keskiviikko, 9. kesäkuu 2021

Discontinuance

Tänään sain töissä huonoja uutisia: kuulemma se vakkaripaikka jota pomoni on lupaillut minulle jo kuukausien ajan, peruutetaankin todennäköisesti kokonaan meidän tiimiltä ja se paikka siirretäänkin tuotekehityksen puolelle. Pomoni sanoi vielä odottavansa lopullista vastausta siitä ja sanoi, että hän on yrittänyt puhua kyllä kaikille että he tarvitsivat juuri minut, kun olen se joka tietää eniten asioiden hoitamisesta siinä uudessa tiimissä, mutta tilanne näyttää kuulemma todella pahalta ja minun kannattaa alkaa etsiä uutta työpaikkaa. Pomoni sanoi, että hänen pomonsa oli keskustellut asiasta jo maanantaina, joten on todennäköistä, että siellä on tullut jo se kieltävä vastaus, koska tämä hänen pomonsa ei panttaisi hyviä uutisia.

Tuo harmittaa ja ahdistaa ja tuntuu niin epäreilulta. On vasta nyt alkanut tuntua, että olen alkanut päästä perille tuosta tiimistä ja siihen liittyvästä työstä, niin turhauttaa ajatus, että joudun taas aloittamaan ihan nollasta. Siis JOS ylipäätään löydän uutta työpaikkaa, niin voi olla, että jään työttömäksi ja sitten pitää miettiä kaikki rahajutut taas uudestaan. Sentään nyt kun olen valmistunut, saan työttömyysrahaa, mutta se on aika laiha lohtu. Ja koko vuoden olen kironnut sitä, että on ensimmäinen vuosi uudessa firmassa, niin lomaa ei ole kertynyt, niin nyt sitten se loman kerryttäminen alkaa taas alusta. Ja siis tämäkin vain siinä tapauksessa JOS löydän uuden työpaikan. Toki toivon edelleen, että saisivat jotenkin järjestymään tuon, että voisin jatkaa tuolla nykyisessä, mutta se kuulosti todella epätodennäköiseltä.

Ehdin jo selata läpi kaikki alan avoimet työpaikat ja yksi paikka löytyi, jota voisin hakea, mutta koska tiedän, että Lester etsii myös uutta työtä, hän on taas paha uhka, koska hänellä olisi siihen hommaan parempi tausta. Toki onhan minulla edelleen se sopimukseni tuolla heinäkuun loppuun asti, niin tässä on jonkin verran aikaa etsiä sitä paikkaa ja ehkä firmat palkkaavat uusia seuraavan kerran sitten kesälomien jälkeen. Mutta onhan se ihan perseestä hakea uutta paikkaa ja kirjoittaa hakemuksia ja päivittää CV ja yrittää saada itsensä näyttämään jotenkin niin hyvältä että joku palkkaisi. Ehkä voisin laittaa pari avointa hakemusta myös, koska on ainakin se yksi alan firma, joka silloin edellisessä firmassa ollessani sanoi olevansa valmis palkkaamaan minut kun valmistun. Mutta katsoin Linkedinistä, että Arrow on aloittanut juuri kuukausi sitten siellä, niin voi olla että heilläkin on nyt rekryt rekrytty. Ja sekin olisi ollut pääkaupunkiseudulla ja mieluummin löytäisin jotain ihan täältä. Vaikka jos kaikki on nykyään melkein etänä, niin kai se on sitten ihan sama.

Sosiaalisuusrintamalla menee kai ihan okei. Näin Twiningia nyt viikonloppuna ja se oli ihan okei. Olen jutellut Tinderin kautta muillekin ja nyt on Twiningin lisäksi kolme muuta miestä joiden kanssa olen jutellut pitemmän aikaa ja jotka vaikuttavat kiinnostuneilta. Yhden tapasinkin viikko sitten ja lupauduin tapaamaan uudestaankin, mutta hän on niin käsittämättömän huono viestittelijä, että nyt alkaa tuntua, että en haluakaan tavata häntä enää. Lisäksi ilmeisesti sen meidän viimekertaisen tapaamisen jälkeen Twining on lopettanut muiden naisten kanssa juttelun. Hän sanoi silloin edellisellä kerralla, että hän juttelee edelleen muiden naisten kanssa ja vähän vinkkasi, että ehkä minunkin pitäisi jutella muiden miesten kanssa, mutta nyt hän sitten sanoikin, että ei juttelekaan enää muiden kanssa ja kysyi, juttelenko minä. Sanoin tietysti siihen, että menin takaisin Tinderiin swaippailemaan, koska sain hänestä sellaisen kuvan, että hän halusi sitä. Mutta vähän kaunistelin sitä ja sanoin, että olen jutellut parin kanssa, mutta että osa nyt lopettaa viestittelyn aika nopeasti. Se on totta, mutta nyt on tosiaan ne kolme muuta joiden kanssa olen viestitellyt jo 2-3 viikkoa.

Se on toisaalta ehkä auttanut minua näkemään Twininginkin ihan vain ihmisenä. Hengattiin melkein koko lauantai yhdessä ja vaikka se vähän hermostutti, se rauhoitti, että otettiin ihan rauhassa ja tutustuttiin vain toisiimme. Hieman harmitti, että se hengaus meni taas pitkälti leffojen ja sarjojen katsomiseen, mutta ei kai siinäkään mitään. Mutta ehkä se, mikä tuntui jotenkin uudelta isolta askeleelta oli se, että kun vaihdettiin silloin lauantaina minun kämpältäni Twiningin kämpälle, me käytiin kaupassa siinä samalla. Ja Twining osti samalla ihan joitain perusostoksia, joita häneltä puuttui, kuten ruisleipää ja Aamupala-sulatejuustoa. Kai olen vain hirveän utelias ihminen, mutta oli kiva nähdä vähän mitä hän ostaa kaupasta ja sitä kautta kuvitella, millaista hänen arkensa ehkä on. Twining oli myös taas jotenkin tosi huomaavainen ja kai sen edellisen tapaamisen fiaskon jälkeen hän yritti pitää huolen siitä, että en juo liikaa alkoholia, juon tarpeeksi vettä ja syön tarvittaessa. Se tuntui toisaalta tyhmältä, koska osaanhan itsekin pitää huolen siitä (paitsi että en ole pitänyt, kun ne Twining tapaamiset ovat stressanneet niin että en ole syönyt). Yritin myös sanoa vähän ohimennen, että ehkä se huono oloni oli yhdistelmä krapulaa, sitä että olin nukkunut liian vähän, ja sitä, että oli stressaantunut olo. Twining ei sanonut siihen oikein mitään, vaan keskittyi lähinnä siihen krapulaolettamukseen, niin en sitten viitsinyt vängätä siitä.

Muutenkaan hän ei mitenkään yrittänyt liikaa mitään fyysistä läheisyyttä, vaan hengattiin pääasiassa ihan kuin kaverit hengaisivat. Jossain kohtaa leffan/sarjojen katsomista nojasin häneen, vaikka se nyt onkin vähän epämukavaa, niin hän sanoi, että jos on parempi, voisin maata siinä sohvalla pää hänen sylissään. Se oli ihan kiva. Mutta toki sitten kun lähdin kotiin ja Twining saattoi minut taas bussipysäkille, hän sanoi yrittäneensä koko illan hahmottaa housujeni läpi, millaiset alushousut minulla on, mutta hän ei kuulemma ollut päässyt varmuuteen siitä, niin hän halusi ihan kysyä ja varmistaa sen. Mikä vähän ärsytti, kun olin kai ajatellut, että nyt me voidaan Twiningin kanssa keskittyä luomaan jonkinlainen merkityksellinen yhteys, niin sitten hän onkin vain miettinyt koko illan sitä, millaiset alushousut minulla on. Ja lisäksi hän oli kauhean innoissaan siitä, että mentäisiin yhdessä rannalle ja siinä häntä vaikutti innostavan lähinnä se, että mitä minä laitan sinne rannalle päälleni.

