenkään erityisen hyvä. Aluksi se toimi hyvin, mutta puolessa välissä se oli jo sellainen aika violetti ja jääkylmä ja tuntui välillä siltä kuin se olisi murtunut. Loppuvaiheessa se kipu vain yltyi ja jopa haittasi vähän sitä minun viimeisen tehtäväni tekemistä (joka oli suunnilleen maailman tyhmin tehtävä ikinä: Mitä vaikutuksia HIV/AIDS:lla on väestörakenteeseen ja elinoloihin? (Osa kysymyksestä, oli siinä lisääkin, mutta tuo oli se tyhmin osa)). Kun sitten pääsin kotiin, lämmitin sitä lämpimässä vedessä ja nyt olen tunkenut siihen taas ideaalisiteen.

 

Huomiseksi pitäisi jotenkin lukea biologiaa. Ja huomenna on soittotuntikin, pitäisi kirjoittaa äidinkielen jutut loppuun ja perjantaina on matikankoe. No joo, eiköhän nuo nyt mene, jos kerran selvisin melkein kunnialla kirjoituksistakin, niin eiköhän tuo huominen biologia mene paremmin aivoihin. Tai sitten ei, mutta nyt ei jaksa miettiä.

 

Jotenkin nyt kun on päässyt pois sieltä tutkinnosta ja ollut hetken kotona, niin tuli kauhean väsynyt olo. Varmaan minä nyt otan pienet torkut ja aloitan geeniteknologiasta lukemisen vasta sen jälkeen. Huh huh, oli tämäkin päivä.