Sain palautettua uuden version siitä analyysiosiosta opettajalle. Sain sitä - omasta mielestäni ainakin - paljon paremmaksi ja sen lisäksi myös valmiimmaksi. Se on tosin ihan liian pitkä, mutta kunhan saan analyysin alaosiot sinne, voin paremmin arvioida, miten paljon minun pitää tiivistää ja tarvitseeko jotain jättää kokonaan pois. Tein tiivistämistä tosin jo nyt tähän versioon, mutta tämä (edelleen) hieman keskeneräinen analyysiosio on jo 20 sivua. Ramonalla oli tosin n. 35 sivua tuloksia, joten ehkä tämä ei ole niin paha. Siitä tosin puuttuu vielä ne toisetkin tulokset, ja tavoitteeni oli ainakin jossain vaiheessa, että saisin koko tulososion mahdutettua siihen 20 sivuun. En osaa arvioida miten paljon kamaa siihen on vielä tulossa, mutta sanoisin, että vähintään 10 sivua niiden muiden osioiden muodossa, joten tätä pitää nyt tiivistää. Mutta olen ihan tyytyväinen siihen, ainakin näin väliversiona, kun ottaa huomioon, että nämä isot rakenteelliset muutokset, kahden uuden lähteen löytäminen ja lukeminen ja liittäminen löydöksiin, sekä seitsemän sivua lisää pituutta ovat tapahtuneet vain viikon aikana. Toki minulla on vain noin neljä viikkoa enää ylipäätään aikaakaan, joten muutoksia pitää tapahtua nopeasti, mutta silti.

Harjoittelupaikkarohmu laittoi eilen viestiä. Se oli ihan epätärkeä viesti (hän sanoi katsovansa yhtä Marvel-leffaa), mutta sitten kun minulla oli edelleen vähän stressi päällä siitä koko gradujutusta, avauduin siitä hänelle. Harjoittelupaikkarohmu on ihan hyvä kuuntelemaan. Ja hän sanoi juuri sopivia asioita ("joskus opettaja ei vain ole yhtään samalla aallonpituudella", "valmistuminen on tärkeempää kuin gradun laatu muutenkin", "kyllä se siitä lutviutuu ja selkeytyy"). Ja hän sanoi sitäkin, että monista tuntuu aina siltä, että muut osaa ja että itse on vain se urpo, mutta että se on usein vain oma harhakäsitys. Lisäksi lopuksi vähän pahoittelin hänelle sitä, että avauduin hänelle koko gradujutusta, mutta hän vastasi, että pitää avautua juuri silloin kun siltä tuntuu ja että voin kyllä avautua hänelle jatkossakin.

Siitä tuli jotenkin rauhallisempi olo. Ei Harjoittelupaikkarohmu sanonut mitään, mitä en sinällään olisi jo itsekin järkeillyt, mutta oli ihan kiva kuulla ne pointit joltain muultakin. Harjoittelupaikkarohmu on kiva ja tuon takia hänen kanssaan on juuri kiva jutella. Toki minäkin tuen häntä silloin kun hän avautuu (tai yritän ainakin) ja kuuntelen, mutta se on se koko juttu, että hänen kanssaan voi puhua asioista niin, että kumpikin saa siinä myös emotionaalista tukea. Terapeuttini sanoi perjantaina minun kertoessani tästä viimeaikaisesta graduahdistuksesta, että minun olisi hyvä puhua niiden muiden gradulaisten kanssa. Hän sanoi sen moneen kertaan, mutta se ei vain tuntunut vaihtoehdolta. Nyt Harjoittelupaikkarohmun kanssa juteltuani se puolestaan tuntuu hyvinkin mahdolliselta. Kun ehkä se on muillakin se sama, että hekin kaipaisivat tukea ja että on vain niin kauhean vaikea olla se ensimmäinen, joka avaa sen keskustelun siitä, että miltä tämän gradun tekeminen tuntuu sen sijaan että keskityttäisiin edelleen niihin käytännön juttuihin.

Mietin nyt, että ehkä laitan jossain kohtaa Lesterille taas viestiä ja että sen sijaan, että kyselisin häneltä suoraan, että miltä susta tuntuu tää gradu, stressaako suakin tämä gradu, jne. niin kyselisin jotain yleistä ensin (tyyliin "miten gradujutut menee?") ja sitten sanoisin jossain kohtaa sen jälkeen, että minulla on ollut paska fiilis siitä ja että välillä tuntuu siltä, että haluan vain lopettaa koko gradun tekemisen, vaihtaa alaa ja muuttaa vaikka jonnekin metsään, niin ei tarvitsisi ajatella sitä. Eli jakaisin ensin jonkun henkilökohtaisen oman tunteen sen sijaan, että pyytäisin häntä tekemään niin ensin. Toki siinä on se riski, että Lester tekee niin kuin hän yleensä tekee, eli alkaa listata jotain käytännön vinkkejä minulle graduntekoon (tyyliin "oletko kokeillut aikatauluttaa gradun kirjoittamisen kalenteriin?"), mutta ehkä yritän miettiä sen muotoilun niin, että tulee selväksi se, että minulla on ongelma enemmänkin sen fiiliksen kuin itse käytännön prosessin kanssa. Kun minä en sinänsä ole kauheasti jakanut tunteitani hänelle ihan suoraan, paitsi sanomalla epämääräisesti, että jokin stressaa tai muuten jotenkin epäsuorasti, joten ehkä tämä on nyt hyvä tilaisuus kokeilla, mitä tapahtuu jos kokeilen ihan suoruutta.

Kun mietin, että ehkä Harjoittelupaikkarohmun kanssa se viestittely on luontevampaa, koska en pelkää niin paljon, että nolaan itseni ja toisaalta en myöskään pelkää osoittaa ärsyyntymistä, jos hän käy vähän hermoilleni. En minä koe, että hänelle mitenkään töksäyttelisin, mutta kun viestittelen Lesterin kanssa, yritän antaa itsestäni vain niin täydellisen ja tasapainoisen kuvan, joten pidän tarkkaan huolen siitä, että missään ei vain ole yhtään mitään ikävähköä sävyä, vaikka minulla jotain ikävähköjä ajatuksia olisikin. Yritän vain aina olla iloinen ja positiivinen ja olla näyttämättä, että mikään oikeastaan vaikuttaa minuun, tai jos vaikuttaakin, niin sitten se on vain epämääräisesti jotain, joka "vähän stressaa". Ehkä voisi olla vähemmän feikki? Jotenkin se oma feikkiyteni vasta nyt hahmottuu minulle kaikessa kokonaisuudessaan, kun mietin tätä. Ehkä se olisi hänellekin ihan okei, jos olisin normaali epätäydellinen itseni? Tai jos ei olisi, niin kai sekin olisi hyvä tietää.

Mutta nyt pitää laittaa vaatteet päälle - tai siis loputkin vaatteet - kun Natalia laittoi eilen viestiä ja ehdotti videopuhelukahvittelua tänään. Aion mennä ulos, niin ei tarvitse stressata siitä, että kämppäni ei ole niin siisti kuin haluaisin (vaikka olenkin siivonnut paljon enemmän nyt korona-aikana) ja lisäksi ehkä se tuntuu siltä, että oikeasti menisin tapaamaan jotakuta, kun poistun kämpästäni, vaikkakin sitten vain kävelylle.

Sitten pitääkin aloittaa seuraava latinan käännös, eli kiirettä pitää, mutta ainakin nyt on ollut ihan hyvä fiilis.