Nyt oli sitten hostaamani pikkujoulubileet meidän erikoistumisopintojen porukalle. Ne menivät ihan hyvin, kymmenen kahdestatoista ilmestyi paikalle ja vaikuttivat tykkäävän. Lopuksi jäljellä oli vain meidän yritysprojektin minitiimi, mikä oli tosi kiva. Minusta tuntui, että heidän kanssa synkkasi jo silloin ja tuskin he olisivat jääneetkään viimeisiksi, jos tunne ei olisi edes jotenkin jaettu.

Toisaalta tunnen oloni myös vähän hölmöksi. Nämä bileet tekivät vain taas vähän entistä selvemmäksi sen, että olen ihastunut yhteen niistä tyypeistä. Ja... en tiedä. Koska hostasin bileet, en tietenkään voinut lähteä kotiin kesken, mikä tarkoitti sitä, että kun viimeinen nainen lähti ennen puoltayötä vietin seuraavat kaksi ja puoli tuntia pelkästään miesten seurassa ja automaattinen reaktio minulla silloin on heittäytyä "hyväksi jätkäksi". Ja se toimi ihan hyvin. Se on hyvä defenssimekanismi jotakuinkin kaikkea mahdolista vastaan.

Mutta en tiedä. Toisaalta tekee mieleni sanoa, että he kaikki vaikuttivat olevan samalla taajuudella sen "hyvän jätkyyden" kanssa, että tuskin heistä kenelläkään on minua kohtaan mitään suurempia tunteita, mutta en tiedä. Olen huono näissä asioissa ja minulla on ollut taipumusta tulkita asioita niin kuin toivoisin niiden olevan. Jaa, pitäisiköhän minun keksiä tälle tyypille joku koodinimi? Tykkään hänen oikeasta nimestään ja se mielestäni sopii hänelle, joten minulle ei tule heti mieleen mitään koodinimeä. Toisaalta nimesin jo edellisissä bileissä kaikki tyypit sen mukaan miltä he näyttivät ja silloin tämä tyyppi oli Miikka, mutta  en ole täysin tyytyväinen siihen. Miikka on omassa mielessäni jotenkin sillä lailla semisti vittumaisen jätkän nimi. No, hän on basisti, joten ehkä kuuluisista basisteista löytyisi joku hänennäköinen nimi. Les Claypool... Hän on sinänsä Lesin näköinen ja kuulemma heidän bändinsä soittaa musiikkia jota on kuvailtu "Pink Floydiksi funkahtavalla vivahteella". Kuulemma. Ja Les voi olla lyhennys Lesteristä ja tyyppi voisi näyttää ihan Lesteriltä ja siitä tulee mieleen Leicester Square Lontoossa, joten tyypin koodinimi on nyt Lester.

Ah, well. No siis... En tiedä. Ja kyllä, tiedän että en ole sanonut muuta kuin "en tiedä" koko ajan, mutta tämä on jotenkin vaikeaa minulle. Pidän hänestä enemmän kuin haluaisin pitää ja se on jotenkin epämiellyttävää. Terapeuttini sanoo kaikkea, että tämä on osa ihmisenä olemista, mutta minulle se on vain niin vaikeaa. Joskus minusta tuntuu, että hän voisi pitää minusta, mutta että hän on vain ujo, mutta mistä minä voisin tietää miten asia oikeasti on. No, tiedän, että hän on ujo, mutta siinä se. Tällä kertaa sain juteltua hänen kanssaan välillä enemmänkin ja yhdessä kohtaa me juteltiin ihan kaksistaan joistain musiikkijutuista ja... mikä on termin "spaced out" suomenkielinen versio? "Dazed or stupified by or as if by a narcotic substance." Mutta siis koko huone oli täynnä porukkaa ja muut puhuivat jostain ihan muusta, mutta me vaan juteltiin niitä meidän musiikkijuttuja ja hetken tuntui siltä melkein kuin kaikki muut olisivat vain kadonneet tai menettäneet merkityksen.

Ja tykkäsin siitä, miten jos kysyin jotain joko suoraan häneltä tai ihan yleisesti, niin jos keskustelu valui muuhun suuntaan niin kuin bileissä yleensä käy, niin heti kun keskustelussa tuli sopiva tauko, hän palasi siihen minun heittämääni kysymykseen. Välillä olin ehtinyt jo itsekin unohtaa, että olin tosiaan kysynyt jotain, koska olin mennyt niin mukaan siihen uuteen keskustelunaiheeseen, mutta siitä tuli sellainen vaikuttunut olo, että vau, siis hän oikeasti oli kuunnellut mitä minä olin sanonut. Ja me mentiin yhdessä vaiheessa kaksistaan ulos tupakalle ja kun hän oli lähdössä, hän kysyi vielä tulisinko heidän kanssaan vielä ulos - jotta hän voisi pummata minulta tupakan. Joten en tiedä tuosta viimeisestä onko se hyvä vai paha. Toisaalta hän halusi tupakan, mutta toisaalta hän olisi voinut myös pyytää pelkästään sitä tupakkaa, vaikka se olisikin ollut ehkä tökeröhköä, mutta olen ollut läsnä kun sellaistakin on tapahtunut.

