Stressaa. Viikonlopun hyvä fiilis on jotenkin kaikonnut ja vaikka toisaalta tuntuu, että se oli kuin pieni nytkähdys taas kohti sellaista lämmintä tunnetta muita ihmisiä kohtaan, nyt tuntuu, että se kaikki on taas haihtumassa. Kai nyt kun on ollut tämä koronajuttu ja minulla oli liikaa niitä opintoja ja gradu, jotka kaikki ovat saaneet minut uuvuksiin ja etenkin silloin keväällä se selkeästi teki minun ajatusmaailmastani jotenkin synkemmän ja kylmemmän. Terapeuttini sanoo usein, että heijastan omia negatiivisia ajatuksia itsestäni muihin ihmisiin. En ole itse siitä läheskään niin varma kuin hän näyttää olevan, mutta ehkä siinä voi jotain perää olla. Mutta huomaan nyt, että vaikka viikonloppu oli tosi kiva ja minulla oli silloin vilpittömästi sellainen fiilis, että ihmisillä oli siellä kivaa, se alkaa jotenkin vääristyä mielessäni ja yhtäkkiä en olekaan enää varma mistään.

Minua on vaivannut se minun ja Harjoittelupaikkarohmun halaus. Se tuntui tosi kivalta ja muistutti kai minulle, millaista se onkaan, koska vaikka olen halannut Nataliaa ja Nania aina silloin tällöin heidät nähdessäni, kaikki fyysinen läheisyys viimeisen kuuden vuoden ajalta onkin sitten lähes siinä. Ja kyllähän sitä on ikävä, mutta olen yrittänyt kovettaa itseni niin että en kaipaisi sitä enää. Niin nyt olo tuntuu jotenkin syylliseltä. Ja vaikka siellä silloin Harjoittelupaikkarohmulla se oli nimenomaan Harjoittelupaikkarohmu, joka teki sen aloitteen siihen halaukseen, mitä enemmän sitä ajattelen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että tein väärin siinä, että halasin häntä niin pitkään ja niin tiiviisti, ja että Harjoittelupaikkarohmu ajattelee myös niin. En muista aistineeni silloin mitään sellaista ja ylipäätään Harjoittelupaikkarohmu oli minua kohtaan sillä lailla... Hän ei karta fyysistä kontaktia kanssani siihen tyypilliseen suomalaiseen tapaan, vaan on enemmän sellainen tuttavallinen. Yhdellä kertaa olin valitsemassa biisiä sillä hänen pleikkariohjaimellaan, millä hän käyttää YouTubea, hän ohikulkiessaan yritti napata sen minun kädestäni. Ja me poltettiin tupakka puokkiin, jne. Kaikkea tuollaista pientä.

Ja tuollainen on juuri kivaa ja siitä tulee sellainen fiilis, että minä ja Harjoittelupaikkarohmu ollaan ehkä oikeasti kavereita. Ja en tiedä, ehkä tämä viikonloppu oli jonkinmoinen sysäys Harjoittelupaikkarohmullekin sen meidän ryhmän suhteen, koska hän laittoi eilen sinne ryhmäkeskusteluun viestiä kysyäkseen, onko joku menossa johonkin opiskelijajuttuun sinä päivänä. Tuli sellainen fiilis, että hän ilmeisesti piti siitä viikonlopun hengauksesta ja haluaisi, että se meidän porukka tulisi ehkä vähän tiiviimmäksi ja näkisi useammin kuin sen kaksi kertaa vuodessa, tms. No, kukaan ei sitten kuitenkaan edes vastannut hänelle, joten se yritys tapettiin kai sitten siihen. Olisin kai itse voinut laittaa jotain, mutta koska itseäni ei se tapahtuma kiinnostanut, en tiennyt mitä sanoisin. Mutta harmitti sitten kun huomasin myöhemmin, että kukaan ei ollut reagoinut siihen yhtään mitenkään.

