Huh huh. Nyt on taas arkiviikko takana ja viikonloppu on vihdoin täällä! Aloitin työt tämän viikon tiistaina, koska toissatiistainen työhaastattelu meni hyvin ja viime perjantaina kävin vielä erillisessä haastattelussa heidän asiakkaallaan. Kyseinen firma jossa nyt olen töissä on siis sellainen jota kautta muut firmat voi ostaa erilaisia palveluita, kuten esimerkiksi juuri kirjoittajia omiin projekteihinsa. Heillä oli hirveä kiire, koska yksi työntekijä oli lopettanut äkillisesti, joten tarvitsivat jonkun, joka voisi aloittaa heti kun järjestelmä antaa myöten. Se oli siis tämän viikon tiistai. Tuo jälkimmäinen haastattelu jännitti enemmän, koska tuo oli juuri se firma, jossa kävin harjoittelupaikkahaastattelussa 2,5 vuotta sitten, jolloin valitsivat Lesterin minun sijaani. Ja itse asiassa Lester on myös siellä taas töissä, joten vaikka työnantaja on virallisesti eri, teen taas Lesterin kanssa töitä samassa työpaikassa.

Olen ollut ihan poikki, koska kaikki tapahtui todella nopeasti ja minun on pitänyt totutella sekä siihen työnantajafirman systeemeihin että sen itse työpaikan systeemeihin. Firma tekee softaa erilaisiin valtaviin koneisiin, joita käytetään esim. tehtaissa, joten käytännössä ne tuotteet joiden parissa teen töitä ovat sellaiselta alalta, josta en tiedä yhtään mitään. Tänään oli jo sellainen olo, että tajusin jotain, mutta alkuviikosta oli parina päivänä aivot niin ähkynä kaikkea uutta tietoa, että mielessä kävi välillä että mitä jos vain lopettaisikin kaiken työnteon, kun ahdisti niin paljon kaikki uudet ihmiset, käytännöt, työkalut ja tietysti se tuotetieto. Mutta nyt on jo parempi fiilis ja tänään kysyin koulutuksen aikana siltä joka minua tuolla työpaikalla ohjaa, että kun teillä on käytössä tuo ohjelma X, jota käytetään aika rajoitetusti, niin onko sitä sallittua käyttää myös tarkoitukseen Y, koska se mahdollistaisi muutosten paljon nopeamman tekemisen, eikä samaa asiaa tarvitsisi tehdä kokonaan alusta niin kuin tuolla nykyisin laajemmin käytetyllä ohjelmalla. Niin nyt ensi torstaina saan kuulemma demota tämän ehdotuksen muullekin tiimille ja havainnollistaa, mitä hyötyä sen toisen ohjelman käytöstä olisi! Vähän hermostuttaa, mutta on kiva kun se minun pomotyyppini oli niin avoin tuolle kysymykselleni, vaikka lähinnä mietin vain, että jos edes itse saisin käyttää sitä, niin ainakaan minun ei tarvitsisi tehdä aivotonta ja pikkutarkkaa väkertämistä alusta asti uudestaan vain jos huomaan, että hei tuossa yhdessä kohdassa onkin piste vaikka ei pitäisi olla, tms.

Ainoa mikä vähän harmittaa tuossa uudessa työssä on se, että en ole täysin tyytyväinen palkkaani. Tuo oli se työhakemus, mihin piti laittaa palkkapyyntö, joten koska en halunnut että työpaikka jäisi ainakaan palkkapyynnöstä kiinni, laitoin siihen sen minimin, jolla olen valmis tekemään töitä (eli käytännössä saman mitä sain harjoittelijana edellisessä firmassa). Ja sitten se minun palkkani on tarkalleen juuri se palkkapyyntöni. Mutta sillä tulee toimeen ja ainakin minulla on nyt oman alan vakityö ja vielä firmassa, joka vaikuttaa ihan kivalta. Niin ehkä se on ihan okei. Ja voinhan vaikka vuoden päästä sitten yrittää neuvotella palkkaani korkeammaksi, kun onhan se tuolle työnantajallekin riski palkata vakituiseksi joku uusi, vaikka onhan siinä toki 6 kuukauden koeaika. Mutta ehkä kun olen osoittanut, että teen hyvin töitä ja tuon lisäarvoa firmalle, he ovat valmiita maksamaan minulle hieman enemmän palkkaa.

