Heräsin taas siihen, että huusin vahingossa ääneen. Tämä tapahtui jotakuinkin neljä tuntia sen jälkeen kun olin aikaisemmin herännyt painajaiseen. Tämä ei ollut hyvä yö. Ehkä ei pitäisi katsoa pelistriimiä juuri ennen nukkumaanmenoa, ainakaan mitään pelottavaa. Ja siis "pelottava" on tässä tapauksessa Don't Starve, jota olen itsekin pelannut, joka ei oikeasti ole melkein yhtään pelottava. Toisaalta en ole varma johtuiko se tuosta, kun olen viime aikoina välillä pelannutkin vain vähän ennen nukkumaanmenoa juurikin tuota peliä tai katsonut muiden pelaamista netistä. En kuitenkaan keksi, miksi ilman hyvää kokreettista syytä näkisin kaksi painajaista samana yönä.

Ensimmäinen painajainen oli taas koirapainajainen, siinä oli se meidän seitsemän vuotta sitten kuollut koira mukana. En muista ihan kaikkea siitä, mutta muistan, että se oli koko ajan vain kauhean uhkaava. Unessa oli myös toinen koira. Siinä oli minun ja koirien lisäksi myös vanhempani, isäni oli kuitenkin enemmän jossain taustalla taas. Jonkinmoinen iso sellainen puinen levy kaatui pihalla ja sitten se meidän koiran jalka jäi sen alle, eikä se saanut sitä sieltä pois. Äidin kanssa menimme auttamaan sitä ja nostimme levyä niin että se sai jalkansa pois. Minä pysyin kauempana, mutta äitini meni katsomaan sitä käpälää, koska se vaikutti olevan sijoiltaan. Äitini yritti naksauttaa sitä takaisin paikalleen ja koira ulisi, minkä takia toinen koirista ajatteli kai sen olevan jotenkin vaarassa ja puri äitiäni.

Sinänsä tämä koirapainajainen oli jotenkin epätyypillinen, koska koirat ja niiden puremat eivät olleet pääosassa. Tuon jälkeen, kun koiran tassu oli jäänyt levyn alle, alkoi ahdistavin vaihe. Isäni kysyi, että mitä oikein tapahtui, miksi toinen koirista oli purrut äitiäni ja miksi sen hänen suosikkikoiransa tassusta tuli verta. Äitini valehteli ja sanoi, että koirat olivat tapelleet keskenään ja hän oli mennyt niiden väliin sitä tappelua lopettamaan. Ensiksi ihmettelin sitä unessani, mutta lopulta tajusin äidin valehdelleen, koska jos isäni olisi tiennyt, että koiran tassu vaurioitui jonkun kaatuneen levyn takia (en tiedä yhtään mikä se oli ja mitä se teki yksinään pystyssä keskellä pihaa), niin hän olisi saanut raivokohtauksen, kun hänen koirilleen on tehty jotain pahaa.

Toinen uni oli jotenkin oudompi ja epämääräisempi. Siinä oli aluksi jonkinlainen juttu, että äitini oli kai opettaja jossain pienten lasten koulussa, oli joulu, ja minä ajattelin, että teenpäs joulukortit niille äitini oppilaille. No, jostain syystä kaikkien lasten vanhemmat olivat asianajajia ja he suuttuivat todella, että joku oli antanut heidän lapsilleen pyytämättä joulukortteja. He olivat vihaisia ja tekivät minusta ilmoituksen poliisille. Jouduin poliisitarkkailuun lasten ahdistelusta ja törmäsin muutamaan vanhempaankin ja he selittivät, että miten olin nöyryyttänyt heidän poikaansa joulukortin antamalla, ja olivat todella vihaisia.

En ole ihan varma syy- ja seurausketjusta, mutta tämän jälkeen perässäni oli jonkinmoinen tappaja. Se liittyi jotenkin noihin joulukortteihinkin kai. Mutta kuitenkin, perässäni oli tappaja, jonkinmoinen järjestelmällinen psykopaattitappaja, joka teki ensin analysoi persoonallisuuteni ja sitten sen jälkeen laati yksityiskohtaisen tapposuunnitelman, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman helposti. Hän ei heti lähtenyt seuraamaan minua, mutta tiesin, että pian hän olisi perässäni. Ilmeisesti kuolemani yritettiin jotenkin lavastaa joksikin muuksi kuin murhaksi, joten kirjoitin lappuja, joihin olin kirjoittanut, että tappaja yritti tappaa minut ja että lähtisin pakoon, mutta en tiennyt että selviäisinkö. Olin siellä meidän kodissa, joka on nyt myyty ja piilotin lappuja eri kenkiin. Mietin niin tehdessäni, että olikohan sekin otettu huomioon sen tappajan suunnitelmassa.

Tämä tuli uneeni ehkä siitä, kun näin jonkun mainoksen telkkarissa, että haetaan osallistujia ohjelmaan, jossa tehtävänä on kätkeä rahasumma jonnekin, minkä jälkeen kolme jonkinlaista erityisasiantuntijaa etsii niitä ja jos he eivät löydä niitä niin osallistuja saa pitää rahat.