Mietin myös, että onnittelen Korpinkynttä hänen syntymäpäivänään. En vain tiedä milloin se on, paitsi että hän sanoi tuolla bileissä olevansa "kahta viikkoa vaille" 28. Ajattelin jo silloin, että tarkistan hänen syntymäpäivänsä Facebookista, jotta osaan onnitella oikeana päivänä, mutta hänellä ei olekaan merkittynä sitä sinne! Mutta se viikonloppu sai minut jotenkin rennommaksi tuon meidän porukan suhteen, niin laitoin jo kalenteriini muistutuksen: "Korpinkynnen synttärit? Onnittele varmuuden vuoksi!" Ja suunnittelin jo vitsailevani hänelle, että saatan onnitella häntä ihan vääränä päivänä, mutta että jos hän kerran on sellainen ihmishirviö, ettei pidä syntymäpäiväänsä näkyvillä Facebookissa, niin sitten kannattaa varautua vastaanottamaan onnitteluja ihan väärään aikaan. Tai jotain, ehkä tuo on liian ikävän sävyinen vitsi syntymäpäiväonnitteluksi? Sitä ennen on kuitenkin Lesterin synttärit, enkä tiedä pitäisikö minun onnitella häntä vai ei.

Toisaalta terapiassa terapeuttini sanoi, että tämä minun "testini", jota olen laittanut Lesterin suorittamaan - eli että jos en laita hänelle viestiä, laittaako hän ennen pitkää minulle viestin - on käytännössä itsesabotaasia, eikä kovin kivaa käytöstä Lesteriäkään kohtaan. En ole mitenkään aktiivisesti vältellyt häntä - tavallaan - mutta jos hän on laittanut viestin sinne ryhmäkeskusteluun, minä en ole kommentoinut niihin mitään. Koska eihän ne minulle ole ja joku muu on kuitenkin aina sanonut jotain, niin miksi minun olisikaan pitänyt? Sekin kun hän on kommentoinut kahteen kertaan siihen viikonlopun hengauskeskusteluun, että ei ikävä kyllä pääse mutta seuraavalla kerralla sitten, olen kyllä ollut siinä viestiketjussa aktiivisena keskustelijana silloin kun hän on viestinsä laittanut, mutta kun olen epäröinyt hetken, että vastaanko hänelle jotain, Harjoittelupaikkarohmu on siinä ajassa ehtinyt kommentoimaan Lesterin sanomisia jo jotenkin kivasti, niin sen jälkeen on tuntunut ihan turhalta toistaa sitä samaa muodollisuutta enää uudestaan.

Mutta kovasti haluaisin onnitella häntä hänen syntymäpäivänään, koska minun mielestäni on kiva muistaa ihmisten syntymäpäiviä, koska minusta on kiva kun ihmiset muistavat minun syntymäpäivääni. Itse tulkitsen niiden onnitteluiden tarkoittavan jotakuinkin: "Minusta on ihan ok, että olet syntynyt ja että olet edelleen olemassa." Ajattelen noin Lesteristä ja tuntuu, että vaikka minä niin kauheasti haluaisinkin pitää häneen välimatkaa, niin tuntuisi jotenkin väärältä jättää ilmaisemasta hänelle sitä, että hänen olemassaolonsa on kaikesta huolimatta kuitenkin positiivisen puolella oleva asia.

Ja kai jotenkin nyt tuon viikonlopun jälkeen tuntuu taas lämpimämmältä, olo tuntuu lämpimämmältä ihmisten suhteen, koska tuntuu, että ehkä nämä ihmiset melkein voisivatkin olla jossain vaiheessa ihan oikeita kavereita joille voisi puhua ihan oikeasti. Ja että ehkä se olisi heistäkin kiva. En tosin tiedä kuuluuko Lester niihin ihmisiin, mutta terapeuttini sanoi tähän liittyen, että jos haluan olla tekemisissä Lesterin kanssa, se on sitten sellainen asia, jossa minun kannattaa olla aktiivinen. Ihan niin kuin aina muutenkin minun pitäisi pyrkiä tekemään asioita, jotka vievät minua kohti sitä, mitä haluan. Sen sijaan, että antaisin Lesterin tekemisille ja tekemättömyyksille joitain itse päättämiäni tarkoitusperiä omassa mielessäni.

Äh, on jo myöhä. Kai voisin jatkaa tätä loputtomiin, mutta olen ollut todella väsynyt, koska olen nukkunut liian vähän, joten pakko yrittää jättää tämä nyt tähän ja mennä nukkumaan, niin ehkä jaksan huomenna paremmin.