Olen ollut todella innoissani tuosta uudesta leffasta, Suicide Squad. Pelkäsin, että se olisi huono, mutta se oli ihan mahtava! Harley Quinn oli suosikkini jo ennen leffaa, vaikka toisaalta kun tuntuu että kaikki haukkuvat sekä sen näyttelijän että hahmon lyttyyn, niin tuntuu että jotenkin noloa pitää hänestä. Mutta eikö olisi jotenkin paljon nolompaa ja säälittävämpää jos yrittäisin olla tykkäämättä hänestä vain sen takia että joidenkin mielestä hän on typerä hahmo? ja koska minulla nyt sattui olemaan sekä punainen että sininen meikkikynä, niin työpäivän jälkeen katselin sitä Harley Quinnin omaa traileria ja tuli mieleen, että voisi kokeilla miltä minä näyttäisin. Laitoin tukankin oikein samalla lailla saparoille. En pitkä aika kun olen edellisen kerran yrittänyt muuntautua joksikin leffan hahmoksi. Se oli tosi kivaa. Otin kuviakin ja osa niistä näyttää todella hienoilta. Siitäkin on pitkä aika kun olen edellisen kerran tuntenut itseni nätiksi. Naamani ei näyttänyt edes yhtään läskiltä niissä kuvissa.

Tämä viikko on tuntunut loputtoman pitkältä ja raskaalta. Viime viikonloppuna minulla oli kaksi yövuoroa peräkkäisinä öinä ja ensimmäistä kertaa tähän mennessä en onnistunut kääntämään unirytmiäni kovin onnistuneesti. Maanantain (vapaapäivä) ja tiistain välisenä yönä en nukkunut yhtään. Se oli aika hirveää. Sen jälkeen se on vähän niin kuin kasautunut. Siitä tulee näköjään helposti kierre. Nytkin kirjoitan tänne, vaikka seitsemän tunnin kuluttua olen jo töissä. Tällä viikolla tulee olemaan myös kuuden päivän työviikko, eli olen taaskin koko viikonlopun töissä. Tosin päivävuoroja, mutta kuitenkin. Melkein ehkä tykkään tehdä ennemmin niitä yövuoroja.

Huomiseksi olen kuitenkin ostanut lipun Suicide Squadin 2D -näytökseen. Näin 3D-version keskiviikkona. Siitä tuli pää kipeäksi ja ne 3D-lasit eivät mitenkään tuntuneet pysyvän silmälasieni päällä. Lisäksi 3D-elokuvissa tuntuu, että niissä on se yksi tarkka kohta, johon he haluavat että katsojat katsovat - kaikki muu on jotenkin suttuista. Elokuvasta aiheutunut päänsärky yltyi migreeniksi myöhemmin.

Mutta tykkään siitä elokuvasta. Paitsi että Harley Quinn on niin huippu, niin minusta Jokerikin on mahtava. En ole Jared Leton fani, enkä pitänyt Jokerin ulkonäöstä kun näin hänet ensimmäisen kerran. Mutta elokuvassa hän oli jotenkin... en osaa edes kuvailla sitä. Varmaankin se oli Harleyn ja Jokerin suhde. Sairashan se on, mutta jotenkin siinä oli silti jotain. Ehkä se on juuri se, että kumpikin heistä vaikutti olevan yksinkertaisesti ihan sekaisin. Ehkä kaipaan vähän jotain sekavaa elämääni. Kun tulen töistä, vaihdan aina "kotivaatteet", koska ne vaatteet joita käytän töissä, tuntuvat jotenkin vääriltä. Otan ne pois, että en turhaan rypistäisi niitä tai vahingossa sotkisi niitä tai läikyttäisi niiden päälle mitään. Näytän hyvin asialliselta, mikä on välillä jotenkin harmillista. Tosin uusin suosikki T-paitani on tuonut vähän muutosta siihen asiallisuuteen. Se ei ole musta, mikä oli ihan kiva, koska se tuntuisi jotenkin sopimattomalta töihin. Mutta se on siis miesten T-paita, mutta minä olen ihan rakastunut siihen. Sen kangas on pehmeä, se on tarpeeksi pitkä ja mielestäni se näyttää hyvältä päälläni. Se on jotain ihan muuta verrattuna siihen mekko + mustat housut -yhdistelmään mitä normaalisti laitan päälleni.

Nyt alkaa väsyttää, joten menen nyt nukkumaan etten valvo taas koko yötä. Mutta huomenna leffaan, jees!