Voi itku. En voi uskoa, että on jo sunnuntai-ilta. Olisi pitänyt kai saada viikonloppuna aikaan taas niin paljon, mutta jotenkin en vain onnistunut siinä. Olen mahdollisesti taas uuvuttanut itseäni hieman liikaa viime aikoina. Perjantaina viikon stressi huipentui sitten pahimpaan migreeniin sitten... No, varmaan yksi vuoden pahimmista migreeneistä. Ja unettomuus on vallannut taas hieman alaa. Olenkohan sanonut siitä jo? Ehkä en. Olen nyt ainakin tämän viikon heräillyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan taas joskus aamuyöstä, 4-5 aikoihin ilman mitään kunnollista syytä. Olen kyllä saanut nukahdettua uudestaan, mutta ärsyttää silti. Ja nyt viikonloppuna en onnistunut luultavasti nukkumaan edes niitä edellisen viikon aikana kertyneitä univelkoja pois, kun yhdeksän aikoihin aamulla nukkuminen alkaa tuntua jo niin työläältä ja vaikealta, että pakko on nousta ylös. Olen yrittänyt kompensoida sitä menemällä nukkumaan aikaisemmin, mutta se ei ole niin helppoa. Nytkin pitäisi kai olla jo nukkumassa.

Olen ollut myös ärtyisämpi ja väsynyt helpommin. Esimerkiksi tänään kun pestiin rottahäkki taas, sen kokoominen sai minut ihan raivon partaalle ja melkein teki mieli potkia koko häkki kumoon ja lyttyyn. Leikkasin kuitenkin myös pienten kynnet. Ja leikin ihanien rottieni kanssa. Ja sitten viritin niiden häkkiin vielä uuden ja hienon polttopuun jyrsittäväksi. Ja lämmitin niille herneitä, maissia ja papuja. Ei herne-maissi-paprikaa, koska ne eivät jostain syystä tykkää paprikasta sitten yhtään. Mutta pavuista ne tykkäävät.

Olen myös viikolla käynyt toisessa lähiseudun kaupungissa ostamassa kunnollista rotanruokaa. Sinne on noin tunnin matka yhteen suuntaan ja se vei aika paljon voimiani ihan sekin ja sen lisäksi vielä rahoja. Ja sen jälkeen sitten vielä tutkin niiden ostettujen ruokien ravintoarvoja ja vertasin niitä muiden rotanruokien ravintoarvoihin ja siihen, mitä pidetään rottien ihanteena. Kaikki kolme ruokaa, joita minulla on, vaikuttaisivat suureksi ihmetyksekseni olevan aika korkealuokkaista. Minulla on hieman Supa-Rat Exceliä ja Oxbow Regal Rat -sydännappuloita. Molemmat olivat aika kalliita (etenkin Oxbow Regal Rat), mutta ostin niitä myös hieman, jotta minulla olisi jotain olohuoneeseen rottien ulkoilualueelle "kätkettävää". Ja kun niistä uusista rottavauvoista ei voi tietää että mistä ne tykkäävät ja mistä eivät, niin hyvä olla varmuuden vuoksi vähän muutakin ruokaa kuin vain yhtä.

Sitten ostin pienten uutta pääruokaa - Garvoa. Tuo uuden ruoan valitseminen oli kauhea homma. Kun jos aikaisemmin oli vain yksi törkeän iso säkki Supa-Rat -ruokaa, niin sitten pitikin etsiä yhtäkkiä jotain uutta ruokaa ja ottaa huomioon vähän kaikkea, mitä ei ollut koskaan ennen tullut edes ajatelleeksi. Mutta päädyin sitten tuohon Garvoon, koska se oli mielestäni parasta. Se on siemenseos, kuten Supa-Ratkin oli ja aika paljon samanlainen, eikä siinä ole mitään väriaineitakaan. Lisäksi se maistuu ihan hyvin (lukuunottamatta outoja pitkulaisia pellettejä), joten yhdistettynä siihen pieneen määrään niitä nappularuokia, jossa kaikki ravinteet on samassa, uskoisin pienten saavan kaiken tarvittavan. Ja Garvoa oli isoissakin säkeissä ja siis myös irtomyyntinä. Ainakin kun kysyi ja kun soitti ja kysyi. Tulee kuulemma ihan näkyvillekin myyntiin kunhan vanhat siemenseokset saadaan myytyä loppuun. Joo, eikä pahan hintaistakaan, mitähän olisi ollut, 1-2 euroa per kilo? Halvinta ruokaa kuitenkin, hyvälaatuista, kohtalaisesti maistuvaa ja sitä saakin ihan kivasti. Niin siis ostettiin kahdeksan kiloa sitä, niin nyt on taas joksikin aikaa.

