Aika on taas mennyt ohi jotenkin sumussa. Hankin tosin pari viikkoa taaksepäin kirkasvalolampun, jonka toivon auttavan edes vähän tässä pimeässä vuodenajassa. Muuten kaikki on mennyt kai ihan normaalisti, välillä paremmin ja välillä huonommin.

Oli työpaikan pikkujoulutkin, missä näin pitkästä aikaa Harjoittelupaikkarohmunkin! Hän puhui että pitää yrittää nähdä useammin vaikkei niitä koko opiskeluporukan tapaamisia nyt tulisikaan, mikä oli ihan kiva ajatus. Ilmeisesti Harjoittelupaikkarohmu on tapaillut jotain Tinder-naista nyt pitempään, joten oletettavasti voin olla ihan luottavaisin mielin siitä, että me ollaan hänen kanssaan ihan kaveripohjalla.

Twiningin kanssa on mennyt vaihtelevasti. Se hänen perheenjäsenensä on ollut edelleen sairaalassa, joten Twiningilla on ollut siitä stressiä. Toisaalta olen tuntenut oloni kauhean etäiseksi hänestä. Nähtiin pitkästä aikaa taas viikonloppuna ja yhdessä kohtaa sitten päätin ottaa puheeksi niitä asioita jotka ovat vaivanneet minua. Ja se on äärettömän positiivinen asia Twiningissa (kai): hän pystyy keskustelemaan negatiivisistakin asioista ihan asiallisesti. Toki itsekin yritin olla rakentava ja selittää kaiken siltä kantilta, että välillä se miten hän puhuu saa minut tuntemaan oloni täysin yhdentekeväksi ja että minusta on ollut vaikeaa nyt pitemmän aikaa hänen kanssaan, koska on tuntunut, että minun on vaikea saada luotua yhteyttä häneen. Kysyin Twiningilta myös taas sitä, että haluaisiko hän että me oltaisiin vain kavereita vai mikä on homman nimi tällä hetkellä.

Twining sanoi toki edelleen, että se miten hän puhuu on vain se tapa jolla hän on oppinut puhumaan, mutta myös, että ei ollut tajunnut miltä se hänen tyylinsä puhua kuulostaisi minulle. Hän sanoi myös edelleen, että ei oikein tiedä mitä haluaa meidän jutulta, mutta että haluaisi katsoa rauhassa mitä siitä tulee eikä sulkea mitään pois ja että hän ei edelleenkään tajua miksi hänelle ei ole kehittynyt mitään tunteita. Hän sanoi myös, että ei halua, että minä hänen takiaan rajoitan elämääni, koska hän ei voi luvata mitään, mikä ärsytti hieman minua. Koska kyllähän hän voi toistella sitä vaikka loputtomiin, että minun ei pidä odottaa häneltä mitään ja että minun ei tarvitsisi rajoittaa elämääni (eli että jos haluan tapailla muita niin ei hän voi sitä kieltääkään), mutta käytännössä se ei kyllä toimi ihan niin. Koska jos pidän ovea auki Twiningille ja sille että jossain vaiheessa ne hänen tunteensa heräävät, en vain pysty siihen, että samaan aikaan tapailisin joitain muita! Koska minä en tällä hetkellä kohtele häntä niin kuin kohtelisin pelkkää kaveria, joten jos alkaisin tapailla jotakuta muuta, minun ja Twiningin välinen suhde väistämättä muuttuisi. Tämä tuntuu klassiselta esimerkiltä siitä "Have your cake and eat it too" -sanonnasta.

Puhuttiin kaikenlaista muutakin hänen kanssaan ja kai jotenkin paradoksaalisesti tällaisen vakavan "kannattaako meidän enää jatkaa tapailua" -keskustelun jälkeen Twining tuntui jotenkin läheisemmältä kuin ennen. Ymmärrän Twiningia ehkä myös vähän paremmin, vaikka monet asiat joita hän sanoo ovat hyvin epämääräisiä ja niihin jää paljon tulkinnanvaraa. Mutta kai se pääpointti on, että Twining on joutunut oppimaan oman tapansa kestää elämän kolhuja ja siihen ei ole kuulunut omien tunteiden tai ajatusten ilmaiseminen, joten se on vaikeaa hänelle. Mutta aina kun opin hänestä jotain uutta, olen vain entistä hämmästyneempi siitä miten hyvä ihminen hän vaikuttaa olevan. Twining varmasti itse vastustaisi seuraavaa luonnekuvaustani hänestä, koska tuntuu että hänelle on tärkeää olla sellainen miehekäs mies, joka ei paitsi puhu tunteista niin ei myöskään tunne niitä, mutta hän vaikuttaa olevan todella herkkä ihminen ja ahdistuvan etenkin jos näkee jonkun ihmisen tai eläimen voivan pahoin. Se oli jo kesällä yksi sellainen asia, johon kiinnitin huomiota, että hän ei halunnut tappaa edes mitään rumia ötököitä jos ne tulivat häiritsemään, vaan näki kauheasti vaivaa sen eteen, että siirtäisi ne muualle vahingoittumattomina.