Jotenkin kai itse olen odottanut, että tulisi jonkinlainen sellainen romanttinen fiilis Twiningia kohtaan, tai että kokisin, että hän tuntisi jotain sellaista minua kohtaan. Mutta tuntuu että minun ja Twiningin välillä on kaksi vaihdetta: kaveruusvaihde ja sitten sellainen epäplatoninen seksivaihde. Tuntuu, että jotain oleellista puuttuu, niin kai sen takia tuntui jotenkin sitten hämmentävältä, että kun koko päivä ollaan oltu sillä lailla kaverimaisesti, niin sitten yhtäkkiä Twining hyppää siihen toiseen vaihteeseen ja alkaa puhua alushousuistani.

Kun tapasin sen toisen Tinder-tyypin viime viikolla, siitäkin tuli vähän samanlainen fiilis. Mentiin terassille ja molemmat juotiin yksi alkoholiton juoma ja juteltiin töistä, leffoista, kirjoista, musiikista, jne. normaalista. Mutta sitten kun tyyppi ehdotti uutta tapaamista ja sanoin että okei, hän ehdotti, että tulisin viikonloppuna saunomaan hänen kämpälleen. Siitä tuli sellainen fiilis, että se vain pilasi sen fiiliksen.

Kai pitäisi olla tyytyväinen, että ilmeisesti jotkut miehet pitävät minua haluttavana, mutta siitä tulee vain sellainen fiilis, että minä voisin olla ihan kuka tahansa ja he käyttäytyisivät ihan samoin. Tuntuu, että on vaikea luoda yhteyttä näihin Tinder-ihmisiin, kun jotenkin stressaan sitä, että he odottavat minulta heti jotain sellaista epäplatonista. Ja vaikka Twiningin kanssa edettiinkin suht nopeasti, niin nyt se tuntuu olleen vähän huono idea ja kun ylipäätään tapaan uuden ihmisen, niin kahden tunnin small-talk -tyyppisen juttelun jälkeen en tosiaankaan ole menossa heidän kanssaan yhdessä saunaan. Ainakin tällä hetkellä, kun tuo stressaa minua ja mietin, että esimerkiksi nuo tyypit joiden kanssa olen nyt jutellut yrittäisivät kauheasti halata tai suudella minua, niin siitä tulee vain jotenkin fyysisesti pahoinvoiva olo. Twiningin kanssa se ei ole ihan sama, koska tunnen häntä vähän paremmin, mutta kun me oltiin siinä bussipysäkillä odottamassa että bussi tulee ja Twining puhui joitain seksijuttuja, mitä oltiin joskus aikaisemmin tehty ja jotain mitä ehkä voitaisiin joskus kokeilla ja kyseli minulta että tykkäsinkö kun hän teki silloin kerran niin tai mitä ajattelisin jos hän tekisi noin, jne. niin tuli vähän sellainen fiilis, että hän olisi voinut olla vain hiljaa.

En tiedä, ehkä tuo tuntuu oudolta senkin takia, että on niin pitkä aika, kun olen viimeksi tehnyt jotain tuollaista jonkun toisen kanssa ja kun Twining nyt on aika uusi tuttavuus, niin ehkä sekin selittää jotain. Ja kun viimeisen vuoden aikana painoni on taas noussut ja nyt kun on taas kesä ja en voi hautautua huppareihin, tunnen oloni hieman vastenmieliseksi. Olen yrittänyt kiinnittää huomiota syömiseeni ja tiedän kyllä missä ongelma on: minulla on tylsää tai stressaan, niin se tapani syödä, vaikkei ole edes nälkä, on palannut. Kun siihen yhdistää sen, että migreenimäinen päänsärky pahoinvointeineen on taas vaivannut pitempään, liikunta on jäänyt välillä vähemmälle. Ja vaikka yritän kävellä enemmän ja tehdä lihaskuntoa kolme kertaa viikossa ja pyörittää hulavannetta myös useamman kerran viikon aikana, se ei riitä korjaamaan sitä, että syön liikaa.

Hankin tosin tällä viikolla uuden virkkuukoukun sen tilalle jonka rotat järsivät käyttökelvottomaksi, joten ehkä ryhdyn virkkaamaan uutta amppelia sille yhdelle tyhjälle ruukulle joka minulla on. Ja ehkä alan käydä uimassa taas kun uimahallit ovat vihdoinkin auenneet. Vaikka kaikesta tuosta tulee osittain se paniikki, että en voi käydä uimassa uimahallissa, koska se maksaa ja kohta jään työttömäksi ja minulla ei ole niin kauheasti säästöjä, kun ajattelin että saan tuon vakkaripaikan ja muutenkin kun tein tuota nykyistä työtä vain osa-aikaisena opiskelujen aikana, pystyin kattamaan sillä lähinnä vain pakolliset menot ja siinä se sitten oli. Ja minä ehdin jo niin odottaa sitä vakkaripaikkaa ja palkankorotusta ja sitä, että ei tarvitsisi hetkeen miettiä raha-asioita niin tarkkaan. Mietin jo sitä, että sitten kun on se vakkaripaikka, voisin ostaa useammin tuoreita marjoja kaupasta, koska aina kun kuljen niiden vadelma- ja pensasmustikkarasioiden ohi, vähän tuntuu pahalta, kun olisi niin kiva ostaa niitä useammin, mutta kun ne ovat niin hirveän kalliita!

Ja nyt kun olen kyllästynyt tähän painooni, olen antanut itselleni luvan lipsua siitä kasvispainotteisesta ruokavaliostakin ja ostanut kanasuikaleita. Toki syön niitä kanasalaatissa, niin siinä tulee vihanneksia mukana, mutta siitäkin tulee harmillinen fiilis, kun haluaisin kuitenkin syödä mahdollisimman vähän lihaa. Mutta jos teen kasvisruokaa, niin sitten se on joko kasvispiirakka, lasagne, pasta, tai muu vastaava, niin niissä on ihan kauheasti kaloreita kun niihin tulee juustoa tai kermaviiliä tai muuta pahaa. Mutta yksi uusi ruoka jota kokeilin, oli paistettu riisi, johon laitoin paprikaa, purjoa, herneitä ja porkkanaa, ja siitä tuli tosi hyvä, kun laitoin siihen vielä itse tekemääni hapanimeläkastikettakin.

