Pitäisi kai kirjoittaa, jotenkin olen vain ollut niin kyllästynyt ja lopen väsynyt kaikkeen, etten tiedä mitä sanoisin.

Olin kaverin luona toisessa kaupungissa pari päivää. Meni ihan ok:sti, mutta jotenkin se loppu lässähti, kun tuli vähän kinaa. Ja tuli sitä välillä muutenkin. Tiedän, että kaverini tarkoitti vain hyvää, mutta Thomasin suhteen tuntuu vain siltä, että en kestä mitään perus-lohdutusroskaa tai muistutuksia siitä, että meressä on paljon kaloja ja tästä pääsee vain eteenpäin, ei se ollut niin kummoinen tyyppi, kokeile vaikka vain huviksesi tapailla joitain tyyppejä jne. Sanoin sitten jotain ajattelematontakin, kun en vain pysty tähän Thomas-juttuun oikein suhtautumaan vielä.

No, tänään on ehkä bileet, niin siellä kai näkee häntä. Juteltiin kyllä facebookin kautta jo pari päivää sitten ja kai jotenkin pystyn tätä kaverijuttua ajattelemaan jo. Bileistä ei vain ole puhuttu lainkaan viikkoon, joten se on hieman epävarmaa vielä, vaikka Thomas minulle sanoi, että on. Jaska tuskin tulee, koska kyllästyin siihen, miten nämä kaksi tyyppiä puhuvat toisistaan paskaa toisen selän takana, joten sanoi Jaskalle, että jos oikeasti et viihdy, niin sano ihmeessä, Thomas on jo huomannutkin, kun itsekin aiheesta avautui minulle, että tyyppi ei selvästi tykkää tulla, niin mitä hittoa se silti joka kerta tulee.

Nyt mietin, että mitä tarkoittaa, jos joku tyyppi sanoo: "Haluaisitko sä lähteä mun kanssa joskus syömään?" Onko se treffipyyntö vai voiko kyse olla ihan kaverillisuudestakin? Eilen päiväkeskuksessa ehdotin, että mennään keskuksen kiinnimenon jälkeen johonkin puistoon vaikka istumaan, kun oli niin hieno sää. Sitten mentiin. Vaihteeksi kaikki muut olivat miehiä ja minä olin ainoa nainen.

No voi vittu tähän väliin. Tämä osastolaishengaaminen tuntuu hajoavan käsiin, samoin kuin kaikki yhteinen. Thomas ilmoittikin juuri, että ei järjestäkään bileitä, koska menee viettämään lauantaita joidenkin muiden kanssa. Voisi siivota kämpän oikein supertahdilla ja kutsua ihmiset tänne, saisi Thomaskin siitä vähän näpäytyksen, kun on ollut kuitenkin kiinnostunut näkemään kämppäni ja rottani, jne. Ja huomaisi, että kaikki ei pyöri hänen ympärillään, vaan että porukka kyllä pystyy viettämään aikaa ilman häntäkin. Saa hänkin vähän sitten lomaa bileistä, kun on kerran luonnollisesti joutunut olemaan kaikissa bileissä aina, kun on kerran ainoana niitä järjestänyt. Varmaan jos tyyppi on yhtään meidän seuraa arvostanut, niin jossain vaiheessa tulee sitten takaisin edes vieraaksi. Jos ei tule, niin ei sitten tule.

Mutta tosiaan voisi jatkaa tuosta eilisestä. Hengattiin yhdessä sitten jotain 5-6 tuntia pienellä porukalla, jossa ei sitten ollut yhtään niistä, jotka yleensä ovat lauantaisin mukana. Lähinnä minä puhuin ja ne miehet makasivat nurmikolla ja olivat hiljaa. Kyllä hekin välillä puhuivat, etenkin tämä Leevi, joka oli mukana. Sitten kun lopulta lähdettiin, kun aurinko oli jo laskemassa ja alkoi tulla kylmä. Siinä sitten tämä Leevi, joka oli ennen Thomas-ihastustani siellä päiväosastolla, sanoi minulle tuon kommentin, että haluaisitko joskus lähteä kanssani syömään.

Sen kaverin kanssa, jonka luona olin tällä viikolla, itse asiassa justiin tästä aiheesta hieman riideltiinkin. Kaveri sanoi, että treffaile vain joitain miehiä ihan huvin vuoksi, katso mitä tapahtuu, äläkä vain odota sellaista maailman isointa ihastusta. En ole sellainen tyyppi, että jaksaisin treffailla tyyppejä, jotka ovat ihan okei, koska vaikka he olisivat miten täydellisiä, niin en vain ihastu heihin kuitenkaan. Ja jos he ihastuvat minuun tai saavat kuvaa, että minä olisin ihastunut heihin, niin siitä tulee vain ongelmia.

Kuitenkin kaikesta huolimatta vastasin tähän kysymykseen näin: "Hmm... No joo, miks ei." Vähän tuli jopa perhosia vatsaan, kun jotenkin sitä on taas Thomas-jutun yhteydessä unohtanut, miten kivalta se tuntuu, jos joku on kiinnostunut. Jos Leevi nyt sitten ylipäätään on kiinnostunut, koska voihan tuo olla ihan kaverillinenkin pyyntö? Paitsi että se oli kyllä aika kliseisen tyypillinen treffipyyntö. Toisaalta sitten ne muut jotka oli olleet mukana hengaamassa, olivat siinä samassa porukassa silloin ja mahdollisesti kuulivat sitten Leevin ehdotuksen, mikä puhuisi sen puolesta, että kyse on kaverillisesta pyynnöstä.

Mutta nyt ajattelen, että ruoka on perhana ruokaa ja ihan sama, en jaksa nyt kelata, mikä olisi fiksuinta ja järkevintä. Olen yksinäinen, joku kesäheila voisi olla ihan jees, itse asiassa jopa päiväkeskuksessa eilen tuota hengaamista, katselin Leeviä, joka nukkui sohvalla ja mietin, että hänen kanssaan voisi olla ihan kiva pussailla. Vähän lääkettä Thomas-haavoihin. Tai sitten suolaa, en tiedä. Kai sitä toivoisi sitäkin, että Thomas huomaisi sitten siinä vaiheessa, jos jonkun toisen miehen kanssa tiiviimmin hengaisin, että tunteekin minua kohtaan jotain ystävyyttä enempää. Ihan tyhmää kai ajatella näin. Jotenkin vain tuntuu, että sydän on vain särkynyt ja millään ei ole oikein väliä. Siten on kai helppo "käyttää viihdykkeeksi" Leeviäkin, kun toki se kiinnostus imartelee ja vitsit minun seuraelämäni on ollut olematonta jo monta vuotta.

Aika alavireinen fiilis on ollut silti. Tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain kauheasti, jotta en ehtisi olla niin surullinen. Ja silti aina jossain vaiheessa olo on ihan tyhjä ja merkityksetön, jolloin tuntuu suunnilleen siltä että haluaa eristäytyä kaikista ja kaikesta. Mutta jos nyt siivoaisi ja hostaisi elämäni toiset bileet ikinä ja toivoisi, että siihen tulee enemmän porukkaa kuin yksi, mikä oli ekojen bileideni kokonaiskävijämäärä.

***

This deep sigh coiled around my chest
Intoxicated by a major chord
I wonder
Do I love you or the thought of you?

Slow, love, slow
Only the weak are not lonely