Twining jäi myös yöksi ja vaikutti siltä että me molemmat nukuttiin suht hyvin! Ei me sovittu mitään yöksi jäämisestä, mutta yhdessä kohtaa huomasin, että Twining oli yhtäkkiä nukahtanut. Hänen on ollut todella vaikea saada nukahdettua kun minä olen ollut läsnä, oli se ollut sitten minun kämpälläni tai hänen kämpällään, mutta nyt hän vain nukahti. Minä olin siinä hänen kainalossaan, enkä halunnut liikkua ja herättää häntä, niin päätin olla vain paikallani. Ja sitten havahduin jossain kohtaa siihen, että minäkin olin nukkunut jo pitemmän aikaa. Oltiin molemmat silloin hereillä ja Twining sanoi, että voi jäädä sinne kämpälleni siihen asti että bussit alkavat taas kulkea säännöllisesti puoli seitsemän aikaan, joten mentiin sitten kunnolla nukkumaan. Ei Twining kai olettanut nukahtavansa, mutta hän kuitenkin nukkui. Ei nyt ehkä mitenkään erityisen hyvin, mutta kuitenkin enemmän kuin aikaisemmin minun seurassani. Ja minulla oli paljon rennompi olo myös! Nukuttiin lusikassa ja välillä hän oli iso lusikka ja välillä minä olin iso lusikka (jota hän on aikaisemmin pitänyt kai vähän outona (ehkä jopa epämaskuliinisena)). Ja se oli jotenkin tosi ihanaa. Twiningin herätys soi aamulla puoli seitsemältä, mutta ilmeisesti hän oli saanut nukuttua sen verran että sanoi laittavansa sen herättämään vasta joskus kymmeneltä, joten me jatkettiin unia yhdessä.

Jotenkin kaikki tuntui ainakin vähän erilaiselta ja ehkä toisaalta se minun kyllästymiseni Twiningiin jossain kohtaa oli auttanut myös vähentämään omaa stressitasoani, kun tuntui, että kaikki meni jotenkin luontaisemmin. Puhuin myös vähän enemmän omasta perhe-elämästäni ja mainitsin myös siitä sotkusta, joka meillä on joulun suhteen. Yritin sanoa sen jotenkin ohimennen, koska siitä on aina kiusallista puhua kenellekään, kun en halua että ihmiset säälivät minua kun vietän jouluaaton yksin. Eilen Twining laittoi taas viestiä minulle ja sanoi, että oli miettinyt sitä kun olin sanonut että olen jouluaaton ihan vain kämpälläni ja kysyi että haluaisinko minä nähdä häntä silloin, kun hänen perheensä joulunvietto on ilmeisesti aika aikaisin sinä päivänä, joten se näkyily sopisi hänen aikatauluihinsa ihan hyvin.

Kun luin sen, minua alkoi vain itkettää, koska jouluaatto on sellainen asia joka stressaa minua joka vuosi viikko- tai jopa kuukausikaupalla etukäteen. Kun kaikilla muilla on ne omat perheet ja minulla ei ole, eikä ole edes ketään sellaista kaveria, jolla olisi mahdollisuus tai tahtotila viettää edes osa jouluaatosta minun kanssani. Ja olin minä ajatellut jo tämänkin vuoden jouluaaton osalta, että olen vain kotona, paistan ehkä taas sen kinkun ja syön rottien kanssa jotain jouluruokaa, ja ehkä saan tänä vuonna aikaiseksi hankittua hautakynttilän ja vietyä sen jonkun hautausmaan yhteiskynttiläpaikalle, kun kai sellaisia täälläkin on? Kun se on ollut sellainen kiva melankolinen jouluperinne, että mennään viemään yksi kynttilä kunkin isovanhemman haudalle ja sellaiselle muualle haudattujen muistomerkille mitä hautausmailla on, joille voi laittaa kynttilän, jos läheisen hauta on jossain kauempana. Mutta kai se on ollut minun toiveenani kaiken tuollainen käytännön suunnittelun alla, että jos joskus ei tarvitsisi olla joulua ihan yksin.