Olen pitänyt kirjaa painostani ja vyötärönympäryksestäni ja vyötärönympäryskin on itse asiassa pienempi kuin maaliskuussa kun aloitin mittaamisen ja on painokin ollut jossain vaiheessa suunnilleen sama (puoli kiloa vähemmän) kuin nyt, mutta tunnen oloni jotenkin paljon isommaksi ja vatsani pulleammaksi. Ja paino on pikku hiljaa hilautunut ylöspäin ja jos vertaa kahden vuoden takaiseen, se on noussut viisi kiloa. Se saa minut taas aavistuksen verran ylipainoisen puolelle, enkä halua sitä, vaan mieluummin olisin halunnut viisi kiloa pois siitä aiemmastakin. Tähän syylliseen ja kuvottavaan fiilikseen ei auta myöskään se, että kun juteltiin Twiningin kanssa syömisestä, hän sanoi, että hänen ruokavalionsa on todella tarkka ja että hän laskee paitsi kaikki syömänsä kalorit niin myös sen, mistä ne kalorit koostuvat ja miten paljon proteiinia saa ja millaisia rasvoja. Ja hän treenaa jatkuvasti eikä vain vähän, vaan tuntuu että hän on vähän väliä treenannut niin että hänellä on joka paikka kipeänä.

Mutta yritän keskittyä nyt paremmin taas hyvinvointiini ja kävin eilen hieronnassakin toivoen, että se auttaisi jatkuvaan päänsärkyyn. Ehkä se auttoikin, kun tänään ei ole ollut kuin nälkäpäänsärkyä kun sen työjutun kuultuani vain skippasin koko lounaan. Kuulemma hartiat ja lapani olivat todella jumissa ja tänäänkin on ollut joka paikka vielä hellänä, kun se ei todellakaan ollut mikään sellainen kiva rentouttava pikku hieronta, vaan kunnon vääntöä ja painamista ja venyttämistä ja pehmittämistä. Tuntuu tosin siltä, että on tarpeen mennä lähiaikoina vielä toiseen kertaan, kun se minun aikani oli ehkä vähän lyhyt siihen että kaikki jumit olisi saanut avattua. Mutta on tämäkin parempi ja päänsärky ja pahoinvointi ovat pysyneet nyt tämän päivän ja eilisen illankin poissa. Mutta nyt söin illallista ja söin liikaa ja nyt olo on vastenmielinen taas. Koska päänsärky on poissa, ajattelin, että tänään jaksaisin ehkä käydä kävelemässä ja vetää pienen porrastreenin, mutta olo on ollut sellainen ähky jo sen verran että alkaa vain jo ärsyttää koko odottelu.

Pitäisi saada nukuttuakin enemmän, koska sekin vaikuttaa varmasti siihen syömiseen, niin ehkä pitäisi yrittää mennä vain jo nukkumaan. On vain kurja fiilis kaikesta ja vähän kaikki ottaa nyt päähän.

keskiviikko, 26. toukokuu 2021

Withdrawal

Taas vaihteeksi Twining on saanut minut pois tolaltani ja minusta alkaa tuntua siltä, että ehkä saa riittää. Selkeästi minä välitän hänestä enemmän kuin hän välittää minusta ja selkeästi minä haluan nähdä häntä useammin kuin hän haluaa nähdä minua, ja selkeästi vaikka me edettäisiin jatkossa hitaammin, minä kaipaisin silti vähän enemmän jonkinlaista vakiintumista, sillä lailla, että katsotaan rauhassa, mutta että sovittaisiin että keskitytään nyt vain tähän meidän juttuun silti. Ehkä en vain halua nähdä sitä, että me ei olla sopivia yhteen ja etsitään eri asioita hänen kanssaan.

Kysyin Twiningilta että milloin näkyiltäisiin seuraavaksi, mihin hän vastasi, että hänellä on jo sovittuna kaverin kanssa jotain täksi viikonlopuksi, joten ehkä sitten sitä seuraavana, tai sitä sitä seuraavana viikonloppuna sitten. Eli Twining selkeästi tykkää sellaisesta 3-4 viikon välistä tapaamisten välillä, mikä ei taas tunnu minulle yhtään hyvältä. Tokihan me ollaan viestitelty edelleen päivittäin, mutta minulle se ei millään tavalla korvaa sitä, että toisen näkee ihan kasvotusten. Enemmänkin viestittely (ainakin meidän viestittely) on melkein työtä ja sellaista ainaista small talkia, jota yritän jaksaa, jotta ei olisi niin outoa kun seuraavan kerran sitten nähdään.

Toki huomenna terapeuttini varmaan sanoo, että huomaatko, että se on taas se sama mitä teet ihmisten kanssa, että reagoit negatiivisesti johonkin yhteen juttuun mitä he sanovat ja sitten tulkitset kaiken negatiivisesti. Mutta en halua ajatella sitä niin, koska tuntuu, että olen ihan täysi idiootti. Kun ainahan kaikessa käy näin. Minä huomaan jotain, josta minulle tulee kurja fiilis ja loppujen lopuksi tuntuu että se tunne on ollut useimmiten oikeassa. Mutta jostain syystä usein myös aina silottelen sen rypyn pois ja yritän ajatella positiivisesti, eli jättää kaikki varoitusmerkit huomiotta, ja sitten kun ikuisuuden päästä käykin ilmi, että sillä josta pidän onkin avovaimo jota hän ei ole ikinä maininnut tai että ei ole muuten vaan kiinnostunut minusta, niin sitten se muka yllättää minut ja satuttaa entistä enemmän ja minä olen kyllästynyt siihen!

Joten kun Twining tekee tuota, että se meidän tapaamisten väli venyy ja hän sanoo, että juttelee muiden naisten kanssa ja että minäkin voisin jutella muiden miesten kanssa ja että hän ei voi luvata minulle mitään, niin siitä tulee aika selkeästi sellainen kuva, että hän ei ole oikeasti mukana tässä meidän jutussa. Tokihan siinä voi kestää oma aikansa, mutta kun ollaan kuitenkin tunnettu jo yli kaksi kuukautta, niin kai siinä ajassa pitäisi jonkin muuttua johonkin suuntaan?

Joten nyt tuntuu siltä, että kun kerran jatkuvasti stressaan sitä, että missä vaiheessa se meidän päivittäinen viestittelyketju katkeaa, niin nyt minä katkaisen sen. Sitten ei tarvitse stressata sitäkään enää. Ja mainitsin Twiningille jo aiemmin tällä viikolla, että nyt ke-to-pe joudun tekemään todennäköisesti pitempiä päiviä töissä, niin siinä on tekosyykin valmiina. Koska enhän minä nyt aio hänelle ilmaista sitä että hän sai minut pahoittamaan mieleni. Kun olisihan se sellaista liian takertuvaa.

Tai ehkä sanon siitä hänelle ja lisään, että tämä on harmi, koska minä tykkään tavata ihmisiä ja että tämä saa minut kokemaan taas, että me oikeastaan etsitään ihan eri asioita, ja että ehkä meidän ei pitäisi tapailla enää lainkaan. Vaikka toisaalta tuntuu, että jos Twining sanoo siihen sitten vain jotain tyyliin "okei", niin se sattuisi. Mutta tuntuu, että se on vääjäämättä edessä joka tapauksessa ja mitä pitemmälle se menee ja mitä pitempään uskottelen itselleni että ehkä se järjestyy, sitä enemmän se tulee sattumaan. Ja ainakin säilyttäisin jollain lailla ylpeyteni, jos itse sanoisin sen hänelle, enkä vain roikkuisi hänen liepeissään odottamassa armopaloja, kunnes hän saa minusta tarpeekseen.

