Tänään kävin töissä vaikka oli vapaapäivä. Uusi asiakasyritys piti koulutuksen ja minut oli pyydetty sinne vaikka minulla oli vapaapäivä. No, ajattelin, että voin ihan hyvin käydä siellä ja ainakin voin olla edustava siellä asiakkaiden pitämässä koulutuksessa, kun voin tulla suoraan kotoa. No, se nyt ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Minulla oli kivat ja asialliset vaatteet päällä ja laitoin kopsuvat kengät, joilla kuitenkin pystyy kävelemään. No, työmatka menee niin rutiinilla, että voin laittaa aivoni tavallaan pois päältä siksi ajaksi, tai ainakin ajatella jotain ihan muuta. En muista edes mitä minä ajattelin, mutta havahduin siihen, että yhtäkkiä naamani olikin senttien päässä siitä hiekkatiestä jota olin kävellyt. En muista kaatumista, koska olin kai niin ajatuksissani että havahtuminen kesti hetken. Ehkä tiessä oli jokin kuoppa tai ehkä nilkkani vain meinasi taas nyrjähtää tai ehkä jotain muuta, mutta lopputulos oli joka tapauksessa se, että kaaduin rähmälleni keskelle tietä.
Ensimmäinen ajatus oli, että näkikö kukaan, joten tarkistin sen heti. Ketään ei ollut lähettyvillä paitsi autoja, joten ainakin hävetti vähän vähemmän. Toinen ajatus oli se, että pääsenkö ylös vai onko jotain murtunut. Pääsin ylös, tosin aika vaivalloisesti, mutta mikään ei sattunut niin paljon että olisi pitänyt pelätä murtumia. Kolmas ajatus oli että voi vittu, olen menossa asiakasyrityksen pitämään koulutukseen ja housujen polvet on melkein puhki ja olen yltä päältä tomussa. Lähellä oli penkki, joten istuin siihen ja siistin itseäni ja muutenkin kasasin itseni. Olin töissä hieman etuajassa, joten ehdin käydä vessassa pesemässä päällimmäiset veret käsistäni.
Koulutus meni ihan hyvin. Onneksi oli vapaapäivä muuten, sillä jos olisin ollut aamuvuorossa, olisin varmaan nukahtanut siellä koulutuksessa. Ja se vähän ärsyttikin, kun meidän työ on tehty taas niin hankalaksi. Luulisi että yrityksillä joilla on satojen miljoonien liikevaihto, olisi varaa suunnitella järkevät nettisivut jotka toimivat, mutta näköjään ei. Tässäkin työssä on törmännyt niin monimutkaisiin järjestelmiin ja nettisivuihin, että välillä sitä oikeasti miettii että kuka valopää on ylipäätään saanut päähänsä niitä älyttömimpiä piirteitä ja jos niiden ongelmat tiedostetaan, niin miksi niitä ei voi korjata!
No, huomenna on sentään vapaata. Eero pyysi minua auttelemaan jossain elokuva-projektissa ensi viikonloppuna, mikä olisi voinut olla jopa kivaa, mutta minähän olen tietysti töissä silloin. Toisaalta myös ärsyttää se, että Eerosta kuulee yleensä silloin kun hän tarvitsee apua jossain.
Finnkinon sarjalippu vanheni viikko sitten, joten silloin piti käyttää ne loput liput. Olen nyt käynyt sitten useampaan kertaan leffassa. Olen nähnyt nyt kuukauden aina Guardians of the Galaxy 2:n, Pirates of the Caribbeanin, La La Landin ja viimeisimpänä Wonder Womanin. Kaikki olivat ihan jees, vaikka minä nyt yleensä tykkään leffoista. La La Land ei ollut oikein minun tyyliseni, mutta kun viimeksi nähtiin Nanin kanssa, niin hän suositteli sitä. Ja olihan se hyvä, se tavallaan vei mennessään. Yhdessä leffan kohtauksessa kun ne hahmot ovat katsomassa jotain bändiä ja alkavat biisin jälkeen taputtaa, minä aloin taputtaa melkein itsekin. Musiikkikin oli ihan hyvää, tykkäsin siitä City of Stars -biisistä ja Ryan Gosling, jota olen pitänyt hyvin yksiulotteisena "chickflick" näyttelijänä, nosti pisteitään sillä että hän oikeasti soitti itse pianoa leffan kohtauksissa. Minä kiinnitän siihen aina kauheasti huomiota ja tietysti vielä tarkistin sen jälkikäteen netistä.