Jotenkin olo tuntuu kuitenkin ristiriitaiselta tuon suhteen, kun en halua olla mikään Twiningin hyväntekeväisyysprojekti, kun tuntuu että muiden auttaminen on hänelle sellainen... en nyt haluaisi sanoa "pakkomielle", mutta kuitenkin sellainen, että oli kyseessä joku tuttu tai tuntematon, Twining ei jätä auttamistilaisuutta käyttämättä. En halua että kukaan viettää minun kanssani aikaa jouluna vain velvollisuudentunteesta tai siksi kun minulla ei ole ketään muutakaan jonka kanssa viettää aikaa jouluna, vaan jos ei satu olemaan sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti haluavat viettää joulua kanssani, minulle käy ihan hyvin se että olen yksin. Ei se mikään mieltäylentävä kokemus ole, mutta kai se on se pienempi paha johonkin teennäiseen sääliin verrattuna. Mutta kun kyselin ennen tuota omaa joulukertomustani Twiningilta, miten hän viettää yleensä jouluaan, kuulosti siltä, että se ei ole hänelle mikään sellainen lämmin perhejuhla, vaan kuulosti enemmänkin siltä, että vaikka hän näkee perhettään jouluna, niin se on enemmänkin "kai se nyt pitää mennä" -tyyppinen. Näin ainakin ymmärsin, vaikka voihan olla, että tuo on sitä Twiningille tyypillistä tapaa puhua niin kuin mitkään asiat eivät liiemmin liikuttaisi häntä. Mutta jos Twining itse ehdotti että nähtäisiin jouluaattona, niin ei minulla mitään sitä vastaankaan ole, kun ei se mikään koko päivän juttu kuitenkaan ole, niin voinhan hoitaa sen kinkun ja hautakynttilän ennen meidän näkyilyä.

Kai tuo joulujuttu on minulle vaikea ja teen sen suhteen itse sitä, mikä ärsyttää minua Twiningissa: käyttäydyn niin kuin minulle olisi täysin yhdentekevä asia näenkö jotakuta jouluaattona vai en, ihan niin kuin jonkun näkeminen jotenkin radikaalisti häiritsisi minun käytännössä tyhjää jouluaattoani. Ehkä tätä voi analysoida terapiassa ensi viikolla, kun olen hieman yllättynyt tästä omasta reaktiostani, etenkin kun siitä tuntuu olevan niin vaikea päästää irti, vaikka tiedostankin, että olen vuosikaupalla miettinyt, että olisi niin kivaa, että voisi nähdä edes jotakuta edes ihan hetken jouluaattona. Ja nyt (mahdollisesti, voihan olla että Twining peruuttaa sen itse) olisi tulossa ehkä ensimmäistä kertaa ikinä sellainen jouluaatto, että en joudu olemaan yksin, mutta en joudu myöskään olemaan pakosta sellaisten ihmisten seurassa, joiden lähellä minulle tulee paha olo, mutta nyt en yhtäkkiä tiedäkään miten olla, mitä tuntea tai mitä ajatella. Paitsi että jostain tuntuu tulevan automaattisesti tarve vähätellä koko juttua, että "ihan sama" tai "varmaan Twining peruu sen kuitenkin" tai "ei se nyt oikeasti ole joulun viettoa yhdessä jonkun kanssa, vaan me vain nähdään ja se sattuu osumaan jouluaatolle".

Minulla on myös jopa kaksi päivää "lomaa" nyt jouluna, kun sovin pomoni kanssa, että vedän niitä tuntijoustoja parin päivän verran miinukselle ja teen ne myöhemmin sisään, jotta voin pitää muutaman ylimääräisen vapaapäivän. Joten minulle tulee jopa viisi vapaapäivää putkeen, joka on kuin melkein miniloma. On ihan kiva, kun tuntuu että on jotain mitä odottaa ja se tuntuu lievittävän stressiäkin vähän jo etukäteen, kun tietää, että sitten on viisi päivää aikaa ottaa vain ihan rauhassa. Kun viikonloput tuntuvat niin lyhyeltä, että lauantaina alkaa jo ahdistaa se, että "huomenna on jo sunnuntai ja sitten sitä seuraavana päivänä on taas työpäivä". Niin ehkä viiden päivän "loman" alkuvaiheessa voi olla edes hetken stressaamatta sitä loppumista. Ehkä.

Mutta kaikki on joka tapauksessa mennyt ihan hyvin, vaikka pimeys onkin väsyttänyt ja masentanut minua ihan hirveästi. Pitäisi vain yrittää saada nukuttua paremmin ja saatua käytettyä aamuisin säännöllisesti sitä kirkasvalolamppua. Unet on jääneet liian vähiin jo parin viikon ajan, kun jotenkin on ollut sellainen kierre, että joka yö nukun liian vähän, kun tuntuu että olo on niin väsynyt, että en halua mennä nukkumaan vielä, koska herätessä olisi taas aika ruveta töihin ja se tuntuu ylivoimaiselta. Mutta tänään aion tilata vihdoinkin jouluostokset (kinkun, mädin, yms.) kotiinkuljetuksena ja sitten mennä aikaisin nukkumaan.