Olen swaippaillut Tinderissä taas ja minulla on kolme uutta matchia. Yhden kanssa keskustelu ei oikein edes alkanut, koska kun hän ei tehnyt omaa osaansa siihen keskusteluun ja kysellyt minulta asioita, minäkään en jaksanut sitten viestitellä hänelle enempää. Toisen kanssa juttelen edelleen ja ollaan juteltu nyt ehkä reilu viikko. En tiedä hänestä oikein mitään, koska hän on niin huono viestittelemään. Jos hän ei jatkuvasti laittelisi viestejä ja kyselisi minulta asioita, olisin ihan varma ettei häntä kiinnosta tipan tippaa jutella kanssani, koska hän vastaa jokaiseen kysymykseeni ehkä yhdellä tai kahdella sanalla, vaikka yrittäisin muotoilla kysymykseni niin avoimesti kuin vain pystyn. Eikä hän käytä hymiöitä, joten se korostaa entisestään sellaista töksähtelevää kuvaa hänestä. Viimeksi yritin kysyä, että jos otetaan ihan normaali päivä, niin millainen se hänen normaali päivänsä on ja mitä siihen kuuluu, niin hän vastasi: "töitä". Sen jälkeen vain unohdin vastata hänelle, kunnes hän tänään laittoi taas viestiä, että mitä olen puuhaillut. Mutta ei tuollaisen kanssa tulisi ikinä mistään mitään.

Kolmannen tyypin kanssa matchasin vasta tänään, mutta sekään ei näytä hyvältä. Jotenkin tuntuu, että joko kukaan ei vain ole kiinnostunut minusta yhtään, tai sitten he eivät vain osaa keskustella yhtään. Tai molemmat, eihän nuo sulje toisiaan pois mitenkään. Mutta vaikka uuden ihmisen kanssa keskustelu on aina vähän omalla tavallaan haastavaa, onnistunut keskustelu ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä:

  1. Vastaa toisen kysymyksiin / reagoi siihen mitä hän on sanonut
  2. Kerro itsestäsi jotain
  3. Kysy toiselta jotain

Tuo on se noin kolmeen kohtaan kiteytettynä. Ja luulisi, että kaikki tajuavat sen ja osaisivat sen jos heitä yhtään vain kiinnostaisi onnistua siinä, mutta suurin osa näistä miehistä joille olen Tinderin kautta jutellut, epäonnistuvat jatkuvasti jossain näistä. Tai "parhaimmillaan" jopa useammassa yhtä aikaa. Niin siitä tulee vain sellainen täysin kyllästynyt olo ja omakin motivaaatio ylläpitää keskustelua katoaa siinä samalla. Ja sitten jos minä en tee kaikkeani sen keskustelun ylläpitämiseksi, niin sitten se yleensä loppuukin siihen.

Jotenkin nyt sain taas rauhoituttua. Vaikka toisaalta tuo epäsuhta minun ja Twiningin välillä vaivaa edelleen ja mietin, että ehkä minun oikeasti pitäisi yrittää puhua siitä jotenkin rakentavasti. Kysyä vaikka häneltä, että miten usein hänen mielestään on kiva tavata minua, tms. Ja että ehkä voisin itse kommunikoida jotenkin sitä, että en tietenkään tarkoita, että hänen olisi vietettävä jokainen viikonloppu minun kanssani, mutta että minulle on tärkeää nähdä ihmisiä, vaikka se olisikin vain lyhyempikin hetki. Kun yleensä jos me nähdään Twiningin kanssa, se on ollut minimissäänkin sellaista n. kuuden tunnin hengausta, niin ehkä tässä meidän näkemisepäsuhdassa on kyse myös siitä, mitä me siltä tapaamiselta odotetaan. Kun jos Twining olettaa, että kun ehdotan tapaamista, sen on oltava sellainen tyyliin koko päivän mittainen juttu, niin sitten ehkä ymmärrän paremmin sen, että jos hän haluaa nähdä kavereitaankin välillä, sellaista aikaa minulle ei vain löydy niin helposti.

Kun taas vaikka minusta on kiva nähdä Twiningia ja viimeksikin kun se lipsui melkein vuorokauden mittaiseksi hengaukseksi, se oli ihan okei, mutta välillä voisi olla kiva vaikka käydä nopeasti kahvilla jossain ja sitten kumpikin voisi lähteä omaan suuntaansa hoitamaan muita juttuja. Se voisi olla melkein kivempaakin, niin ne tapaamiset eivät olisi liian stressaavia. Kun jos hengataan koko ilta yhdessä, niin sen aikana Twining ehtii tehdä tai sanoa kaikenlaista, joka ehkä laukaisee minussa jonkun epäluuloisuuden tai vaikeuden tai muuta, mutta koska se hengaus vain jatkuu ja se pieni stressitila pysyy päällä, aivoni eivät pysty käsittelemään sitä mielen sotkuisuutta siinä, vaan vasta sitten kun olen itsekseni. Niin yhden mammuttitapaamisen aikana pääni kertyy täyteen sotkua ja sen jälkeen olo tuntuu vaikealta.

Tai ehkä en puhu tästä, jos tämä on sellainen asia mistä ei ole hyvä puhua tässä vaiheessa, vaan pyrin pitämään seuraavat tapaamiset sellaisina lyhyempinä, vaikka toisaalta sekin on sitten ärsyttävää, jos en sano sitä etukäteen ja Twining on raivannut aikaa johonkin mammuttitapaamiseen. Mutta ehkä tämä on jotain, mitä minun pitää miettiä, koska en koe, että olisi jotenkin kohtuutonta, että kun tapailee jotakuta uutta, haluaisi tavata tätä viikon tai parin viikon välein, eikä niin, että tapaa tätä kerran tai pari kuussa. Toki jos Twining ei halua tavata niin usein, niin eihän sekään kohtuutonta ole, mutta sitten pelkkä kaveruus olisi meidän välillä ehkä parempi. Koska jos minulla on jatkuvasti epävarma olo ja en näe toista niin usein kuin haluaisin ja tunnen oloni jatkuvasti jotenkin torjutuksi, niin sellainen järjestely ei ole minulle hyväksi.

Nyt se paha fiilis jotenkin taas hiipii takaisin. Kai pitää vain yrittää hyväksyä se, että siitä tulee paska fiilis, kun kokee, että välittää jostakusta enemmän kuin tämä välittää sinusta.

Pitäisi mennä nukkumaan, koska huomenna on heti kahdeksalta terapia ja edelliset yöt ovat jääneet vähän lyhyiksi. Mikä ei ainakaan auta tässä kurjan fiiliksen ehkäisyssä. Onneksi huomenna on sentään terapia, ehkä se auttaa järjestelemään ajatuksia taas vähän.

keskiviikko, 19. toukokuu 2021

Kaksi todellisuutta

Jotenkin olo on taas rauhallisempi kuin edellisen kirjoituksen aikana. Parin päivän vetäytymisen jälkeen ilmaisin Twiningille lopulta sen että ehkä meidän olisi parempi jatkossa tavata enemmän kaveripohjalta, jos siis nähdään enää ollenkaan. Ja laitoin hänelle screenshotin yhdestä Friends with Benefits -määritelmästä, joka on se, miten itse näen sen ja sanoin hänelle vielä, että vaikka me oltaisiin eri mieltä siitä itse termin käytöstä, niin tuo määritelmä kattaa aika hyvin sen, mitä minä EN halua. Tässä on se määritelmä, jonka laitoin hänelle:

FRIENDS WITH BENEFITS
"Two friends who have a sexual relationship without being emotionally involved. Typically two good friends who have casual sex without a monogamous relationship or any kind of commitment."

