Tänään oli raskas päivä. Ensin oli terapia, mistä menin suoraan yliopistolle koodaustunnille, mistä puolestaan menin suoraan töihin. Yli 12 tunnin päivä. Koodaaminen sujui paremmin kuin viime viikolla, mikä oli kiva, mutta töissä kaikki menikin sitten vähemmän hyvin.

Minä en tehnyt mitään virhettä, vaan seurasin ohjeita, mutta asiakkaat eivät vain pitäneet siitä. Ymmärrän, että jotkut tilanteet saavat ihmisiä hermostuneeksi ja suuttuneiksi, mutta en ymmärrä, miten sanomani fakta ("meneillä on suuri järjestelmäpäivitys, joten palvelu on pois käytöstä") saa aikaan ihan järjettömän raivon. Siinä tuli ne normaalit "minä en hyväksy tätä" ja "haluan puhua esimiehesi kanssa" ja "anna nimesi, niin teen sinusta kirjallisen valituksen". Niin ja tietysti kun sitten vielä sanoin, että no puoli yhdeksältä illalla ei vain ole esimiestä paikalla ja olet soittanut aikaisemmin ja jättänyt jo useamman viestin, niin sinuun ollaan kyllä huomenna yhteydessä, niin vastaus oli vain: "En usko. Eihän kukaan jättäisi sun kaltaista ihmistä vastuuseen yhtään mistään."

Eikä tuo ollut ainoa raivoaja, vaan tuli toinenkin paha, jolle yritin selittää ihan rauhallisesti, että tämä on maksullinen palvelu ja sen takia minun täytyy kysyä tietyt asiat, ennen kuin asiassa päästään eteenpäin. Tyyppi ei kuitenkaan vastannut kysymyksiin, mutta vaati, että asia hoidetaan ilman, että saan häneltä tarvittavia tietoja ja jankutti kiirettä ja toisteli, että "jos mä kuolen, se on sun vika". Tietenkään en näe itse tilannetta puhelimitse, mutta asiakkaan kuvaus ei viitannut siihen, että hänellä olisi kovin varteenotettavaa vaaraa kuolla. Sanoin kuitenkin, että jos on hätätilanne, hänen on soitettava hätänumeroon. Ja jos hänellä olikin hätä, niin ainakaan ei niin kovaa hätää, etteikö hän olisi voinut vaatia minulta nimeäni ja sanoa useaan otteeseen, että tekee minusta valituksen. Ja jos hän olisi vain alusta asti vastannut niihin kysymyksiin joita minulla oli, koko juttu olisi hoitunut paljon nopeammin, koska nyt hän ensin vänkäsi ja jankutti asiasta, mutta joutui siitä huolimatta antamaan ihan täsmälleen kaikki samat tiedot.

Yritän olla ottamatta noita henkilökohtaisesti, koska tiedän, että minä en tehnyt kummassakaan näistä virhettä. Mutta se yrittäminen ei kauheasti auta, koska kyseessä on asiakkaiden puolelta henkilökohtainen hyökkäys minua kohtaan. Jos he pyytävät nimeäni ja sanovat, että minunlaistani ihmistä ei pitäisi jättää vastuuseen mistään, niin onhan se aikalailla henkilökohtaiselle alueelle tunkemista. Yritän silti kestää ne ja jotenkin pysyttyä kasassa sen puhelun ajan, mutta se on raskasta.

Torstaina minulla on haastattelu harjoittelupaikkaa varten. Olen siis kahdeksan haastateltavan joukossa ja he ottavat ehkä yhden, ehkä kaksi. En tiedä vielä, haluaisinko sen paikan, ykkösvaihtoehtoni olisi toinen firma, mutta tuossa paikassa pystyisi varmasti jatkamaan myös syksyllä, mikä tarkoittaisi, että minun ei tarvitsisi palata harjoittelun jälkeen töihin tuohon sylkykuppipaikkaan. Ja jos sinne otettaisiin joku toinenkin meidän porukasta, niin helpottaisihan se oloa siellä. Ja siinä tapauksessa todennäköisyys päästä sisään ihan sattuman kautta olisi jo 25%, joka on ihan hyvä. Ja kai haluaisin uskoa, että työkokemukseni painaisi vaakakupissa jonkin verran.

Äh, väsyttää, mutta ei vielä nukuta, kai käyn edelleen ylikierroksillä tämän superpäivän jälkeen. No, 11 tuntia ja seuraava työvuoro alkaa. Jostain järjettömästä syystä otin nimittäin huomiselle ylimääräisen työvuoron. Sentään ei pitäisi olla yhtä kiire kuin tänään, kun muitakin töissä kuin vain minä ja joku toinen.