Mutta lopulta siinä unessa se tappaja lähti perääni ja yritin luonnollisesti paeta. Hänellä oli puukko ja hän tuli perääni vaikka olin jo ulkona. Hän näytti tietävän missä olen, ilmeisesti suunnitelmansa avulla. Todella pian hän oli saanut minut jo kiinni ja alkoi puukottaa minua. Se tuntui lämpimältä, muistan sen, että tunsin oloni todella lämpimäksi. En tiedä yhtään miksi, mutta se sai tuon kaiken tuntumaan niin todelliselta, ihan kuin minua olisi oikeasti puukotettu ja lämmin veri olisi virrannut ulos ja se olisi tuntunut lämpimältä. Sitten tein jotain, mitä en muista, mutta se sai hyökkäyksen loppumaan ja se tappaja sanoi jotenkin yllättyneesti: "Oho, se käytti kliseetä." Ilmeisesti olin toiminut jonkun klassisen kliseen tyyliin, mikä ei selkeästikään ollut mitä se tappaja oli odottanut. Mahdollisesti sain vahingoitettua häntäkin hieman. Joka tapauksessa hyökkäys loppui ja tappaja palasi taloon tekemään uutta suunnitelmaa, koska ilmeisesti vanha ei ollut enää tarpeeksi hyvä, koska olin toiminut "kliseemäisesti".

Kun tappaja oli palannut sisälle, huomasin, että kun olin puolustanut itseäni kliseemäisesti, olin vahingossa tönäissyt linnunpesän nurin ja kaikki höyhenettömät ja sokeat linnunpoikaset olivat ympäri nurmikkoa. Polvistuin maahan ja keräsin niitä poikasia samaan kohtaan, jotta emolintu pystyisi pitämään huolta niistä kaikista. Harmittelin, ettei minulle ollut mitään kangaspalaa pesäksi, sillä poikaset olivat viileässä maassa ja pelkäsin että ne kylmettyisivät.

Tässä vaiheessa tappaja tuli taas uuden suunnitelmansa kanssa. Yritin juosta pakoon. En tiennyt, miten pahasti olin loukkaantunut, mutta tulin tulokseen, että ilmesesti en kauhean pahasti, sillä pystyin juoksemaan normaalisti. Olin hieman huolissani siitä, että jos juoksisin pakoon, se kiihdyttäisi sydämen sykettä ja vuotaisin kuiviin. Ilmeisesti niin ei kuitenkaan ollut, sillä kaikki vaikutti normaalilta. Tappaja tuli perässäni, joten juoksin pois pihasta ja kadulle. Huusin apua ja kiljuin. Kaikki kadut olivat tyhjiä, eikä kukaan tullut ulos taloistakaan. Olin unessa varma, että he eivät tule auttamaan, koska olivat niin vihaisia niistä joulukorteista, että heitä ei haitannut vaikka minut tapettaisiin. Huusin kuitenkin apua, sillä tiesin, että tappaja olisi nopeampi kuin minä, enkä pärjäisi yksin häntä vastaan.

En tiedä oliko tappaja päätellyt minun yrittävän paeta vai päättikö hän improvisoida, mutta hän sanoi, että etsisi traktorin, koska "täällä maalla niitä lojuu joka paikassa lukitsemattomina". Suunnittelin kiipeäväni jonkun talon katolle, sillä silloin hän ei voisi ajaa ylitseni ja lavastaa sitä onnettomuudeksi. Ja jos talossa olisi joku sisällä, hekään eivät voisi olla huomioimatta sitä, että joku yrittää murjoa heidän talonsa traktorilla. Juoksin edelleen katuja pitkin ja kiljuin.

Tuossa kohtaa sitten havahduin siihen, että olin kiljunut oikeasti. Jotenkin nolottaa, kun naapureissakin ollaan varmaan jo hereillä, joten mahdollisesti huutoni on kuulunut heillekin. Enkä tiedä että kiljaisinko vain kerran, vai olenko oikeasti kiljunut koko unen ajan. Ainakin koko ajan unessa oli se inhottava olo, että ei pysty huutamaan apua. Kurkusta ei vain tule ääntä. En tiedä käykö kaikilla noin vai onko se jotenkin poikkeuksellista, että en unessani pysty huutamaan apua. Se on varmaan kaikkein hirvein asia unissa ikinä. Tai sitten jos huudan, niin se tuleekin oikeasti ulos suustani ja usein herään siihen. Tuo on outoa, sillä unissani pystyn kuitenkin liikkumaan ilman että liikun oikeasti sängyssäni, mutta huutaminen on eri juttu.

On todella väsynyt olo. Olisi tehnyt mieli nukkua vähän pitempään, mutta kun on nähnyt kaksi painajaista putkeen, ei kauheasti tee mieli. Ehkä otan päikkärit tai jotain, koska ehkä silloin on epätodennäköisempää että palaan samaan painajaiseen.