En olekaan täällä sanonut, että olen hakenut kesätöitä Särkänniemestä. Joo, taas, vaikka ei luulisi, että se n. 6€ palkka olisi niin kauhean houkutteleva. Oli tosiaan ne rekrymessut silloin jokin aika sitten ja jätin siellä sen hakuvideon. No, ottivat minuun yhteyttä ja kutsuivat etukäteen haastatteluun, kun olivat tykänneet siitä videostani. Haastattelustakin on jo useampi viikko. Se meni hyvin. Olen hyvä työhaastatteluissa ja vaikka välillä pää löi tyhjää, niin suusta tuli siitä huolimatta ihan järkevää asiaa. Olin todella tyytyväinen, kun lähdin kotiin.

Nyt tuli sitten se perinteinen "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun" -sähköposti, vaikka olin aika varma, että pääsen sinne. Tosiaan kun osaan viittä kieltä osaa ihan sujuvasti, mutta vähintäänkin jonkinverran ja olen ollut feissari, niin luulisi, että jos videollakin jo sain heidän kiinnostuksensa heräämään, niin olisivat sitten valinneet minut. En tiedä yhtään, miksi eivät valinneet, mutta jotenkin tämä on taas aika kova pala minulle. Miten muka nyt voin erota töistä, kun ei ole muutakaan paikkaa. Hain tosiaan Lidliinkin, mutta sieltä ei ole kuulunut mitään ja kun yksi osastolta oli menossa jo työhaastatteluun, niin tiesin kyllä, että ei minulla ole mitään saumoja, mutta nyt sitten vielä tämän Särkänniemi-ilon lisäksi siellä sähköpostissa oli toisestakin paikasta se "Valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun", mikä tuntuu vain korostavan tätä epäonnistumistani.

Tulee taas ihan toivoton fiilis, tuntuu, että enää ei ole mitään muuta tuollaista kuin Huippumalli haussa, jonne eivät kuitenkaan minua halua ja yliopistohaku, jonne en tietenkään pääse taaskaan sisään. Miten minä sitten jatkaisin? Mistä minä jatkaisin? Miten sellaisesta tilanteesta pääsisi jatkamaan?

Olen niin yksinäinenkin. Tulee taas kevät ja se korostaa sitäkin puolta. Tulee valoisaa ja joka paikka on täynnä kaveruksia tai rakastuneita pareja. Minulla ei ole ketään, koska kaikilla muilla on joku tai edes jotain. Natalia sai kesätyön Moskovasta, joten hän asuu siellä koko kesän (3kk). Nania nyt ei muutenkaan koskaan näe ja hänelläkin on se rakas uusi poikaystävä. Miten kaikilla muilla on joku, useilla vielä poikaystävää toisen perään, mutta minulla ei ole koskaan ollut ketään? Miksi en saa mitään töitä? Olen hakenut vaikka mitä, mutta vuoteen ainoa haastattelu oli tuo Särkänniemi, joka oli todella lupaava ja tuntui, että olin melkein esimerkki sellaisesta tapauksesta, joka sinne pääsee, mutta jokin siinäkin meni pieleen, kun eivät yhtäkkiä halunneetkaan minua.

Miten tällaisen jälkeen voi ajatella mitään muuta kuin että minussa on pakko olla jotain oikeasti vialla?