Nyt on ensimmäinen kunnollinen tentti takana nyt kevätlukukaudella. Olen todella stressaantunut näin vaihteeksi ja käyn ylikierroksilla. Se on jotenkin pahempaa kuitenkin kuin aikaisemmin, mikä on oikeastaan aika yllättävääkin. Kuten eilen illalla, kun meni myöhään (tyypillistä) ja sitten kun menin lopulta nukkumaan, jotenkin yhtäkkiä vain tuntui siltä että tukehdun. Välillä on aikaisemmin tuntunut siltä että jokin kuristaisi kurkkua, mutta tällaista oloa ei ole ikinä ennen ollut. Mielessä kävi jo että soitanko hätänumeroon tai jotain, mutta sitten tulin tulokseen, että en, koska eihän ihminen voi vain ilman mitään syytä tukehtua, niin vaikka tällaista ei olekaan kokenut aikaisemmin, niin se on varmaan vain ahdistusta.

Ja sitten tänään kun luin vielä viimeiset jutut viimeisinä tunteina ennen koetta, tuntui kuin päässä olisi mennyt pyörremyrsky. Yritin päntätä jotain tiettyjä asioita, mutta sitten välillä pompsahti mieleen joku toinen asia, että miten se menikään ja sitten hätäisesti tongin papereitani ja vähän väliä vilkuilin kelloa, koska jotenkin ajattelin, että se auttaisi minua olemaan nopeampi, vaikka todellisuudessa niin ei varmaan ollut. Sitten kokeessa kävi toinen uusi stressaantuneisuuden piirre, jota en ole ennen havainnut ainakaan näin voimakkaasti.

Tuo koe oli kieliopin koe ja se on mielestäni ehkä vaikein, koska siinä on niin paljon kaikkea nippelitietoa, joka pitäisi jotenkin sisäistää. Pitää tietää vaikka että minkälaisia genetiivejä on olemassa ja minkälaisia muita ja mitä yksittäisiä sääntöjä on, jotka selittävät seuraavat asiat ja listaa millaisia lausemuotoja tietyssä tilanteessa yleensä käytetään, jne. Mutta kokeessa jotenkin menin lukkoon aluksi. Sitä on tapahtunut joskus lukiossa pitkän matikan kokeissa, mutta ei tällaisissa tilanteissa. Katsoin vain niitä tehtäviä, enkä tiennyt että mitä niissä piti tehdä. Yhdenkin tehtävän tein loppujen lopuksi kolme kertaa, koska en lukenut sitä kunnolla ajatuksella läpi, vaan sitten pikkuhiljaa luin enemmän, mutta todella monta kertaa siihen meni, että oikeasti rauhassa luin kaikki tehtävänannon sanat läpi enkä vain puoliksi ja sitten mielikuvani perusteella ruvennut tekemään sitä tehtävää. Olin vain niin ylikierroksilla. Kun olin ollut siellä noin kaksi tuntia, olo alkoi helpottaa. Luin uudestaan kysymyksiä, joista en ollut tiennyt mitään ja sitten huomasin, että sitähän tässä kysytäänkin, osaanhan minä vastata tähän melkein kaikkeenkin vielä.

Aamulla oli lukukoe fonetiikkaan liittyen ja sitäkin stressasin. Luin tekstiä yhtenä pötkönä ja tuntui välillä että en saa hengitettyä tarpeeksi niiden pienten taukojen aikana, vaan ilma loppuu ja sitten tuntui että pitäisi nielaistakin vielä ja kaikkea. Mutta se meni hyvin, opettaja sanoi vain että very good, ja sitten antoi yksityiskohtaisempaa palautetta ja sanoi mikä oli mennyt vähän pieleen, ja minusta se tehtävä, johon oli valmiiksi merkattu intonaatiot, oli ärsyttävä ja vaikea, koska kun lukee tekstiä, niin jotta se olisi sujuvaa, se on tehtävä omalla tavalla, mutta kun oma tapa ei vastaa intonaatiomerkintöjä, niin se meni sitten siihen, että en pystynyt tekemään kaikkea oikein niin kuin olisi pitänyt, koska tehtävänannossa sanottiin myös, että pidä teksti sujuvana. Ja silti se opettaja sanoi, että pidit taukoja ennen niitä painotettavia tavuja ja että ei ollut niin sujuvaa kuin sellaisen ihan normaalin tekstin lukeminen. Mutta sain nelosen! Olo oli sellainen että vau, se ei mennyt edes kaikkein parhaiten ja silti sain todella hyvän arvosanan.

