Joo, Koodariopettaja ei ole vastannut yhtään mitään. En suoraan sanottuna odottanut näin täydellistä reagoimattomuutta viestiini. Okei, siitä viestini lähettämisestä on vain noin 24 tuntia (tuntuu muuten ihan saakelin paljon pidemmältä!), mutta luulisi, että hän olisi pakostakin jo nähnyt ja lukenut sen. Ja hyviä uutisia ei pantata, joten... Mikähän olisi hyvä ilmaisu? No, vituiksi meni tämäkin yritys.

Yritän suhtautua tähän jotenkin rakentavasti, koska eihän tämä torjutuksi tuleminen (tai pikemminkin täysin ignooratuksi tuleminen) lähes tuntemattoman miehen taholta mikään iso menetys ole. Samalla yritän kuitenkin hyväksyä sen, että tämä saattuu jonkun aikaa vielä. Koska kyllähän se sattuu. En vain voi uskoa, että olen taas lukenut tilanteen ihan väärin. Tai siis, edelleen olen sitä mieltä, että se viestini oli ihan hyvä ja kepeä ja sivistynyt, mutta silti teki asian selväksi. Enhän sinänsä suoraan kysynyt häneltä mitään, mutta odotin (ja edelleen odotan) jonkinlaista vastausta siihen. Vaikka muut meidän ryhmästä ei olekaan jakaneet minun käsitystäni Koodariopettajan käsittämättömästä upeudesta, kaikki ovat sanoneet, että onhan se tosi kiva. Joten miksi hän ei nyt sitten ole reilu ja sano jotenkin ystävällisesti, että kiitos, mutta ei kiitos.

En ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa. Kaikki ne miehet, joita olen jotenkin lähestynyt, ovat reagoineet siihen pitkällä hiljaisuudella, enkä vain ymmärrä sitä. Ensin NN silloin lukiossa vastasi ensimmäiseen tiedustelutekstariin melkein heti, että joo, on oikea puhelinnumero ja sitten itse asiaviestin jälkeen palasi asiaan vuorokautta myöhemmin. Tai Thomas, jonka kanssa oli riita meneillään ja jolle töksäytin asian kesken kaiken, mihin hän vain sanoi, että odotatko Amia hetken ja palasi vasta tunnin päästä keskusteluun. Että mikä vittu siinä on niin vaikeaa? Luulisi, että miehetkin tajuaisivat, että se odottaminen on ihan hirveän stressaavaa. Ja kun uskon, että se vastaus ei ole minkään kauhean pitkän miettimisen takana vaan pikemminkin ihan sellainen automaattinen reaktio, niin miksi sitä pitää pantata?

Eilen ajattelin vielä, että no mutta jos se hänen sähköpostiosoitteensa on tavallaan vain niin kuin työkäytössä, niin ehkä hän ei vain lue sitä viikonloppuisin. Vaikka se on ihan gmail-osoite, niin miksi se olisi vain työkäytössä? Yritin keksiä kauheasti syitä, että no ehkä hän ei ole nähnyt sitä vielä. Mutta nyt alkaa tuntua siltä, että okei, kyllä on nähnyt sen, mutta ei vain reagoi siihen. Siihen LinkedIn-pyyntöönihän hän reagoi muutamassa minuutissa keskellä arkipäivää ja siihen pitkään kyselysähköpostiini myös alle 24 tunnissa. Joten mikä ihme siinä nyt on niin vaikeaa vastata siihen?

Toisaalta tällaisissa tapauksissa mietin sitä joskus näkemääni dokumenttia, jossa testattiin näyttelijän avulla miesten ja naisten reagointia, kun heidän täytyy torjua joku romanttisesti kiinnostunut. Naisilta se sujui ihan hyvin, vaikka kyllä heilläkin jotain stressin aiheuttamia muutoksia tapahtui elintoiminnoissa. Mutta miehillä kaikki anturit ja mittarit hyppäsi melkein suoraan punaiselle ja punastuivat ja hiki valui pitkin kasvoja. Yritän ajatella tuota aina kun mietin näitä miesten vastausten panttaamisia. Että ehkä se on heille stressaava tilanne. Ei se kauheasti auta, koska en pysty oikein samaistumaan siihen ajatukseen, mutta en minä mitään muutakaan loogista selitystä tuolle panttaamisille keksi.

Tänään pitäisi mennä vielä töihinkin. Fiilis on vain niin surkea. On tuo iso kolaus omalle itsetunnolle. Ja selkeästi olen vain päästäni sekaisin, kun jotenkin mietin kaikkea, mitä Koodariopettajan tunneilla on tapahtunut, että nekö sitten olivatkin pääni sisällä? Kommentoiko hän kaikkien mietelauseita? "Joku on katsonut Star Warsia." "Jatketaanpas sun teemalla." Siitä ei tule opettajafiilis. Ilmeet voi tulkita väärin, kenelle tahansa voi avata oven ja on ihan opettajan toiminnan rajoissa palauttaa joku oppilaan deletoima teksti. Mutta miksi kaveerata oppilaan kanssa jostain Star Warsista, jos ei piittaa tästä edes sen vertaa, että vastaisi edes kieltävästi tämän lähestymisyritykseen. Ja toisella kerralla kun hänen on pitänyt laittaa joku esimerkkinimi ja sen sijaan, että hän olisi laittanut vain sen ldfjslfj, hän epäröi ja sanoo olevansa kauhean tylsä niin laitan vaan tän ja laittaa sen sekasotkun siihen vasta sitten. Jos hän näkee minut vain oppilaana, niin miksi sillä olisi yhtään mitään väliä, jos hän käyttää tylsiä esimerkkejä?

Miehet. Olisipa minulla joku miesliittolainen, jolta voisin kysellä, että mitä vittu heitä oikein vaivaa. Toki Harjoittelupaikkarohmu on tavallaan liittolaiseni, mutta en halua kertoa hänelle tästä. Ainakaan vielä. Toisaalta tämä suuttuneisuus vie vähän pois sitä surullisuutta, joten ehkä se on osittain hyväkin? Vaikka toisaalta tuntuu, että olen keksinyt kaiken päästäni ja kuvitellut jotain minun ja Koodariopettajan välille, jota ei selkeästikään ole oikeasti olemassa, niin toisaalta olen vihainen, koska minusta tuntuu, että hän on johtanut minua harhaan. Ja että en oikeasti ole tulkinnutkaan kaikkea väärin, vaan että hän on jostain syystä flirttaillut minun kanssani, vaikka ei oikeasti halua mitään suhdetta. Tai ehkä miehet vain tekevät ja sanovat asioita, joita eivät oikeasti tarkoita.

En tiedä. Ajattelin, että odotan sitä vastausta viikon ja jos sitä ei ole siinä vaiheessa tullut, niin sitä ei tule lainkaan. Ja sitten viikon päästä alkaa se uusi työkin, niin sitten voin vain siirtyä ihan konkreettisesti elämässä eteenpäin uusiin juttuihin ja jättää koko Koodariopettaja-sotkun taakseni. Toivottavasti.