Päivän Alf-kiintiö

Alf: ”Niin mitä sä sanoit silloin sun hiuksista että sä et oo tyytyväinen niihin?” *ojentaa kätensä koskettamaan Amian hiuksia*
Amia: *perääntyy kosketuksesta ja pyrkii muuttamaan tilannetta enemmän kaverimaiseksi* ”Joo, kun silloin kun mä olin pieni, niin mulla oli sellaiset todella vaaleat hiukset, siis todella vaaleat. Nyt ne on sitten tummuneet. Ja kauhean monet värjäävät hiuksia vaaleiksi, mutta minä ajattelen, että en värjää, kun sitten pitäisi värjätä koko ajan.” *jatkaa selittämistä melkein loputtomiin*
Alf: ”Ai jaa.” *koskettaa Amian olkapäätä*
Amia: *siirtyy sohvalla taas kauemmas Alfista*
Alf: *siirtyy lähemmäs*
Amia: *nousee, siirtyy sohvan päähän ja nostaa tyynypinon itsensä ja Alfin väliin*

***

Alf: ”Toi sun takki on todella hieno.”
Amia: ”Ööm, kiitos. Odéella oli samanlainen.” *naurahtaa yrittäen saada huomion pois kehusta*

***

Alf: ”Onko noi sun kengät olleet kalliit?”
Amia: ”Öö... Ei. Miten niin?”
Alf: ”Kun ne on niin hienot.”
Amia: *vilkaisee ikivanhoja kenkiään, joissa on jo reikiä* ”Mä kyllä hankin ne jo jotain neljä vuotta sitten ja oon käyttänyt niitä kesät talvet siitä lähtien, että...”

***

Alf: ”Onko toi sun paita uusi?”
Amia: ”Ei. Se on itse asiassa tosi vanha, mutta mä en käyttänyt sitä silloin vasta hankittuna kauhean paljon.”
Alf: ”Se näyttää ihan uudelta.” *silittää Amian paitaa olkapään kohdalta*

***

Alf: ”Meinaatko sä olla viikonloppuna ulkona?”
Amia: ”Varmaan jonkin verran. Huomenna mun kaverilla on yo-juhlat, niin siellä tulee varmaan oltua, mutta varmaan sitten sunnuntainakin vähän, kun on kerran luvattu niin hienoa ilmaa. Miten sä? Meinaatko sä olla ulkona viikonloppuna?”
Alf: ”En mä tiedä. Varmaan. Niin säkö jotenkin värjäät hiuksiasi auringossa?” *naurahtaa ja ojentaa kätensä koskettelemaan Amian hiuksia* ”Tai siis vaalennat.” *korjaa sanojaan ja jatkaa Amian hiusten tunnustelua*
Amia: *antaa Alfin koskea* ”Joo, vaalennan.”
Alf: ”Sun hiukset tuntuu todella kivoilta.”
Amia: ”Mmh.”

***

Siis oikeasti! Olen edelleen ihan yhtä ulalla siitä, että mitä tehdä. Mutta niin kuin noista Alf-lainauksista saa kuvan, niin kyse ei ole mistään pelkästä kaverillisesta meiningistä. Puhuin kyllä sille omahoitajalleni asiasta ja sanoin, että se on stressannut minua kauheasti. Ensiviikolla sitten jonain päivänä on aikomus puhua Alfille tästä. Joko niin, että minä pyydän Alfin johonkin huoneeseen kaksistaan kanssani tai sitten niin, että se minun omahoitajani (joka on myös Alfin omahoitaja) on siinä myös mukana. Siis varmistamassa, että homma menee hyvin ja asiallisesti ja estää Alfin pakenemisen tilanteesta.

Mutta tilanne on hankala. Yritin perustella omahoitajalleni sitä hankaluutta siten, että Alf voisi loukkaantua tai nolostua tai vastaavaa, mutta ehkä sitäkin suurempi ongelma on se, että vaikka minä en ole ihastunut Alfiin, niin tietyllä tavalla olisi harmi, jos tuo hänen lähentelevä käyttäytymisensä loppuisi. Kukaan miespuolinen ihminen ei ole koskaan koskettanut minua ystävällisesti. Ja eivät kai miespuoliset ihmiset yleensäkään ole sellaisia helliä koskettelijatyyppejä. Ja Alf on ystävällinen ja silittää minua ja koskettelee hellästi. En minä ole koskaan saanut tuntea yhtään mitään sellaista ja ajattelen, että jos tästä Alfin toiminnasta tehdään nyt sitten loppu, niin en saa tuntea sellaista enää koskaan.