 

Twining vastasi tuohon, että ymmärtää kyllä tuon määritelmän, mutta että ehkä se epäselvyys hänen osaltaan tuon suhteen liittyi siihen, että hänellä on joitain kavereita, jotka tekevät keskenään kaikenlaista, jota pitävät kuuluvaksi ihan kaveruuteen, eikä siis benefit-tyyppiseen kaveruuteen, kuten esim. pitävät toisiaan kädestä ja nukkuvat lusikassa samassa sängyssä, mutta että hänen mielestään sekin menee jo sen rajan yli, mitä hän pitäisi kaverillisena käytöksenä. Lisäksi hän sanoi, että vaikka hän nyt voi lukea tuon määritelmän, jota itse tarkoitan tuolla termillä, hän ei edelleenkään ole kyllä valmis sanomaan, että meidän välit olisivat olleet jotain joka täyttäisi tuon määritelmän, koska hänen mielestään kyse ei ollut kuitenkaan tuosta. Lisäksi hän sanoi, että eihän se siihen suuntaan olisi edes luisunut, kun kumpikin meistä on tehnyt jo alussa selväksi sen, että tuo Friends with Benefits on se mitä kumpikaan ei etsi. Sitten hän sanoi, että tämä meidän juttu lähti jotenkin todella nopeasti ja että varmaan hyvä ottaa rauhallisemmin tästä eteenpäin. Ja sitten hän vielä sanoi, että haluaisi kyllä nähdä minua jatkossakin mielellään ja kysyi sitten minulta, että mitä minä haluan.

Tuo on jotenkin... Ei nyt täydellinen viesti, mutta taas sellainen, joka sai minulle jotenkin paremman fiiliksen koko jutusta. Kun esimerkiksi tuo FWB-juttu, niin olin jotenkin ihan kokonaan unohtanut jo sen, että niinhän Twining sanoi silloin aluksi, että ei itsekään halua mitään FWB-juttua. Ja vaikka hän ei ole sanonut suoraan eikä tuossa viestissäänkään sen enempää selittänyt, millä lailla hän kokee, ettei meidän välinen juttu sovi tuohon määritelmään, mutta ehkä hän ei ole kuitenkaan sitten nähnyt minua pelkkänä kaverina? En halua olettaa mitään, ehkä kysyn sitä häneltä joskus tai ehkä en.

Jotenkin pehmenin kuitenkin tuosta viestistä ja vastasin, että kyllä häntä olisi edelleen ihan kiva tavata, kunhan otetaan tosiaan hitaammin, koska näköjään kun hänkin on ensimmäinen tyyppi jota olen tapaillut Tinderin kautta pitempään, on minulle itsellenikin vaikea hahmottaa, mikä se itsellekin sopiva tahti olisi. Ja sitten sanoin, että kai olen vain yrittänyt liikaa liian nopeasti, ja koska minulle uusiin ihmisiin luottaminen vie kuitenkin aina aikaa, on välillä ollut meidän tapaamisten jälkeen vähän kurja fiilis. Toisaalta sanoin myös, että en syytä häntä mistään, mutta että ehkä molemmat olisivat voineet tehdä jotain vähän toisin. Sanoin kuitenkin myös siitä, että välillä minusta tuntuu, että hän hakee jotain ihan muuta kuin minä ja että ehkä se hänen eksänsä on vielä niin paljon hänen mielessään, että hänen olisi hyvä työstää sitä ihan itsekseen, mitkä välillä saavat minulle vähän epäröivän fiiliksen, vaikka hänen kanssaan onkin välillä ollut tosi kivaa.

Niin päätettiin, että otetaan nyt ihan rauhallisesti. Terapiassa puhuin tästä myös ja yksi asia, jota terapeuttini sai minut miettimään, oli se, että ehkä minun on vain todella vaikeaa luottaa yhtään kehenkään. Toisaalta tuntuu, että terapeuttini on ehkä vähän vanhanaikainen seksin suhteen, niin tuli vähän sellainen fiilis, että hän vähän paheksui sitä, että olin mennyt Twiningin kanssa jo sänkyyn. Hermostuttaa vähän mitä terapeuttini sanoo huomenna, jos sanon hänelle, että päätettiin Twiningin kanssa, että jatketaan edelleen (myös muuten kuin kavereina), mutta että otetaan paljon hitaammin ja tutustutaan toisiimme ihan rauhassa. Ja niin kuin Twining sanoi, ehkä me molemmat myös vielä vähän opetellaan sitä että miten toisen kanssa ollaan, niin hitaampi tahti voi auttaa siihenkin.

Mutta tuo on selkäesti asia, joka on minulle ongelma. Sen jälkeen kun Twining laittoi sen viestinsä vastauksena siihen minun viestiini, jossa sanoin, että nyt hidastetaan jos ylipäätään nähdään jatkossa edes, tajusin, että kaikki värjäytyy mielessäni ihan erilaiseksi välillä. Niin kuin sen edellisen näkemisen jälkeen pidin aika todennäköisenä sitä, että Twining ei ollut ikinä tuntenutkaan minua kohtaan mitään ja että kaikki ne kivatkin asiat olivat vain jotain peliä tai valhetta, jolla hän on yrittänyt manipuloida minua, jotta olisin täysin hänen vietävissään, ehkä ihan vain jotta hän voisi testata kuinka pitkään voi minua vedättää ja naureskella itsekseen sille kuinka tyhmä olenkaan kun en tajua sitä.

Kun vakuutuin tuosta, niin kaikki mitä hän oli ikinä sanonut, muuttui mielessäni joksikin ihan muuksi. Niin kuin aikaisemmin silloin meidän tapaamisen aikana kun käytiin siellä teeliikkeessä ostamassa kaikenlaista, Twining sanoi häntä auttamaan tulleelle myyjälle, että ehkä hän voisi ottaa vähän "Love Shack" -irtoteetä, kun se nimi tuntuu ainakin tällä hetkellä tilanteeseen sopivalta. Ja sitten hän katsoi minuun, ja vaikka en kauhesti noteerannut sitä, kai toisaalta tuntui kivalta, että joku vadelmainen tee, jossa on joku rakkaus-tyyppinen nimi tuntuu sopivalta kun hän on minun seurassani. Mutta jälkeenpäin sekin muuttui siihen muotoon, että "Love Shack" - sehän on vain paikka jossa pannaan, eikö? Joten minä olin ihan täysi idiootti, kun kuvittelin, että se tarkoitti jotain kivaa rakkauspaskaa, kun Twining todellisuudessa halusi varmaan vain nöyryyttää minua julksella paikalla vihjailemalla sille randomille teemyyjälle, että panee minua. Toisaalta nyt mietin, että ehkä Twining ei vain tajunnut sitä sen seksimerkitystä, kun hän kyseli siltä myyjältä ihan vilpittömän kuuloisena, että onko sen nimen takana ihan jotain oikeaa tarinaa, tms. Mutta tuo on esimerkki siitä, miten ihan eri tavoilla saman tapahtuman voi tulkita.

