Olen varmaan maailman huonoin kommunikoija vähänkin stressaavammissa tilanteissa. Mielessäni on pyörinyt taas iso kasa asioita liittyen minun ja Jaskan suhteeseen. Mietin sitä perjantain keskustelua sen yhden naisen kanssa ja sitten kommenttia edelliseen kirjoitukseeni. Lisäksi olen pyöritellyt mielessäni sitä Jaskan tarjousta, että jos kaipaan vain fyysistä läheisyyttä, niin voin soittaa hänelle. Tuntuu, että olen nyt viikonlopun aikana aina välillä sitä mieltä, että kyllä minä pystyn tähän, kyllä minä pystyn vain seksisuhteeseen Jaskan kanssa - ja se voisi olla hyväkin asia, fyysinen läheisyys kuitenkin on kivaa ja sen sijaan että yrittäisin iskeä jotain uutta tyyppiä tai että soittaisin Leeville, olisi aika yksinkertaista hoitaa tuo puoli Jaskan kanssa, kun se toimi ainakin minun mielestäni aika todella hyvin meidän välillä. Ja siinä 6kk seurustelun aikana oppi tuntemaan toisesta tuollaisiakin asioita ja opettelemaan jotain uutta ja ollaan noiden asioiden suhteen molemmat jotenkin samalla aallonpituudella, niin... Joo.

Ja sitten välillä tuli sellainen tunne, sellainen cold feet -juttu. Huomasin keskustelussa Jaskankin kanssa, että minuun on todella vaikuttanut se, että nyt tuon eron jälkeen se minun vuorovaikuttamiseni muiden ihmisten kanssa vähentyi huomattavasti. Joten nyt kun on yliopisto alkanut ja meillä on kaikki perusinfotkin englanniksi, ja kun olen kotona, katson englanninkielisiä sarjoja enkkusubeilla, niin huomaan, että kun ajattelen asioita, niin minulla tulee mieleen todella paljon tuollaisia englanninkielisiä idioomeja, tuollaisia sanontoja, jotka kuvaavat sitä tunnettani, mutta jota en sitten kovin hyvin onnistu ilmaisemaan suomeksi.

Mutta siis toisaalta vakavissani harkitsin, että ehdottaisin Jaskalle, että mitä jos sittenkin ryhdyttäisiin siihen fyysiseen suhteeseen, vaikka meidän suhteen jatkosta ei kummallakaan ole oikein mitään selvyyttä vielä, ja toisaalta välillä se sitten tuntui vain todella huonolta idealta, joka satuttaisi minua ainakin, mahdollisesti Jaskaakin. No, sitten puhuin Natalian kanssa sunnuntaina ja puhuttiin tuosta ja jostain syystä Natalia kannattaa tuota ideaa, että alkaisin nähdä Jaskaa kaksistaan vain seksin takia. Hänen pointtejaan olivat se, että sillä laillahan me Jaskan kanssa aloitimme, niin ehkä se menee samalla lailla nytkin, ja sitten se, että onhan se tavallaan sitä tavallisuuksien ravistamista ja vähän repäisyä, jotain jännittävää.

Sitten vain päätin laittaa Jaskalle viestin ja kysyä, että onko se hänen tarjouksensa vielä voimassa, että jos minulle tulee "fiilis", niin voisin ottaa yhteyttä häneen, "no strings attached"? No, tässä kohtaa tulee esiin se minun epäonnistumiseni siinä kommunikoinnissa. Nettini on ensinnäkin pätkinyt pahasti, joten nettikeskustelut hankaloituvat ihan siksikin. No, Jaska sitten sanoi, ettei tiedä oikein mitä tarkoitan, mutta että hänellä on ollut ikävä minua ja että ei haittaisi, vaikka oltaisiinkin vähän yhteyksissä. No, tuo kuulosti todella hyvältä, enkä tiennyt yhtään mitä sanoisin, joten sanoin sitten, että viittasin siihen hänen tarjoukseensa sen fyysisen läheisyyden suhteen. Eli kunnon kiusallinen alku tälle keskustelulle. Sitten kuulemma Jaska googlaili joitain niitä ilmaisujani tai englanninkielisiä termejä, joten sitten oli syytä olla taas entistä enemmän noloissaan. No, Jaska ihmetteli sananvalintojani, mutta luulen että se oli hänen mielestään lähinnä hauskaa, sillä hän tietää, että kun minun pitää verbalisoida joitain tiettyjä seikkoja, en vain pysty siihen.