Mutta voimille on käynyt tämä viikko. Olen miettinyt joululahjoja ja hankkinutkin jo muutamia. Ja sitten oli alkuviikosta se kauhea miettimisjuttu, kun piti ajatella kauheasti kaikkea, sitten oli vielä se riita äidin kanssakin... Tuohon riitaan liittyen muuten, minä sain äidiltä sitten jälkeenpäin lahjuksia. Äiti kai oli jotenkin pahoillaan tai ajatteli, että ostaa minulle vain jotain niin sitten kaikki on taas hyvin. Sain kukan. Hyasintin, sellaisen sinivioletin. Sain jotain muutakin, olen ihan varma siitä, mutta en vain nyt enää sitä muista, vaikka äsken se oli ihan selkeänä mielessä. Höh. Mutta tuntuu jotenkin hankalalta se riita. Tuntui jotenkin tyrmistyttävältä ajatella, että äidin mielestä minulla ei ole oikeutta niihin lapsen oikeuksiin, joita laissa luvataan. Tai siis ei hänellä varmaan sitä vastaankaan olisi, mutta kun en ole pystynyt meidän perheessä elämään sellaista lapsuutta kun lain mukaan olisi pitänyt, niin sille ei sitten voi mitään. Eikä minulla äidin käytöksen mukaan ole edes oikeutta valittaa siitä. Tuntuu kurjalta.

Tuo ajatus sai minut miettimään sitä, että jos joskus minun talossani, sellaisessa, jossa asun yksin, olisi lapsia. Ei omia niinkään, vaan kasvattilapsia. Joitain sellaisia, jotka tulevat jotain kautta joksikin aikaa asumaan minulle, kun on jotain ongelmia heidän vanhempien kanssa tai jotain, en tiedä tarkkaan miten tuo toimii. Mutta että voisi ilman elinikäistä sitoutumista auttaa sellaisia lapsia, joiden oikeudet eivät toteudu.

Joo, ajatus vain. Mutta siitä viikostani vielä. Oli ne, mitä luettelin ja niiden lisäksi sitten vielä se psykologi ja psykologiset kokeet. Hulluja kokeita, kuin älykkyyskokeita. Piti selittää sanoja, sanaparien yhtäläisyyksiä, muodostaa palikoista kuvioita, laskea päässälaskuja... Se oli aika raskasta. Etenkin päässälaskujen kanssa oli vaikeuksia. Ne olivat ihan viimeiseksi, eikä päässä oikein enää pysynyt, että miten paljon se litra puolukoita painoikaan ja miten monta litraa niitä piti ostaa.

Sitten oli fysioterapia ja käytiin läpi ne kaikki piirtämäni kuvat. Se oli aika ihmeellistä. Kuvia oli 23, mutta ainakin yksi puuttui. Ja ainakin yksi niistä kuvista oli niin hieno, paljon hienompi kuin lainkaan muistin, että päätin haluavani kehystää sen ja laittaa seinälleni. Perjantaina oli myös vielä ammatinvalintapsykologi, johon piti keskittyä ja jolloin piti miettiä kauhean ankarasti kaikkea. Ja sain kotiin niitä jotain monisteitakin, joita pitäisi vielä katsoa, niin tuntuu jotenkin hullusti taas siltä, että olen kahminut vaihteeksi niin paljon kaikkea, että olen romahtamaisillani ihan tämän parantavan kasan alle.

Nyt ei jostain syystä tule muuta sanottavaa mieleen, vaikka tuntui, että olisi niin kauheasti sanottavaa... No, voisi katsoa vielä vähän Frendejä ennen kuin menen nukkumaan...