Olen vaihteeksi vihainen. Osaksi myös itselleni. Jälleen aiheena on yliopisto ja Britannian kirjallisuus. Näin kauheasti vaivaa ja sain luettua niistä kahdesta teksteistä toisen, mutta luonnollisesti kävi niin, että tunnin alussa opettaja ilmoitti, että no niin, nyt käsitellään vain sitä toista. Ja taas jouduin ryhmään sen yhden ärsyttävän miehen kanssa, joka käyttäytyy todella lapsellisesti. Paitsi että hän luennoillakin huutelee typeriä kommentteja joka väliin, hän myös vain kieltäytyy tekemästä yhteistyötä joidenkin kanssa. Hän on se sama tyyppi, joka kerran tuon saman aineen tunnilla määrättiin miettimään kysymystä minun ja yhden miehen ja yhden naisen kanssa, jolloin hän puhui vain sille toiselle naiselle, ihan kuin meitä muita ei olisi ollutkaan, ei edes katsonut meihin.

Tällä kertaa ryhmässä oli sitten myös se toinen mies, jonka hän silloin aikaisemmassa ryhmässä jätti myös huomiotta. No, minä sitten yritin vetää sitä miettimistä, mikä oli vaikeaa, koska en tosiaan tiennyt tekstistä mitään. Jälleen tämä yksi mies vain puuhaili itsekseen jotain. Ei katsonut meihin muihin, joiden kanssa hänen olisi pitänyt tehdä sitä tehtävää. Lopulta sitten puhuttelin häntä nimellä, että hei mitä mieltä olet tästä. "I dunno." Sitten kysyin vielä että oliko hän lukenut sitä tekstiä, mihin sanoi, että joo, mutta että ei osaa sanoa siitä mitään. Tämä toinen mies sanoi, että ei ollut voinut tulostaa sitä ja oli lukenut sen vain kerran. Sanoin, että minä en ollut lukenut sitä lainkaan vaan olin lukenut sen toisen tekstin ja sanoin, että minulla ei vain ole mitään, mitä voisin sanoa tuohon, niin jotain pitäisi keksiä yhdessä.

Mutta ei siitä sitten tullut mitään ja kun tuli meidän ryhmän vuoro, hetken odotin, että nämä jotka meidän ryhmässä sen tekstin olivat sentään lukeneet, sanoisivat jotain, mutta ei, vaan minä jouduin sitten sanomaan opettajalle koko luokan edessä että meillä ei ole mitään. Opettaja sitten sanoi, että kyllähän tekstistä pitäisi jotain osata sanoa, jos sen on lukenut, joten sitten jouduin sanomaan että en itse ehtinyt sitä tekstiä lukea. Ja tiedän, että tavallaanhan tuo on oikein, että en voinut piiloutua muiden tekemän työn taakse, mutta tiedän, että muissakin ryhmissä oli muutamia, jotka eivät olleet sitä tekstiä lukeneet, mutta heidän ei tarvinnut julistaa sitä kaikkien kuullen, koska heidän ryhmässään ihmiset jotka olivat lukeneet sen tekstin, eivät jättäneet kaikkea työtä heidän harteilleen.

Joten olen vihainen, että minulle sysättiin kaikki vastuu siitä meidän ryhmästä, vaikka olin ainoa joka ei sitä ollut lukenut. Ja yritin olla reilu ja ottaa ryhmän jäsenet huomioon, mutta he vain pesivät kätensä siitä vastuusta ja sanoivat että eivät tiedä mitään mistään. Sentään se toinen edes yritti, mikä kyllä sekin turhautti, koska tosiaan jos on lukenut sen tekstin vaikka vain kerrankin, tietää edes jotain siitä.

En tiedä, tuntuu, että olen nolannut itseni taas ja antanut todella huonon vaikutelman opettajalle itsestäni. Ajattelin jo, että en halua että näin käy enää, joten pakko tehdä jatkossa enemmän töitä, koska haluan pärjätä, ja koska ei vain voi luottaa siihen, että siinä ryhmässä voitaisiin yhdessä miettiä asiaa, vaan koko ryhmän työ voi langeta vain minun harteilleni, jolloin olisi hyvä tietää edes jotain jostain.

Sekin oli vielä tämän viikon kerrassa, että koska olin viime viikolla pois tunnilta koska olin kipeänä, en ollut siellä kuulemassa mitä luettavaa käsitellään seuraavaksi. Joskus se sanotaan, aina ei, mutta jos sen tietää, siitä on suunnatonta hyötyä. Mutta aion tehdä enemmän töitä, aion tehdä jotain, jotta voisin tunnillakin sanoa jotain, jotta antaisin itsestäni hyvän kuvan, koska tästä kurssista ei ole tenttiä, joten tuntiosallistuminen varmaan vaikuttaa myös numeroon.

Harmittaa vain koko juttu. Huomisen läksyjä pitäisi katsoa jo, mutta jotenkin tuntuu taas, että ei vain nyt jaksa, haluaa vain olla ajattelematta mitään, koska muuten tulee heti takaisin se todella epämiellyttävä nolous tuosta kaikesta tämänaamuisesta.