Tuo on aika typerää, Jaskasta lähinnä kai hauskaa, mutta siis vaikka meillä Jaskan kanssa synkkaa fyysisellä tasolla hyvin, ja me oikeasti puhutaan niistä asioista ja molemmat on aika avoimia ja rentoja, niin minä en vain pysty käyttämään tiettyjä sanoja. Eli siis käytännössä oikeastaan mitään sanoja, jotka liittyvät jollain lailla seksiin. Jaskasta on hullua, että sen suhteen, mitä teen, en ole ujo ja kiltti, mutta kun pitäisi pukea niitä tekmiäni asioita sanoiksi, en vain pysty. Aikaisemmin sama oli kirosanojen kanssa, mutta nyt reilun vuoden aikana olen "kehittynyt" sen suhteen ja pystyn sanomaan jopa jotain muutakin kuin vain "hitto". Mutta seksisanat? Ei. Niillä on sama taipumus kuin kaikilla sanoilla joissain tilanteissa, että ne eivät vain suostu tulemaan suustani. Kurkussa on jännä tunne, enkä vain pysty sanomaan niitä.

No, tuo ei ole ongelma sinänsä, koska käytännössä minä kyllä puhun niistä kaikista asioista, mutta minä käytän niistä vain jotain muuta sanaa, jotain, joka tuntuu helpommalta sanoa. Minulla on joitain vakiintuneita termejä perustoiminnoille, mutta käytän aika paljon ilmaisuja "tsydeemi-tsydeemi" tai "silleen-silleen". Joten ylipäätään tämän keskustelun aloittaessani olin jo aika heikoilla.

No, mutta Jaska sanoi, että kyllähän se olisi ihan jees, ja että tuo sinun termisi, tuo "no strings attached" näyttäisi tarkoittavan ettei siihen sisältyisi sitten mitään muuta kuin se puoli. No, tuohon kohtaan olisi ollut hyvä sanoa jotain, että en tarkoita, ettei meillä voisi olla muutakin, mutta kuten sanoin, nettini on pätkinyt, enkä saanut tuota Jaskan viestiä ennen kuin lähetin jo seuraavan. Sen jälkeen tuntui jotenkin liian vaikealta mennä sanomaan, että vaikka sanoin "no strings attached", niin oikeastaan en tarkoittanut sitä ihan niin. Tai oikeastaan en tarkoittanut sitä lainkaan niin, vaan tuo on jotain, mitä minä vain sanon, koska haluaisin uskoa pystyväni siihen, ja en haluaisi paljastaa Jaskalle sitä, että oikeasti ikävöin jotain ihan muuta kuin pelkästään seksiä.

Joten, nyt mahdollisesti olen antanut Jaskan ymmärtää, että haluan vain seksisuhteen, ja kun yritin pehmentää sitä myöhemmin kysymällä, että onko hänellä ajatuksia siitä, että miten sitten meidän välit on tuon ulkopuolella, ollaanko yhteyksissä, tms, niin siihen hän vastasi, että hänen mielestään "mitään ehdotonta yhteydenpitokieltoa ei tarvitse olla".

En oikein tiedä, mitä termiä - suomenkielistä tai englanninkielistä - minun pitäisi käyttää tuosta tavasta, jolla tuo meidän lupaavana alkanut keskustelut jotenkin lässähti tähän viimeiseen lauseeseen. Aluksi tyyppi sanoo, että hänellä on ikävä minua, eikä hän käytä edes sanoja "vähän" tai "minullaKIN" tai "jollain tapaa", vaan sanoo suoraan, yksinkertaisesti, että hänellä on ikävä minua. Sitten minä kommunikaatiotaitoineni vähän säädän ja sitten keskustelu loppuu siihen, että todetaan, että TÄYTTÄ keskustelukieltoa ei todennäköisesti tarvita. Jotenkin tuntuu että minun ja Jaskan välit olivat jotenkin paremmat ennen tuota koko keskustelua, mikä ei todellakaan ollut tavoitteeni tuossa.