Mutta. Tunnen oloni kaikesta huolimatta typeräksi. No, sunnuntaiksi menen Natalian luo Helsinkiin auttamaan häntä muutossa, mikä on kivaa vaihtelua. Häntä on ihan kiva nähdä ja ehkä hänen kanssaan voi jauhaa myös jotain miesjuttuja. On vain hankalaa pukea sanoiksi tätä ääretöntä typeryyttä, jota tunnen kun edes mietin Lesteriä. -94... joo, eli hän on viisi vuotta minua nuorempi. Ei sen kai pitäisi olla niin iso asia, jollaisena se omassa päässäni näyttäytyy, mutta se tuntuu edelleen vähän niin kuin kehdonryöstäjä-kamalta. Tiedän että tuo ajatus on jotenkin tyhmä, mutta kaikki ajatukset Lesteriin liittyen yksinkertaisesti vain ovat tyhmiä.

***

Ja tässä välissä olen nukkunut yön yli, kun jotenkin kai unohdin, että olin kirjoittamassa tätä tai väsymys iski tai jotain. Mitäs minä olenkaan kirjoittanut... Oho, ihan loogista tekstiä. Mutta jotenkin odotan, että näen Natalian, niin pääsisin puhumaan hänelle tästä, jotta toivottavasti saisin asian vähän selkeämmäksi mielessäni. Ja toisaalta odotan tiistaista terapiaa ihan samasta syystä, vaikka se on hieman eri asia, mutta kun se kaikki on niin vaikeaa ja tuntuu, että se vaikeus selkeästi liittyy joihinkin minun ongelmiini. Ja Jaskan kanssa seurustelu kun meni niin kuin meni, niin ylipäätään ajatus mistään seurustelusuhteesta yhtään kenenkään kanssa on aika kauhistuttava ajatus, kun pelkään, että kadottaisin itseni taas. Kadottaisin itseni ja kaikki asiat, jotka ovat minulle tällä hetkellä tärkeitä vain menettäisivät tarkoituksensa. En aina tiedä tarkalleen mitä haluan, mutta tiedän, että tuota minä en halua.

Mutta oli niin kiva jutella siitä Boheamian Rhapsodyn pianoversiosta, kun hän näytti jopa ymmärtävän, että mitä tarkoittaa kappaleen oppimisen kannalta, jos 4/4 tahtisen biisin yhdessä osiossa soitetaan yhden tahdin aikana soitetaan toisella kädellä kymmenen säveltä (jotka muodostavat neljä triolia, minkä lisäksi trioleissa on eri määrä eripituisia nuotteja) ja toisella kädellä soitetaan kuusi nuottia (jotka muodostavat kaksi triolia). Paitsi nuotti on väärä sana. Isku? En tiedä, mutta joka tapauksessa puhuttiin Lesterin kanssa siitä ja se oli kivaa.

Pitäisi laittaa Nanille jotain viestiä. En ole nähnyt häntä kesän jälkeen ja itse asiassa minulla on jo mielessäkin yhteinen aktiviteetti. Vuosia sitten Nan pyysi minut mukaan pianoshoppailemaan, kun hän etsi akustista pianoa itselleen. No, minä olen taas miettinyt kokomittaisen ja oikeasuhteisen sähköpianon hankintaa ja nyt olen määrätietoisempi kuin ennen. Aina se on kaatunut siihen, että no se on kallis ja sitten kun minulla on "ylimääräisenä" sopiva määrä rahaa, niin sitten hankin sen. Mutta nyt on kulunut kuusi vuotta tässä jahkaillessa ja jostain syystä oikeaa hetkeä ei ole löytynyt. Vaikka nyt rahatilanteeni on varmaan huonompi kuin koskaan aikaisemmin ja olen joutunut turvautumaan siihen viimeiseen tiliin, jolta yleensä en ikinä nosta mitään. Ja siis minun on täytynyt nostaa sieltä rahaa ihan vain jotta saisin maksettua vuokran ja laskut. Ja en nytkään saa rahaa ennen kuin joulukuun lopussa, paitsi veronpalautuksen ja jos nyt lopultakin saisin sen harjoitteluapurahan siitä kesän harjoittelusta, niin sekin olisi kyllä kiva.

Mutta ilmeisesti kun oikeaa hetkeä ei tule, niin minun on vain päätettävä, että se nyt. Ja kun opettelen edelleen sitä Bohemian Rhapsodya, mitä vaikeuttaa se, että pianoni loppuu kesken ja joudun soittamaan jotkut osat oktaavia korkeammalta sen takia. Ja pianostani katkesi yksi kosketin. Siis oikeasti katkesi! Laitoin sen tosin pikaliimalla kiinni, mutta eihän se nyt ole ihan sama. Ei se haittaa, kunhan en vain ajattele sitä. Mutta silloin näin myös, minkä väriset ne koskettimet ovat olleet silloin kun se soitin on ollut uusi. Ja siinä on myös sellainen asema, johon voi syöttää korpun, joita en ole nähnyt missään enää vuosikausiin. Jossain baarissa tosin niitä käytettiin kai lasinalusina, mutta 2000-luvun aikana niitä ei ole kauheasti näkynyt enää missään alkuperäiskäytössä. Ja olisihan se hienoa saada kytkettyä piano tarvittaessa USB-johdolla suoraan koneeseen.

Mutta joo, huomenna Natalian luo. Ja eilen tuli uuden Avengers-leffan ensimmäinen traileri! Katsottiin se eilen bileissä porukalla ja oli niin mahtavaa nörtteillä niiden muiden kanssa. Ja nyt on taas tekemistä kun voi lukea teorioita siitä ja katsoa videoita, joissa analysoidaan jokainen yksityiskohta. Ja yritän olla ajattelematta Lesteriä liikaa. Ja kreikan käännöstäkin pitäisi tehdä. Aah, mutta tuo traileri on ihan mahtava!