Hitto, oli oikein viikon antikliimaksi tuo eilinen, ainakin jos Thomasin tilannetta miettii, joten vähän pettynyt fiilis. Tuntuu, että se ystävyyttä enempi tunne on läsnä vain lauantai-iltaisin, joten jotenkin sitä on jäänyt joka viikko odottamaan.

No, hauskaa oli ja vaihteeksi olin ottanut myös tölkillisen kuohuviiniä mukaan. Siinä vaiheessa kun valmistauduin, oli jotenkin huvittavaa, kun Thomasilta tuli viesti ja hän kysyi, että viitsisitkö mitenkään käydä Alkossa hakemassa mulle sitä viiniä kun en mitenkään jaksaisi lähteä keskustaan. Tuli sellainen fiilis, että vau, tällaistako seurustelu sitten on. No, paha juttu, että olin niin kiireinen, että en huomannut viestiä ajoissa, joten Thomas laittoi pyyntönsä yleiseksi Facebookin keskusteluun, mutta silti lohduttaudun ajatuksella, että hän pyysi minua ensin.

Mutta oli yksi uusi osastolainen siellä mukana ja hän on aina niin hauska. Lisäksi kun hän ei polttanut, minulla oli joku seurana, kun kaikki muut menivät tupakalle. Minä sitten keksin, että nyt voisi jotain käytännön piloja tehdä, ihan vain kostoksi siitä, kun jättävät meidät sinne sisään. No, aluksi kelasin, että voisi laittaa Thomasin herätyskellon herättämään joskus törkeän aikaisin, mutta se olisi ollut aika julmaa. Sitten kuitenkin kun pelattiin jotain kortti-juomapeliä, olikohan sen nimi Hitler, ja kortit olivat siinä kuvapuoli alaspäin, joten päätettiin parantaa hieman asemiamme katsomalla, missä kaikki hyvät kortit ovat. Ja sitten kun Thomasille oli tullut aikaisemmin kuningatar, joka tarkoitti sitä, että aina kun joku muu joutui juomaan, hänen täytyi juoda myös. Hän sai toisen kuningattaren ja pääsi tästä velvollisuudesta, joten kelattiin, että laitetaanpas yksi kuningatar siihen juuri Thomasin eteen ja piilotetaan se toinen jonnekin juuri ja juuri näkyville.

Tietysti sitten kun peli loppui, tuli aika paljastaa jippo, mikä sai kyllä aikaan hyvät naurut. Sitten Thomas sanoi, että vielä ennen kuin lähdetään baariin, otetaan vielä toinen juomapeli. Yhdellä oli mukana raakaa viinaa, jota oli sekoittanut johonkin limsaan, joten jokaiselle Thomasin mukaan kaadettiin lasiin pari kolme senttiä. Minä sanoin, että minulle vain tosi vähän pliis, minkä kaataja otti huomioon, mutta Thomas sanoi, että ei mitään tuollaista ja kaatoi omasta lasistaan minulle lisää.

No, sitten nostettiin taas sattumanvaraisesti kortteja ja se jolla oli pienin kortti, joutui vetämään shottina sen raa'an viinan. Minulla oli onneksi aika hyvä tuuri, mutta lopulta tuli sitten minun vuoroni. En ole ikinä juonut tai edes maistanut raakaa viinaa. Joskus olen juonut jotain boolia, jossa on ollut viinaa, mutta siinä se. Katsoin sitten sitä törkeää määrää siinä lasissa ja Thomas antoi neuvoksi, että vedä se vain kerralla alas. No, eipä sitten muuta kuin lasista kiinni ja viina kurkkuun. Ei mennyt ihan yhdellä kulauksella, kun sitä oli sen verran, mutta menipä ihan hyvin kuitenkin. Thomaskin kommentoi, että aika hyvin. Ja silitti minua sitten selästä. Se on hänen uusi juttunsa, josta en oikein osaa olla mitään mieltä.

Toisaalta nyt ymmärrän myös tuota shottien vetämistä. Siitä tulee sellainen kovisfiilis, kun vetää keltanokkana sen viinan tuosta vain, mutta sitten yksi niistä kokeneemmista sen viinan vedettyään melkein oksensi ja toinen kommentoi, että ei ollut muistanut, että raaka viina on niin pahaa. Mutta en kyllä aio ottaa tavaksi tuota.

Olin kauhean väsynyt eilen. Kun mentiin ensin baariin ja sitten jatkoille sen saman osastolaisen luo, minulla oli mielessä vain, että vitsit kun uskaltaisi, niin menisi lähemmäs Thomasia ja käyttäisi tämän olkapäätä tyynynä. En sitten kuitenkaan uskaltanut. Myös Thomas oli kai aika väsynyt tai ehkä jotenkin muuten apea, koska hän oli poikkeuksellisen hiljainen. Kysyin häneltä yhdessä vaiheessa, että onko kaikki okei, mutta hän vain sanoi että on on.

Lähdin sitten joskus puoli kolmen aikaan samalla kun Thomas ja kaksi muuta osastolaista lähtivät. Olin niin väsynyt, että en jaksanut kaikkia halata, mutta tietysti yhtä osastolaista, joka ei muuten itse asiassa ole enää osastolainen, minkä lisäksi Thomasia. Olin niin väsynyt ja jotenkin pettynyt, joten halasin häntä sitten oikein kunnolla ja oli fiilis, että en halua päästää ollenkaan irti. Se oli ainoa hetki illassa, kun hetki sähköistyi ja jotenkin minusta alkaa tuntumaan, että kohta ne muut osastolaiset alkavat laskea eri tekijöitä yhteen ja pian tulla tulokseen, että tuossa Amian ja Thomasin väleissä on kyllä aavistus jotain ei niin tyypillistä.

Olisikin. Hitto että päätä särkee ja on jotenkin vetämätön olo, vaikka pitäisi tehdä vaikka mitä.