Tai niin kuin sekin, että sen jälkeen kun oltiin silloin tapaamisen aikana puhuttu siitä, mitä me halutaan ja kun jo silloin oltiin vähän sillä mielellä, että otetaan rauhallisemmin, niin kun Twining yöksi jäädessään kyseli, että haluanko että hän nukkuu sohvalla, voiko hän ottaa farkut pois nukkumisen ajaksi, jne. niin aluksi ajattelin, että Twining on nyt vähän liian varovainen, mutta varmaan hän haluaa vain varmistaa, ettei hän tee mitään, mikä ei olisi minulle okei. Mutta sitten jälkeenpäin mietin, että sekin oli varmaan vain peliä, sellaista player-peliä ja että ei häntä oikeasti kiinnostanut minun hyvinvointini, vaan hän yritti vain vaikuttaa herrasmieheltä, jotta lämpenisin hänelle ja päästäisin hänet samaan sänkyyn nukkumaan. Kyllä tuo edelleen vähän vaivaa minua ja epäilyttää, etenkin kun Twining sanoi aluksi, että menee ihan kotiinsa yöksi, kun ei yleensä ole yötä muiden kämpillä, mutta sitten kun hän kuitenkin jäi, kävi ilmi, että hänellä oli kaikenlaista kamaa mukana, kuten oma suuvesi ja hiusharja. Niin siitäkin tuli sellainen fiilis, että se kaikki oli vain teeskentelyä ja että hän vain yritti saada minut jotenkin koukkuun yrittämällä vaikuttaa siltä, että olisi oikeasti alunperin suunnitellut lähtevänsä yöksi kotiin.

Nytkin kun Twining ei ole tänään laittanut minulle lainkaan viestiä vaikka tähän asti ollaan kumpikin laitettu vähintään kerran viestiä päivässä, huomaan, että se minun skeptinen puoleni taas alkaa syöttää minulle ajatuksia ja lietsoa sitä, että kyllä se kaikki oli vain peliä, ja että sen takia hän varmaan osaa sanoa juuri kaikki oikeat asiat, kun on vain niin tunteeton psykopaatti, että on opetellut kunnolla sen, miten muiden ihmisten tunteita saa manipuloitua tehokkaimmin. Yritän olla ajattelematta liikaa, mutta tuo kaikki tulee jotenkin itsestään. Ja tietysti mielessäni lasken koko ajan, että okei, nyt siitä on kohta 24 tuntia kun laitoin hänelle sen viestin ja että tämän jälkeen minun täytyy pitää vähintäänkin yhtä pitkä tauko hänen seuraavaan viestiinsä vastaamisessa. Tai toisaalta mielessä pyörii sekin, että ehkä nyt vain blokkaan hänet kaikissa mahdollisissa sovelluksissa ennen kuin hän vastaa, jotta minun ei tarvitse enää miettiä sitä milloinkohan hän vastaa, vaan sitten minä olen ollut se, joka on päättänyt saaneensa tarpeekseen meidän jutusta.

Ehkä tässä voi olla kyse juuri siitä, että minun on vain niin vaikea luottaa ihmisiin? Kun tapahtuuhan tuota täsmälleen samaa muidenkin ihmisten kanssa, mutta tuntuu, että Twiningin kanssa se vain jotenkin korostuu entisestään, tai ehkä vain huomaan sen paremmin, koska Twining osaa sanoa asioita, jotka rauhoittavat minut niin nopeasti, että se kontrasti niiden kahden eri fiiliksen välissä tulee näkyväksi minullekin. Kun yleensä joudun itse järjeilemään sen asian itselleni ja siihen menee yleensä pitemmän aikaa, yleensä varmaan viikkoja, eikä se mene koskaan sillä lailla kokonaan pois.

Tänään san tietää, että Lester oli viime vuonna hankkinut sen avovaimonsa kanssa yhdessä kissan. Jostain syystä se pisti jossain sisällä. Ja jotenkin haluaisin vain unohtaa sen, että olen ikinä tuntenut mitään koko tyyppiä kohtaan, kun vain nolottaa ihan käsittämättömästi, kun selkeästihän hän on ollut jo pitempään rakastunut siihen naiseensa, ja minä olen ollut täysi idiootti kuvitellessani, että meillä on välillä ollut joku yhteys.

Nyt kun mietin asiaa, niin tuokin on se täsmälleen sama asia kuin Twininginkin kanssa. Hmm. Ehkä on ainakin jotain mistä puhua huomenna terapiassa. En tiedä tuntuuko kaikille nämä samalta ja reagoivatko kaikki näin, mutta jotenkin minusta tuntuu, että ehkä eivät. Ainakin minua itseäni on hämmästyttänyt se miten ihan erilailla voin tulkita saman asian riippuen siitä mikä fiilis minulla on. Se ei tunnu ihan normaalilta ja tuntuu että se aiheuttaa minulle turhaa mielipahaa, niin terapia varmaan on juuri oikea paikka sen käsittelyyn.

Ja nyt Twining sitten vastasi. Haluaisin sanoa, että eihän sillä mitään väliä ole, mutta jotenkin tänään kun ajattelin jo, että Twining laittaa viestiä todennäköisesti sitten vasta huomenna kun on jo niin myöhä, huomasin, että minua harmitti se, että se meidän kaksi kuukautta jatkunut päivittäinen viestittelyketju katkeaisi nyt. Koska se on tuntunut jotenkin kivalta ajatuksen tasolla, sellaiselta vähän rauhoittavalta, kun olen ajatellut, että tyyppi on viestitellyt niin kauan kanssani päivittäin, vaikka varmasti hänellä on paljon tärkeämpääkin tekemistä.

Ehkä yritän nyt taas rauhoittua hieman ja mennä nukkumaan ajoissa, koska tänäänkin on ollut jo kauhean väsynyt olo koko päivän. Tuntuu, että saisin viikosta enemmän irti, jos saisin arkenakin nukuttua tarpeeksi, niin jaksaisin paremmin tehdä töiden jälkeen myös asioita. Kun alkuviikosta kyllä jaksan, mutta sitten jo näin puolivälissä viikkoa alkaa jo olla ihan zombimainen olo ja haluaisi vain nukkua (mutta ei kuitenkaan saa mentyä aikaisin nukkumaan...).

sunnuntai, 16. toukokuu 2021

Disappointed!

Nähtiin Twiningin kanssa eilen. Jostain syystä viime päivät olen ollut jotenkin sellaisella fiiliksellä, että ei olisi välttämättä huvittanut nähdä Twiningia kuitenkaan. Mutta oltiin sovittu, niin nähtiin sitten. Käytiin shoppailemassa (teetä, teetarvikkeita ja Twining etsi uusia aurinkolaseja ja minä ostin heräteostoksena kolme paria värikkäitä hedelmäkuvioisia sukkia) ja sen jälkeen käytiin yhdessä pelibaarissa, jossa pelattiin pleikkarilla joitain pelejä. Sen jälkeen tultiin minun kämpälleni ja katsottiin leffaa.