Mutta mietittiin molemmat vähän sitä keskenämme siinä, että miten se homma toimisi käytännössä, olisiko se fiksua, ja sitten keskusteltiin jonkun aikaa jälleen minun esille nostamastani termistä "cold turkey". Siis nostin esille sen, että olin miettinyt, että millaiset meidän välien pitäisi olla, ja että olin itse ajatellut että tuo taktiikka, että vain katkotaan kaikki yhteydet toiseen (cold turkey) on paras, mutta että viime aikoina olen alkanut kyseenalaistamaan tätä näkemystäni. Jaska sitten kommentoi, että hänellekin kaikki ovat sanoneet, että se on se ainoa oikea tapa toimia tässä, mikä sitten kuulemma saa hänet vain entistä enemmän haluamaan toimia jotenkin eri tavalla. Jaska sitten tarkensi heti perään, että siis ei tykkää siitä, että cold turkey -tapaa pidetään ainoana mahdollisena keinona toimia vain koska se nyt vain on ainoa oikea tapa, ja että hän haluaisi ennemminkin itse yrittää selvittää, mikä se sopiva tapa on hänelle, sen sijaan, että toimisi automaattisesti kuten yleisesti pidetään järkevimpänä.

Mietin tuota jälkeenpäin ja etsin netistä joitain yleisiä sääntöjä, joita tällaisessa "no strings attached" -mallissa noudatetaan. Löysin yhden hyvän, mutta jotenkin siellä oli lause, joka tuntui aika jäätävältä ja samalla kun luin sen, olin taas todella vakuuttunut siitä, että tämä uusin käänne minun ja Jaskan väleissä oli todella huono ajatus. Kyseisessä lauseessa sanottiin, että oikea maailma toimii niin, että ihmiset ovat monimutkaisia ja tästä syystä seksisuhteessakin on aina kysymys jonkinlaisesta suhteesta, eikä mikään vain tapahdu tyhjiössä, vaan vaikuttaa moniin eri asioihin, eikä vähiten väleihin tai suhtautumiseen tätä toista kohtaan.

Joten periaatteessa voisimme sanoa Jaskan kanssa vaikka mitä, voisimme hokea "no strings attached", mutta jos ryhdymme siihen fyysiseen läheisyysjuttuun, niin olemme silloin jonkinlaisessa suhteessa, vaikka sitä miten yrittäisi selitellä muuksi. Ja ylipäätään palaaminen yhteen Jaskan kanssa on vaikea ajatus, niin mitä tulisi siitä, että ryhtyisimme suhteeseen, jossa kumpikaan ei edes yritä antaa mitään lupauksia tai sitoomuksia tai mitään! Toisaalta sitten tuo voisi olla tapa saada suhde takaisin. Siitäkään en kuitenkaan tiedä, haluanko sen käyvän noin. Jotenkin vain haluan, että Jaska tekee päätöksen, hänen on tietoisesti päätettävä, haluaako hän olla kanssani vai ei.

Eilen sitten alkoi toinen yliopistoviikko, eikä se mennyt niin hienosti kun edellinen. Kaikki on edelleen kivaa, mutta nuo massiiviset luennot eivät vain ole juttuni, ja ajatukseni alkavat harhailla. Sentään tilanne on parempi kuin edellisessä yliopistossa, kun kärsin niin pahasta unettomuudesta, että yksinkertaisesti vain nukuin melkein kaiken ajan niillä luennoilla, joille jaksoin raahautua. Tuntui, että ainoa keino pysyä hereillä oli joko pitää silmäluomia sormien avulla auki (eikä sekään aina auttanut) tai sitten kuunnella musiikkia. Joten siihen verrattuna tämä ajatusten harhaileminen on pientä. Silti se ärsyttää ja on vain todella turhauttavaa, kun yrittää kuunnella jonkun opettajan selitystä ja sitten yhtäkkiä havahtuu siihen, että olen ajatellut jotain ihan muuta viimeiset viisi minuuttia ja en ole enää yhtään perillä mistä se opettaja nyt puhuu. Lisäksi eilen kun oli nuo ensimmäiset isot luennot, olin todella ahdistunut ennen sitä, joten otin rauhoittavan ennen sitä, joten se ei varmastikaan auttanut asiaa yhtään.