Tänään oli sitten Wonder Womanin vuoro ja vaikka se oli ihan erilainen kuin kuvittelin, tykkäsin siitä silti. Mietin leffan aikana, että kun miehet katsovat jotain Superman-leffaa, niin tuntuuko se heistä samalla lailla hienolta ja voimaannuttavalta kuin minulle Wonder Womanin taistelukohtaukset. Tykkään kyllä supersankarileffoista, mutta minua on aina kyllästyttänyt kaikki epärealistiset taistelukohtaukset, joissa sankari peittoaa valtavan määrän vihollisia yliluonnollisen hyvillä taistelutaidoillaan. Jostain syystä se ei vaivannut Wonder Womanissa, mikä saa minut tuntemaan oloni hieman syylliseksi, koska en ole oikeastaan ajatellut, että taistelijan sukupuolella olisi minulle väliä. Tykkäsin myös siitä ulkopuolisen näkökulmasta, jonka avulla leffassa nostettiin esiin joidenkin itsestäänselvyyksinä otettujen asioiden mielekkyyttä.
Mutta leffassa istuminen oli kuitenkin jotakuinkin murhaa, koska nähtävästi loukkasin polveni aika pahasti kaatuessani. Yllättäen siihen ei satu kun sillä kävelee - ainakaan kun on päässyt vauhtiin, ensimmäiset pari minuuttia sattuvat kyllä ja jalka tuntuu jäykältä. Makuultaankin siihen sattuu, paitsi jos se on ihan suorana ja tuettuna. Istualtaan se alkaa hyvin pian särkeä, jos sitä ei saa suoristettua, eikä leffassa tietenkään saa, joten se alkoi särkeä ihan järkyttävästi. Tosin tuo jalkasärky on auttanut migreeniin, koska sen kipu on ollut niin paha, että migreeniä ei ole huomannut. Paitsi että on ja leffassakin alkoi tuntua että jos tulee vielä yksikin sellainen tärisevän kameran kohtaus niin oksennan. Nytkin tuntuu kyllä siltä, että jos liikutan päätä, niin se ehkä räjähtää.
Viimeiset pari viikkoa minulla on ollut migreeniä melkein joka päivä. Jouduin kaksi viikkoa sitten lähtemään terapiasta kesken pois, koska päätä särki niin, että en oikeastaan pystynyt edes ajattelemaan. Muistan tuon hyvin hämärästi, koska näköjään kun se migreenikohtaus tulee täysillä päälle, se jotenkin vaikuttaa aivoihini niin monella tavalla. Yleensä jossain vaiheessa migreenikohtausta yksinkertaisesti nukahdan, riippumatta siitä onko päivä vai yö ja olenko nukkunut paljon vai vähän. Minulla on edelleen estolääkitys migreeniin, mutta näköjään se ei vain toimi. Olen nyt sen kaksi viikkoa sitten joutunut napsimaan milloin mitäkin särkylääkettä. Yritän kaikin tavoin välttää päänsärkylääkepäänsäryn kehittymistä, vaikka se nyt onkin paljon pienempi paha migreeniin verrattuna, mutta kun minulla on kerran työterveydestä määrättyjä lääkkeitä jäljellä, niin sen normaalin ibuprofeiinin sijaan voin ottaa supervahvaa parasetamolia tai... mikä se nyt ikinä onkaan se vaikuttava aina Voltaren-tableteissa. Ainakin toivon, että jos vaikuttava aine on jokaisessa eri, se päänsärkylääkepäänsärky ei kehity.
Soitin jo YTHS:llekin, mutta heille ei ollut vapaita aikoja ennen kuin avaavat uudestaan elokuussa, eikä niitäkään ollut vielä avattu, joten elokuun alussa minun täytyy kokeilla varata aika. Elättelen toiveita että pärjään sinne asti, mutta kovin hyvältä tämä ei näytä, kun heinäkuukaan ei ole vielä alkanut.
Ääh, kello on jo noin paljon. No, sinänsä sillä ei ole väliä, kun olen kuitenkin koko loppuviikon iltavuorossa, mutta jotenkin olisi silti kiva herätä virkeänä vaihteeksi. Olen ollut hirveän väsynyt ja yleensä joskus päivällä tulee kesken kaiken sellainen hirveä väsymys ja pitää ottaa torkut. On ollut todella vaikea päästä lähtemää katsomaan noita leffoja, jotka on nyt "pitänyt" käydä katsomassa sen sarjalipun vanhentumisen takia. Oikeasti on tuntunut siltä, että olen niin väsynyt, että en vain jaksa lähteä. Olen kuitenkin saanut lähdettyä. Mietin vain että mitenköhän jaksan taas syksyllä, kun pitää opiskella taas. Jos nyt otan vielä tuon parasetamolin niin ei herätessä ainakaan ole migreeniä, niin saan mentyä edes viimeiselle terapiakäynnille ennen terapiataukoa.