Yleensä meillä leffan katsominen on "leffan katsomista", mutta tällä kertaa kaikki oli jotenkin vähän eri tavalla. En ole edes ihan varma että mikä oli saanut minut jotenkin niin eri fiilikselle Twiningin suhteen, mutta ei ollut lainkaan fiilis että olisin halunnut halailla tai pussailla hänen kanssaan. Niin katsottiin sitten vain leffaa ja juteltiin. Twining sitten kysyi jossain kohtaa taas sen, että miten minulla on mennyt Tinderissä muiden miesten kanssa. Sanoin, että en itse asiassa ole jaksanut kauheasti käyttää sitä ja että en juttele kenenkään kanssa sieltä tällä hetkellä. Kysyin Twiningilta onko hän ollut paljon Tinderissä ja hän sanoi juttelevansa parin naisen kanssa ja että swaippaileminen on sellainen ihan kiva harrastus. Vaikka sitten hän jossain kohtaa sanoi, että on toisaalta miettinyt myös koko sovelluksen poistamista. En tosin tiedä miksi hän olisi sen poistamassa, mutta ei ainakaan minun takiani, koska hän kannusti minua tapailemaan myös muita miehiä, koska eihän meillä mitään vakavaa ole. Ja sitten hän piti oikein puheen siitä, että hän haluaa tehdä tilanteen selväksi minulle, jotten odottaisi häneltä mitään, koska hän ei voi tällä hetkellä luvata mitään. Ja sitten hän korjasi itseään, että ei tällä hetkellä, vaan ylipäätään. Ja että hän haluaa, että minulla on selkeä kuva siitä tilanteesta, koska hän missään nimessä haluaisi, että tuntisin itseni jollain lailla hyväksikäytetyksi. Sanoin hänelle, että tuo kuulostaa siltä, että minä olen varalla, sillä lailla sellainen väliaikainen kunnes hän löytää jonkun jonka kanssa haluaa oikeasti olla. Hän sanoi, että ei näe itse sitä noin, eikä ole edes ajatellut että sen voisi nähdä noin.

Puhuttiin myös siitä, että kai me mentiin sänkyyn liian nopeasti ja että ei varmaan olisi pitänyt ja että varmaan on hyvä jatkossa pitää asiat sillä lailla, että mietitään vähän enemmän. Kun tein taas selväksi hänelle, että en halua Friends with benefits -tyyppistä suhdetta ja että jos me hänen mukaansa ollaan kavereita ja "katsotaan rauhassa jos siitä tulee enemmän", niin jos siihen kuvioon yhdistää seksin, niin kyllä se minun mielestäni sitten on juuri se FWB jota en halua. Twining oli hieman eri mieltä, kun hänen mielessään Friends with benefits on sellainen suhde että tavataan vain seksin merkeissä eikä muuten hengata, niin kyllähän me hengataan muutenkin. Mutta pointti on se, että jos me ei olla suhteessa tai edes tähtäämässä sinnepäin, niin sitten ne välit olisi hyvä pitää muutenkin suht platonisina. Twining sanoi että se kuulostaa järkevältä. Toisaalta Twining tuntui myös kauheasti sysäävän siitä vastuuta minulle, että "kun sulla on vaikuttanut olevan silloin kivaa", vaikka pointti on siinäkin se, että jos hän tapailee muita ja hänellä ei ole tunteita minua kohtaan, niin kyllä hän itsekin voisi sitten olla tekemättä niitä aloitteita, kun jos me tehdään jotain, niin se on kyllä melkein aina lähtöisin Twiningista.

Mutta tuon keskustelun jälkeen minulla oli entistä etäisempi olo. Ehkä saatoin olla hieman passiivis-aggressiivinenkin, tai ainakin jos Twining teki tai sanoi joitain sillä lailla vähän ärsyttävää tai hölmöä tai tyhmää, niin tartuin siihen heti. Hän sanoi, että ei aio jäädä yöksi, koska ei tykkää olla yötä muiden ihmisten kämpillä, koska kuulemma nuorena oli joku tapaus kun hän oli jonkun kaverinsa luona yötä. Tuo oli taas yksi juttu mistä Twining ei halunnut puhua, mutta sen perusteella mitä sain hänestä irti, niin ilmeisesti hän ja hänen kaverinsa tekivät jotain, mihin se hänen kaverinsä pikkulemmikki kuoli tai vähintäänkin loukkaantui pahasti. Twining kyllä puhuu, että onhan hän ihan erilainen ihminen kuin amisaikoina, mutta minkään tuollaisen oudon kuuleminen saa olon varautuneeksi. Sama kun Twining joskus kertoi tapelleensa koulussa jonkun toisen tyypin kanssa ja että kummallakin oli sen jälkeen mustat silmät. Nuo ei kuulosta sillä lailla vähän arveluttavilta, vaan TOSI arveluttavilta asioilta, joista alkaa varoituskellot soimaan vähän.

Twining tarkistelu niitä bussiaikataulujaan säännöllisesti ja aina kun hänen oli tarkoitus lähteä, hän sanoi, että olisiko se okei jos hän menisi vasta seuraavalla bussilla. Ja lopulta se meni siihen, että itse asiassa jos minulla ei ole mitään sitä vastaan, niin voisihan hän jäädä yöksikin. En oikein hahmota miksi hän tuli siihen tulokseen että halusi sittenkin jäädä, kun oli puhunut juuri siitä, että ei ole yötä muiden kämpillä ja en kokenut, että se meidän ilta olisi ollut niin viihdyttävä, että hän olisi sen takia halunnut jäädä. Mutta sanoin, että se on ihan okei, hän voi kyllä jäädä.

Vaihteeksi se meni taas juomiseksi ja loppuillasta tein sen illan pahimman virheen: Twining kysyi että otetaanko vielä yksi juoma ja vaikka minulla oli ollut jo edellisen juoman jälkeen vähän sellainen huonovointinen olo, joka yleensä kertoo minulle sen että on aika lopettaa, sanoin vain, että joo otetaan vaan. Ja sitten join vielä yhden juoman, jonka jälkeen se paha olo sitten iski. En sentään oksentanut, mutta olo oli sellainen hyvin paha. Jossain sen toiseksi viimeisen ja viimeisen juoman aikoihin Twining oli vetänyt minut taas lähelleen ja päädyttiin makaamaan siinä sohvalla niin että minä olin hänen sylissään. Se oli ihan kiva ja siitä tuli sellainen rauhallinen ja unelias olo. Sanoin, että minä varmaan aion mennä nukkumaan, mutta että jos hän haluaa vielä katsoa jotain, niin se on ihan okei. Silloin kun Twining oli lykännyt sitä lähtöään, hän oli puhunut jotain tyyliin "jaksaisikohan sitä valvoa tuonne neljän bussiin asti", joten koska olin ylipäätään yllättynyt siitä että Twining halusi jäädä, en lainkaan hahmottanut halusiko hän nukkua lainkaan, vai vaan valvoa siihen asti että bussit eivät perisi enää yömaksua.

Muutenkin tilanne oli outo. Kun me oltiin kerran puhuttu siitä, että me ollaan kavereita ja että olisi hyvä pitää ne välit edes suht platonisina, niin en oikein tiennyt miten tulisi toimia. Sanoin Twiningille, että vaihdan varmaan pyjamaan, niin se on varmaan okei (en tiedä miksi edes kysyin, minun kämppänihän se oli). Ja tein sen piilossa hänen katseeltaan, koska siinä kohtaa olisi tuntunut oudolta riisuutua hänen nähtensä. Ja laitoin päälleni sen epäseksikkäimmän yöpaitani ikinä, eli sen yli-ison miesten t-paidan, jossa valkohai hyppää vedestä kohti pizzasiivua. Twining oli jotenkin ylikohtelias ja varovainen ja kysyi, että voiko hän ottaa myös farkut pois, kun niissä on ärsyttävä nukkua ja sen jälkeen että mitä mieltä olen, että voidaanko me nukkua samassa sängyssä vai haluanko ennemmin että hän nukkuisi siinä sohvalla. Olenhan minä nukkunut ihan naispuolistenkin kavereiden kanssa samassa sängyssä ja nukuttiinhan me Twininginkin kanssa yhdessä, niin sanoi että voidaan kyllä ihan hyvin nukkua samassa sängyssä tai sitten hän voi nukkua sohvalla jos haluaa.