Lisäksi olin eilen ensimmäisessä yliopiston yhteishengaus-jutussa. Mentiin baariin ja pelattiin lautapelejä. Se oli ihan jees, mutta siitä tuli kuitenkin kurja fiilis. Tuli taas se tunne, että olen jossain kahden maailman välissä, kun keskuksella jos pelataan jotain, minä vain olen todella hyvä, pärjään hyvin ja välillä minusta tuntuu, että ne muut ovat enemmän tai vähemmän tyhmiä. No eilen sitten minä sain tuntea olevani se tyhmä. Pelattiin Trivial Pursuitia, jossa yleensä olen aika vahvoilla, mutta tällä kertaa olin vain surkea. Ei pelattu yksilöinä, joten se ehkä vaikutti asiaan, koska en saanut vain valita aina niitä suosikkiaiheitani (luonto ja tiede, maantieto, historia), vaan piti valita aina välillä niitä kahden muun fuksin suosikkeja myös.

En sanoisi, että me olisimme pelanneet erityisen huonosti, mutta ne muut pelasivat todella hyvin. Jos kysyttiin, että kuka näytteli Remu Aaltosta elokuvassa Ganes, niin hetken he sitä miettivät, mutta sitten tuli varma vastaus: Eero Milonoff. Tai sitten kysyttiin, että kuinka vanha kuningataräiti Elisabeth oli kuollessaan vuonna 2002, niin joukkue alkoi miettiä, että niin, sehän ei kuulunut Windsor-sukuun ja oli kai naimisissa George VI:n kanssa, joten minähän vuonna hän olisi sitten syntynyt... Vastaus meni väärin, mutta jotenkin tunsin oloni taas todella tyhmäksi. Kysymys, jolla meidän fuksien joukkue sitten voitti kisan, ei ollut kortin vaikein, koska nämä tuutorit olivat päättäneet, että kysytään vain tämä ja katsotaan tietääkö ne tämän, koska ihan kaikkien vain pitäisi tietää se. Ja kysymys oli: Mitä seuraavista ei tapahtunut vuonna 1969? A: Kuuhun laskeutuminen, B: Woodstock, C: Martin Luther King Jr:n salamurha. En oikein ymmärrä, mikä noissa on sellaista, joka kaikkien pitäisi tietää. No, vastattiin oikein, mutta ei oltu varmoja siitä vastauksesta, mutta oli onneksi oikein. Ja sitten jälkeenpäin se kysymyksen kysynyt selitti, että siis tuohan oli todella helppo, koska tänä vuonnahan oli lehtijuttuja siitä, että muistettiin Martin Luther Kingin kuoleman 45-vuotis juhlapäivää. Ja kun minä ja toinen fuksi sanottiin, että ei oltu törmätty tuollaiseen, niin tämä tuutori kysyi ällistyneenä, että ettekö lue lehtiä!

Otin tuon ehkä vähän raskaasti, tuon kaiken, ja tuntui, että en vain sovi joukkoon. Eikä ole mitenkään kivaa tuntea oloaan tyhmäksikään. En tutustunut näihin muihin fukseihinkaan mitenkään kovin hyvin, ylipäätään puhuin aika vähän, vaikka edelliseen yliopistokertaan verrattuna todella paljon. Mutta tuntui siltä, että ei huvita kyllä joka ilta mennä tuollaisiin juttuihin. Kun pyöräilin kotiin sitten tuolta, mietin jotenkin kaiholla tuota minun ja Jaskan sunnuntaista keskustelua, joka tuntui todella epäonnistuneelta, mutta tuohon eiliseen iltaan verrattuna mikä tahansa muu tuntui vähemmän vaikealta.

