Heräsin kello 11:25. Oli todella syyllinen olo. Siis siksi, koska eilen se lääkäri sanoi, että kun sun pitäisi herätä aikaisemmin. Nyt olen vihainen hänelle, koska olo on ihan paska! Olen aikuinen ihminen ja joku toinen yrittää sanella minulle miten minun pitäisi elää. Hulluinta on, että kun mainitsin siellä eilen, että huomaan että nyt eron jälkeen olen palannut vähän niin kuin entiselleni, niin hän sanoi, että se on aina kyseenalaista kun alkaa muuttaa itseään jonkun toisen takia. Ja hän itse tuputtaa omia juttujaan minulle, esimerkiksi sitä, että minun pitäisi aloittaa tanssiharrastus, vaikka en halua, koska "en voi jäädä lopullisesti vain kotiin".

Ehkä ensi kerralla sitten sanon hänelle tuosta, sillä tällä kertaa vähän pohjustinkin sitä sanomalla, että yleensä vain haluan tulla toimeen ihmisten kanssa, joten koska tuntuu, että pystyn itse joustamaan aika helposti, niin silloin teen sen. Olen kyllä aikaisemminkin tavannut ihmisiä, joiden ainoa tarkoitus on vaikuttanut olevan minun käskyttäminen ja kontrollointi. En usko että he tarkoittavat pahaa, koska ironisesti kyllä heidän pointtinsa on yleensä ollut saada minut olemaan sellainen kuin olen, pitämään puoliani - niin kauan kun vain olen mitä he haluavat minun olevan, ja niin kauan kun en pidä puoliani heitä vastaan.

Huvittavin esimerkki tuosta on ehkä sattumus baarissa, jossa oli minun lisäkseni Salla ja kaksi muuta naista. Näistä kahdesta muusta naisesta toinen oli vähän sellainen kuin minä, sellainen kiltti, ehkä vielä kiltimpi kuin minä. Salla kutsui häntä aina välillä koiraksi, koska hänen mukaansa koirat tekivät niin kuin hän: vain tottelivat kyseenalaistamatta. Mutta siis kun sitten se kolmas nainen pyysi tältä kiltiltä naiselta tupakkaa, niin Salla katsoi tuimasti tätä naista ja pudisti päätään, koska hänen mielestään tämä kolmas nainen pyysi liian usein tupakkaa (ja rahaa ja ties mitä muuta). Sallan pointti oli, että tämän kiltin naisen pitäisi osata sanoa ei sille kolmannelle naiselle ja pitää puoliaan, mutta siitähän tuossa ei ollut kyse. Kyse oli siitä, että kumpaa se kiltti nainen tottelee, kun vähintään toinen loukkaantuisi, teki hän mitä tahansa, koska kummallekin oli tärkeää, että se nainen tekee niin kuin he haluavat.

Kai minun pitäisi pitää paremmin puoliani, mutta ehkä minusta on vain tuntunut aina välillä, että olen ollut jotain velkaa näille komenteleville ihmisille. Onneksi tällä hetkellä olen aika lailla vapaa noista komentelijoista. Paitsi nyt tuosta lääkäristä ja äidistäni, mutta äidilleni osaan melko hyvin laittaa vastaan. Suurin ongelma tuossa lääkärissäkin on varmaan se, että kun tuo lääkärikin listaa että mitä minun pitäisi tehdä toisin, niin sen sijaan että sanoisin, että elän elämääni ihan sillä tavalla kuin haluan, sisäinen epävarmuuteni ja se vaativa puoleni tavallaan tarttuvat jokaiseen sanaan.

Joten vaikka tänään olisin voinut ajatella, että ihan hyvin herätty, kun kerran heräsin ennen puoltapäivää, niin sen sijaan ajattelen, että turha pitää tätä hyvänä saavutuksena, kun tämä ei riitä, vaan pitäisi herätä vielä aikaisemmin. Enkä ole varma riittäisikö mikään aika. Tai jos riittäisi, niin mitä sitten tekisin, jos heräisin kahdeksalta joka aamu? Ja miksi minun pitäisi väkisin repiä itseni ylös sängystä silloin kun minua väsyttää, kun minun ei tarvitse olla missään niin aikaisin. Ja nyt minulle tuli mieleen sekin, että ehkä tämän vuoden puolella olevat luennot ovat menneet niin hyvin koska ne ovat niin myöhään, joten saan levätä rauhassa. Joten jos kaikki menee nyt hyvin, niin miksi pitäisi sitten väkisin mennä muuttamaan jotain? Minusta tuntuu, että se lääkärini melkein pyrkii tekemään minusta täydellisen, se tuntuu vähän niin kuin ulkoiselta perfektionismilta.