Siinä, että joku on ihastunut minuun ja haluaa koskettaa minua ja olla lähellä ja puhua ja hyväillä ja lohduttaa, on jotain sellaista, joka saa minut ajattelemaan, että jos tälle ihmiselle sanoisi, että älä tee noin, ollaan vain kavereita, niin minä menettäisin jotain ainutlaatuista.

Ainahan minä ruikutan, että voi, kun olisi joku, joka silittäisi. Voi kun olisi joku lähellä. Voi kun joku koskettaisi ja hyväilisi. Ja sitten kun joku tekee niin, niin minä ajan sen ihmisen pois. Mutta miten reilua olisi ottaa vastaan tuollaisia kosketuksia ja kaikkea, jos kerran en kuitenkaan olisi ihastunut tähän ihmiseen? Mitä minä sitten sanoisin, jos se tyyppi kysyisi suoraan, olenko ihastunut ja latoisi sitten pöytään kertoja, kun olen antanut hänen koskettaa itseäni?

Ja se on se puoli minusta, se joka ”ymmärtää paremmin yhden yön juttuja”, tietysti on sitten oma asiansa. Kun siltä kantilta katsoen tilanne näyttäisi oikein mehevältä. Ja tietyllä tapaa sitä kuitenkin tykkää siitä ei-niin-kaverillisestakin koskettamisesta. Se on jännää.

Mutta ehkä minun ei tarvitse sulkea lopullisesti mitään Alf-ikkunaa, vaan voisin pelkästään sanoa, että nyt on huono aika kaikelle ja että nyt juuri en tunne sellaista häntä kohtaan. Kun kerran osastonhan pitäisi olla sellainen parantava paikka, eikä sellainen, josta ensimmäisenä tulee mieleen se, että mitähän se vastakkaista sukupuolta oleva tyyppi tekee tänään. Sen kuuluu olla rento paikka, turvallinen. Sellainen, että ei tarvitse miettiä niin kauheasti sitä, että miltä näyttää tai mitä tekee tai miten paljon on hiljaa ja kaikkea. Siellä ollaan itsen vuoksi ja se on yksi niistä harvoista paikoista maailmassa, jossa pystyy tekemään ilman paheksuvia katseita oikeastaan melkein mitä tahansa. Jos on hiljaa, ihmiset eivät pidä outona. Jos itkee, ihmiset eivät pidä outona. Jos on väsynyt, eikä jaksa, ihmiset eivät pidä outona. Se on turvallista.

Olen ollut koko päivän väsynyt. Se isompi annos Ketipinoria ilmeisesti nukuttaa ihan kauheasti vielä päivisinkin. Mutta sain kyllä yöni nukuttua todella hyvin. Aamulla nouseminen oli tuskaa, mutta ainahan se on. Mieluummin herään kuitenkin väsyneenä niin, että olen nukkunutkin yöllä, kuin että heräisin väsyneenä niin, että en ole nukkunut.

Aloitan myös joskus lähiaikoina fysioterapian. Menen siis osastolta samassa rakennuksessa sijaitsevaan fysioterapia-paikkaan ehkä tunniksi viikossa. Siellä ei ole kuulemma mitään jumppaa tai mitään, vaan lähinnä se on sellaista oman kehon tuntemista ja hyväksymistä. Siksi minulle suositeltiin sitä, kun se on kuulemma hyvä juuri syömishäiriöistä kärsiville.

Huomenna sitten Nanin yo-juhlat. Näkee häntäkin pitkästä aikaa. Ja vanhoja opettajiakin. Ja kaikkea. Kamalan väsynyt olo jo nyt, kun piti ottaa se lääke tänään aikaisemmin, jotta se ei vaikuttaisi enää aamulla niin paljon.

Niin joo! Veli tulee kotiin! Nyt juuri on muut hakemassa sitä ja nyt hän on kotona sitten elokuuhun asti! Jee! Kiva nähdä häntäkin. Pahus. On kai pakko mennä nukkumaan, kun aivot eivät tunnu toimivan enää kunnolla, kun väsyttää niin järjettömästi.