Mutta jos aloitetaankin Jaskan kanssa jotain fyysistä suhdetta, niin minun pitää sitä ennen psyykata itseäni ja muutenkin välttää näkemästä Jaskaa jonkun tuollaisen yliopistojutun jälkeen, koska en todellakaan halua alkaa itkeä hänen edessään. En halua olla mikään hauras neitonen tai takertuva exä, vaan pelkästään joku itsenäinen nainen, joka pystyy haluamaan vain fyysisen suhteen sellaisen miehen kanssa, josta välitti - ja välittää. Tuokin kyllä kuulostaa taas joltain, mihin en todennäköisesti pysty, mutta mahdollisuuteni sosiaaliseen kanssakäymiseen tuntuvat olevan aika vähissä. Joko se on hengaamista Sallan kanssa, yliopistoporukassa tai sitten jotain ei-oikeaa Jaskan kanssa. Olisipa jo keskiviikkoiltapäivä, niin pääsisin keskukselle vähän enemmän kaltaiseeni seuraan, jossa ei tarvitse keksiä tekosyitä, miksi en ole joka ilta tulossa jonnekin.

Niin siis tänään olisi yliopistoporukalla taas joku juttu ja kun lähdin sieltä baarista eilen, minulle sanottiin, että tule sitten sinne juttuun huomenna. Siihen sanoin, että ikävä kyllä en pääse sinne. Siitä kysyttiin ai miksi et pääse. Vastasin, että olen jo sopinut muuta siihen. Siitä kysyttiin ai että mitä muuta. Yritin näyttää mietteliäältä ja mietin ääneen, että miksi ihmeessä en muista... Sitten lisäsin vielä, että muistan vain, että katsoin, että se juttu on huomenna ja että se meni jonkun päälle. Siihen todettiin, että ei sulla mitään oikeasti ole, tule vain huomenna.

Pitää kai yrittää jatkoa varten yrittää miettiä etukäteen joitain hyviä tekosyitä. Yleensä olisin varmaan keksinyt, mutta kun osa näistä tyypeistä selitti omia syitään miksi joutuivat lähtemään aikaisemmin tai miksi eivät pääsisi tänään, ja ne kaikki syyt olivat joitain hienoja. Jollain oli joku body balance, toisen piti hankkia johonkin vastaavanlaiseen harrastukseen tarvikkeita (hammassuojia, ym), jollain oli sählyharjoitukset, joku totesi tuollaiseen, että minä käyn vain salilla kolme kertaa viikossa, ettekö te muka käy ollenkaan, miten sitten pidätte huolta kunnosta, miten treenaatte niitä ja niitä lihasryhmiä ja jollain oli jonkun Jillian Michaelsin kuusi eri kuntoharjoittelu DVD:tä. Tämä yliopisto tuntuu ihan oikeasti joltain ihan eri maailmalta.

Ja nyt pitää kohta lähteä yhdelle isolle luennolle, minkä jälkeen sitten on joku orientaatiojuttu, joka menee päällekäin toisen jutun kanssa, mutta olen kai jotenkin edes vähän alkanut hahmottamaan tätä yliopistomaailmaa, kun ensinnäkin surffailin yliopiston nettisivuilla jonkun vartin, että löytäisin varmuuden siihen, missä tämä iso luento olisi - mikä oli hyvä juttu, koska muuten olisin mennyt väärään paikkaan - ja sitten laitoin eilen illalla jo sähköpostia sille opettajalle, jonka tunnin päälle se orientaatio menee ja sanoin, että olen poissa ensimmäisen tunnin ja kysyin, kannattaako tulla sitten sen orientaation jälkeen sinne enää lainkaan. Sain vastauksen tänään aamulla ja nyt asiat ovat jopa selkeät! Läksyt huomisia pienryhmiä varten ovat kyllä vielä vaiheessaan...