Ehkä joillain tuollainen tuputus toimiikin, mutta minulla se saa vain aikaan olon, että mikään ei ole ikinä tarpeeksi ja sitten tuntuu, että turha sitten yrittää mitään. Vähän pelkäsin tätä jo eilen ennen sitä lääkärikäyntiä ja sanoin terapiassakin, että kun nyt tuntuu että syömiseni on hyvällä mallilla ja pidän kämppää siistinä, niin pelkäsin että jotain menee pieleen lääkärissä ja sitten tämä hyvä alku tyssää siihen. Ja nyt mieleeni tuli, että näin yöllä unta, jossa joku oli minun kämpässäni (en muista tosin kuka se oli, mutta joku nainen kai), joka kulki kämpässäni ja osoitteli kaikkea joka oli vähän epäsiististi ja valitti, että kaikki on kauhean sotkuista. Ja eilen oli ensimmäinen ilta, kun minun piti pakottaa itseni siivoamaan ja tuntui että piti oikein nähdä vaivaa, kun tähän asti se on tuntunut niin automaattiselta ja vaivattomalta. En tiedä liittyykö se tuohon lääkärikäyntiin, mutta nyt on ainakin kurja fiilis siitä heräämisajasta ja se ainakin liittyy siihen lääkäriin. Onneksi seuraava lääkäriaika on niin että heti seuraavana päivänä on terapia, niin ei tarvitse kotona kärvistellä ja kärsiä asian kanssa.

Ja nyt tuli varattua lopetus aika taas yhdelle rotalle ensi viikoksi. Se ei ole ollut suosikkini, se on varmaan nykyisistä rotista kaikkien epäsuosikein, koska se on aina ollut todella arka. Mutta se eroaa muista nykyisistä siten, että hyppii ja pomppii ja kiipeilee ihan hulluna. Se kiipeää pyykkitelineellä roikkuvia housuja pitkin ylös niin kuin joku seinäkiipeilijä ja sitten kun se pääsee pyykkitelineen päälle, se välillä hyppää yli puolen metrin loikan kirjahyllyyn. Tai pitäisikö sanoa kirjahyllyn suuntaan, koska välillä se ei osu oikeaan paikaan eikä saa kiinni mistään, vaan tippuu maahan. Ja yritän kyllä siirtää kaikkea niin että se ei pääsisi hyppäämään ja putoamaan ja satuttamaan itseään, mutta tuntuu että se kyllä löytää aina jonkun mitä pitkin kiivetä ja mihin päin hypätä.

Ja kuten muut rotat, se haluaa myös tulla sänkyyn katsomaan että mitä täällä on (varmaan ne tulevat katsomaan että mitä minä teen), mutta sen sijaan että se kiipeäisi jalkaa pitkin niin kuin muut (pojille jalkaa pitää vielä taivuttaa että niillä on kalteva taso jota pitkin on helpompi kiivetä kun ne ovat niin isoja), vaan se on lattialla ja tuijottaa ylös ja sitten se ponkaisee ja hyppää. Välillä on näitä hyppyrottia, ja se aina vähän yllättää että ne pystyvät hyppäämään niin pitkiä matkoja. Ihmisellä sama varmaan vastaisi sitä että hyppäisi jonnekin talon katolle tai jotain.

Mutta tuo on nyt hoidettu, pitäisi varmaan seuraavaksi miettiä että ottaisin yhteyttä siihen kasvattajatuttuun ja kyselisin (taas vaihteeksi) poikasia. Ja sitten seuraavaksi listalla ovat varmaan sen viimeisen hammaslääkäriajan varaaminen (jota olen nyt lykännyt kuukausia) ja fysioterapeutille meneminen. Sekin piti tehdä jo joulukuussa, mutta olen lykännyt sitäkin. Kaikki nuo ovat epämiellyttäviä asioita, joten niihin pitää kerätä energiaa ja uskallusta.