Lisäksi sain kuulla sen kuuntelu- ja intonaatiomerkintöjen kokeen tulokset joka oli pari viikkoa sitten ja kuulemma olin yksi parhaista. Arvosana oli neljä ja puoli. Itse kokeen jälkeen en ollut silloin niin kauhean varma, tuntui, että olin muuttanut vaikka kuinka monta kohtaa ties kuinka monta kertaa joksikin muuksi. Ajattelin, että todennäköisesti pääsen kuitenkin läpi. Ja sitten tuollainen mahtava tulos. Ehkä olen liian ankara itselleni välillä. En tiedä. Tuntuu että noista tuloksista ei koskaan tiedä. Mutta en saa koko kurssin arvosanaksi vitosta, vaikka niin ehdin toivoa jo siinä välissä kun opettaja oli sanonut nuo molemmat arvosanat (koska neljä plus neljä ja puoli, siitä tulee vitonen keskiarvoksi), mutta sitten opettaja sanoi, että saan kurssista nelosen. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen siihen. Sama arvosanahan minulla oli myös siitä syksyn fonetiikkakurssista joka oli aika vastaava. Paitsi nyt kevään versiossa ei ollut teoriakoetta lainkaan. Ja minä kun olen ajatellut, että olen hyvä niissä teoriajutuissa, kun niitä voi sentään harjoitella etukäteen.

Maanantaina on seuraava tentti, joka on yli tuplasti laajempi. Pitää lukea sivukaupalla tunneille annettuja teoriajuttuja ja sitten sen lisäksi kirja, jota ei edes käsitelty lainkaan koko kurssilla, ja aloitan sen harjoittelun suunnilleen alusta, ja kyllä, aloitin sen jo tänään, vaikka tulin iltayhdeksältä vasta tentistä. On vähän rauhallisempi olo kuin aamupäivästä, mutta pelkään pahoin että se paniikki syvenee taas aika nopeasti, kun tentti alkaa lähestyä. Ja sitten kun tuo tentti on ohi maanantaina illalla, on se viikko aikaa kirjoittaa loppuessee kirjallisuuskurssille, enkä ole aloittanut sitäkään. Tiedän yhden tekstin josta voisin aloittaa sitä esseetä, mutta kun sen pitää olla 1600 sanaa sen edellisen 800 sanan sijaan, niin pitäisi keksiä joku toinen teksti, josta löydän jotain sukupuoliin liittyvää analyyttistä kamaa. Esseen on oltava samasta aiheesta kuin aikaisempi, mutta eri näkökulmasta, tms. mutta kun ei silloin kurssin alussa tiennyt että mitä ne loppukurssin tekstit sisältää, niin valitsin sen, mistä todennäköisesti löytäisi sanomista. Mutta koko naisten kirjallisuus -kerran tekstit ovat jotenkin todella mitäänsanomattomia, sellaisia nöyristeleviä, enkä tiedä mitä niistä sanoisin.

Jaskan kanssa tehtiin yhdessä simaa pääsiäisenä ja se oli kivaa. Tuli jotenkin jännä olo, kun Jaska sanoi, että tämä on nyt sitten meidän ensimmäinen yhteinen sima. Ehkä se oli kiva kommentti siksi, että siitä tuli sellainen olo, että on ehkä tulossa seuraaviakin simoja. Ja on mennyt ihan hyvin, vaikka eilen Jaska kysyi minulta, että miksi olen ollut niin kiukkuinen viime päivinä. Varmaan se on tämä tenttistressi. Ja lisäksi kaikki pienet asiat, joista vähäisin ei suinkaan ole se, että ne nyt kaksi juurihoitokertaa nähnyt hampaani on tullut taas kipeäksi. Siellä ei käsittääkseni pitäisi olla enää edes mitään hermoja koko hampaassa, mutta silti siihen sattuu kun puren yhtään mitään. Seuraava juurihoitokerta on reilun kolmen kuukauden päästä. Tämänhetkinen taktiikkani on se, että toivon, että se kipu lakkaa, toivon että se on joku ohimenevä juttu ja sitten sen jälkeen hampaani on sillä lailla kuollut kuin sen pitääkin.

On ollut ihan kiva sää, se on ehkä vähän piristänyt mieltä, vaikka jostain syystä - ehkä sekin stressin takia - herään jo joskus seitsemältä aamulla siihen että on todella valoisaa ja sitten hätäännyn ja kaivan kännykkäni jostain, koska pelkään, että olen nukkunut pommiin.

Pitäisi kai tehdä se mitä terapeuttini sanoo, tehdä "läsnäoloharjoituksia" joissa keskityn ympäristööni ja siihen, miltä minusta tuntuu, mitä näen, mitä kuulen, mitä haistan... Mutta tuntuu että käyn liikaa ylikierroksilla tehdäkseni niin. Koko ajan pitää tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, tai muuten tulee todella levoton olo. Mutta ehkä yritän tästä rauhoittua vähän ja mennä sitten nukkumaan, kun viime yönä tuli nukuttua aika vähän, kun oli jo ennen yhtätoista yliopistolla se lukukoe.