Tietysti. Mikä puutuikaan siitä riemusta vielä, paitsi tietysti huono omatunto?

Sain tänään äidiltä paketin. Hän sanoi puhelimessa, että se on aikainen joululahja, ja että hän antaa sen jo nyt, koska ajattelee, että siitä on iloa jo nyt. Hän kuulosti innostuneelta. Aavistelin jo silloin pahaa.

Ja nyt se tuli - hieno paketti. Ja minä haluan vain lähettää sen takaisin, jotta äiti voisi palauttaa sen kauppaan ja saada rahat takaisin. Se on sellainen tv-juttu, jonka voi liittää kannettavaan, jolloin sillä voi katsoa tv-lähetyksiä. Minulla ei ole ollut oikein mitään sitä vastaan, ettei minulla ole ollut telkkaria, mutta sanoin äidille, että jos voisin joululahjaksi saada juuri tuollaisen, millaisen hän nyt lähetti. Silloin alkaa Lostin uusi tuotantokausi ja minusta sitä on kaikkein miellyttävintä katsoa telkkarista, eikä netistä ladattuna.

Mutta jo kun olin kotona käymässä silloin syysloman aikoihin, ja mietin, että tuleeko tästä yliopistosta mitään. Nankin oli ehdottanut jo sitä "vain jouluun asti" -juttua, jota mietin jo silloin. Sanoin sitten äidille, että ehkä pitää vielä miettiä sitä telkkarijuttusysteemiä, kun en tiedä sittenkään, että tarvitsenko sellaista, kun netistä saa ladattua vaikka mitä ja kaikkea tuollaista.

Nähtävästi äiti ei kuitenkaan kuunnellut. Tai sitten hän vain ajatteli, että riemastuisin, kun voisin katsoa telkkaria vihdoinkin ja sitten kun palaan joulun jälkeen taas tänne opiskelemaan yliopistoon, niin voin katsoa Lostiakin.

Miten minä muka nyt voin sanoa hänelle mitään? Hän osti etukäteisjoululahjaksi kalliin jutun ihan vain siksi, että minä voisin asua täällä miellyttävämmin ja rentoutua opiskelun lomassa. Miten nyt voin muka sanoa hänelle lopettavani jouluun? Että hänen tyttärensä on luovuttaja. Ei pärjää yliopistossa, vaan on kyvytön ja laiska. Hän vain ostaa tälle hienoja lahjoja, ja sitten tytär vastaa siihen lopettamalla yliopiston.

Tuntuu pahalta. Miksi äidin piti ostaa jotain tuollaista, kun sanoin viimeksi, että halusin vielä miettiä sitä uudelleen? Niin niin, hän halusi ilahduttaa minua.

Kylläpäs on taas kiva olo, kun voi kaiken muun lisäksi vielä rypeä syyllisyydessäkin. Ainoa hyvä puoli tässä päivässä on se, että olen kytännyt uutissivuja netissä siitä asti kun heräsin, koska olen pessimistisyydessäni ollut niin varma, että tänään tapahtuu taas joku ammuskelu. Jotkut pelkäävät perjantaita 13. päivä, mutta minä pelkään vähintäänkin sen verran päivää 7.11. Perjantai 13. on ihan okei, itse asiassa jopa keskimääräistä parempi, koska kaikki taikauskoiset hämyt tyypit lymyävät piiloissaan. Äitinikin on ollut leikkauksissa aina juuri perjantaisin 13. päivinä, koska silloin on paljon enemmän aikoja vapaana, koska ihmiset eivät halua tulla sellaisena "epäonnen" päivänä leikkaukseen.

Ei kuitenkaan ainakaan vielä mitään, eikä todennäköisesti enää tulekaan, kun kello on jo niin paljon. Luojan kiitos. Voin siis ihan rauhassa tuntea huonoa omatuntoa pelkästään siitä ihmelaitteesta, jonka äiti lähetti.