Mutta perjantai huojentaa, koska olen ollut ihan käsittämättömän väsynyt ja päivisin koulutuksissa välillä meinasin vain nukahtaa. Tuntuu silti, että olen omaksunut paljon tietoa myös silloin, kun silmät ovat olleet kiinni ja aivot heitelleet mieleen jo kaikenlaisia unikuvia, mutta toivottavasti tuokin helpottaa kunhan pääsen vähän työhön kiinni.

Tänä viikonloppuna kauheasti aikaa lepoon ei kuitenkaan ole, koska huomenna on Natalian häät! Normaalistikin tuo varmasti stressaisi, mutta siihen liittyy vielä lisästressin aihe, koska vihkiminen on kirkossa keskellä ei-mitään, minkä jälkeen hääjuhla on n. 30 minuutin ajomatkan päässä myös keskellä ei-mitään. Niin auton vuokraus tai kyydin saaminen oli ainoa järkevä vaihtoehto. Mutta en ole koskaan aikaisemmin vuokrannut autoa, niin se jännitti ihan saakelisti! Hain sen tänään ja se meni ihan hyvin. Toki edelleenkin jännittää, etenkin koska Natalia kyseli minulta, että pääseeko parit juhlavieraat minun kyydissäni kirkolta juhlapaikalle ja sanoin että se sopii. Ei siinä muuten mitään, mutta onhan se ihan hirveää ajaa kun joku katsoo vieressä! Mutta sentään saan ajaa rauhassa yksin sinne kirkolle asti, joten ehkä se auto on tullut jo siinä vaiheessa tutuksi. Toivottavasti ainakin. Ainakin ajo kotiin keskellä perjantain iltapäiväruuhkaa sujui ihan kohtalaisesti, joten eiköhän siihen verrattuna maantieajo ja jonkun pikkukaupungin keskustassa pyöriminen ole vähemmän stressaavaa.

Mutta ainakin on tämä ilta aikaa olla ihan rauhassa, eikä huomennakaan tarvitse herätä kovin aikaisin, koska vihkiminen on vasta klo 14, joten vaikka lähdenkin hyvissä ajoin liikkeelle, saa nukkua sentään vähän pitempään. Ja nyt mietin, että ehkä menen hakemaan illalliseksi sushia ensimmäisen työviikon kunniaksi. En ole ollut mikään sushifani ikinä, mutta Natalian polttareissa yksi välipala oli sushia ja se maistui jotenkin tosi hyvältä! Uskaltauduin viime viikolla sen tiistaisen työhaastettelun jälkeen ostamaan sushia ihan itsekin. Sekin jännitti vähän. Liian paljon itse asiassa varmaan, koska onhan tuollainen ihan normaalia, mutta minua vain ahdisti se, että okei, miten se Prisman sushisysteemi toimii, siis se, josta saa itse valita haluamansa sushipalat, jotka sitten punnitaan. Enkä minä tiedä sushista mitään, niin otin vain vähän mitä sattui. Se oli kuitenkin hyvää, joten ehkä se on ihan kiva lisä ruokavalioon välillä.

Niin nyt tuntuu, että pitäisi vähän taputtaa itseään selkään, kun olen tehnyt kaikenlaista uutta nyt viime aikoina, vaikka kaikki niistä ovat stressanneet ihan hirveästi. Tapasin itse asiassa myös yhtä uutta kaveri-ihmistä, joka oli tosi kiva! Joten uskon, että tällainen itseni haastaminen kuitenkin pitemmällä tähtäimellä on minulle hyväksi, kun nyt tiedän miten sushia ostetaan ja miten auto vuokrataan. Ja olenhan minä joutunut jo aikaisemmin työpaikoilla tottumaan kaikkeen uuteen todella nopeasti, joten se ei ole niin radikaalia, koska kukaan ei onneksi odota, että tietäisin kaiken jo. Mutta kai sekin vähän vahvistaa omaa luottamusta itseeni.

Nyt kuitenkin hakemaan sushia!