No sitten mentiin nukkumaan samaan sänkyyn ja Twining kysyi, että voidaankohan me nukkua lusikassa vai olisiko se outoa. Ajattelin taas, että se on ihan fine. Ehkä olisi pitänyt ajatella, että se ei ole fine, koska ilmeisesti lusikassa oleminen herättää Twiningissa kaikenlaisia epä-platonisia fiiliksiä, minkä opin jo aikaisemmalla kerralla, mutta ajattelin, että me kun oltiin puhuttu siitä, niin joku lusikassa nukkuminen on ihan okei.

Ja sitten opin, että Twining on tekopyhä paska. Kaikki se hänen puheensa siitä, että katsellaan rauhassa ja samaa mieltä oleminen sen kanssa, että on hyvä että pidetään suht platonisena nämä välit, ja kaikki se ylivarovainen kysely, että nukkuuko hän sohvalla, jne. oli kai vain pelkkää paskapuhetta. Kun hetken makoilun jälkeen Twiningin kädet alkoivat kulkea ympäriinsä ja vaikka hän tapansa mukaan kysyi, että onko se ihan okei, niin minua ärsytti. Sanoin hänelle, että eikö me juuri aikaisemmin puhuttu, että ei tehtäisi sellaisia asioita enää, niin jos me nyt vain nukutaan. Twining sanoi siihen sitten, että okei, nukutaan vaan ja lopetti. Ja sitten ehkä kymmenen minuutin päästä se sama alkoi uudestaan. Kysyin häneltä kyllä että mitä hän oikein meinaa, mihin hän vain sanoi, että onhan hänestä kiva tehdä minulle asioita, joista minulle tulee kiva olo.

Siis onhan epä-platoninenkin toiminta kivaa, mutta jotenkin se mietitytti, kun hän oli sanonut aikaisemmin sen mitä hän oli sanonut. Ja tuntui tosiaan siltä, että se kaikki mukamas kivuus oli vain pelkkää feikkaamista, jotta hän pääsisi sänkyyn kanssani taas. Mutta jossain vaiheessa annoin Twiningin sitten vain tehdä asioita ja olin kyllä mukana siinä itsekin, koska... en oikeastaan tiedä miksi. Kai se on helpompi tehdä vain jotain fyysistä niin ei tarvitse ajatella sitä miltä tuntuu. Mutta sitten Twining alkoi käydä taas minun hermoilleni. Se on se ylenpalttinen kysely. Twiningille on ilmeisesti vaikeaa ilmaista mitä hän haluaa, joten kaikki vääntyy siihen muotoon, että hän voi tehdä minulle jotain, koska MINÄ haluan, ei siksi että hän haluaisi, vaikka hän itse on aina se, joka antaa käsiensä vaellella. Niin kun olin yrittänyt selittää sitä jo aikaisemmin illan aikana, kun oltiin sivuttu sitä, mitä epä-platonista oltiin tehty viimeksi, sanoin, että sen jälkeen minulla oli vähän hölmö olo. Etenkin kun tällä kertaa Twining summasi asian niin, että hän "auttoi minua" siinä asiassa. Twining ei ole kertaakaan ilmaissut että jokin mitä me tehdään, tuntuisi hänestä hyvältä tai kivalta tai mitä tahansa.

Joten kun tuli taas se vaihe, että kysyin Twiningilta, että haluaisiko hän tehdä jotain enemmän, niin Twining flippasi sen kysymyksen taas niin, että "voidaan me tehdä jos sä haluat", minulla alkoi kiehua yli. Sanoin sitten vielä, että haluaisin kylläkin kuulla sen mitä mieltä hän on, niin sitten hän kysyi taas, että mitä mieltä minä olen. Sitten minä sanoin, että minä olen sitä mieltä, että jos hänellä ei kerran ole asiasta mielipidettä, niin minun puolesta voidaan kyllä ihan vaan nukkua. Ja sitten käänsin kylkeä ja sammutin yövalon. Twining tuntui hämmentyneeltä ja normaaliin pomminpurkutapaan kyllä kysyi heti, että onko kaikki okei, ja kun sanoin, että kaikki on ihan fine, että nukutaan nyt vaan, niin sitten hän sanoi, että hänestä tuntuu kyllä siltä, että kaikki ei ole okei ja että minä ärsyynnyin hänelle jostain.

Niin sitten selitin hänelle sen saman asian varmaan miljoonanteen kertaan, että jos me kerran päädytään tekemään jotain epä-platonista, niin minä haluan kuulla, että myös hän haluaa sitä, eikä että hän vääntää sen taas sillä tavalla että "jaa taas me tehtiin jotain epä-platonista, koska Amia halusi". Vihdoinkin tuntui, että Twining kuunteli ja kyllä hän sen jälkeen yritti sanoa, mitä haluaisi, mutta se vaikutti olevan vain niin vaikeaa hänelle ja hän sanoikin jossain kohtaa, että se oikeasti oli vaikeaa. Mutta minulla oli siinä vaiheessa mennyt jo hermot, niin sitten vain nukuttiin.

Aamulla sitten sama alkoi taas alusta, eli että Twiningin kädet alkoivat vaellella sen jälkeen kun oltiin herätty. Ja hän kyllä yritti selkeästi sanoa enemmän myös sitä mitä hän haluaa, mutta se vaikutti olevan vain vaikeaa. Mutta päädyttiin sitten taas harrastamaan seksiä. Se oli ihan okei, mutta toisaalta halusin vain että se olisi ohi, koska ei se niin kivaa ollut. Twining oli taas ihan poissaoleva ja vaikutti tekevän joitain hengitysharjoituksia siinä samalla, niin silloin koko toiminta tuntuu vain ihan tyhmältä.

Mutta sitten kun se oli ohi, minulle tuli jotenkin huono olo, siis fyysisesti. Toisaalta mietin, että ehkä minulla oli vain pahin krapula ikinä, jota oli pahentanut se, että olin nukkunut liian vähän ja että joka paikka tuntui olevan ihan jumissa. Toisaalta mietin, että kun se tuli vasta sen jälkeen kun oltiin lopetettu, niin ehkä minulla oli joku tunne, jonka blokkasin, joka ahdisti niin, että se vaikutti kehollisesti. Twining halusi halailla siinä ja silitteli minua vähän, mutta minä yritin vain olla liikkumatta, jotta olo ei pahenisi. Tuntui, että Twiningin keho oli liian kuuma, se silitys jotenkin häiritsevä ja tuntui etten saanut kunnolla henkeä, koska hän hengitti sitä minun ilmaani siinä liian lähellä. Yritin välillä kääntyä poispäin, jotta saisin enemmän vapautta itselleni, mutta Twining aina pyrki kääntämään minut takaisin tai ainakin jatkoi silittelyäni. Ja sitten jossain kohtaa se paha olo vain paheni liikaa ja jouduin menemään vessaan oksentamaan. En oksentanut vain yhtä kertaa, vaan useamman kerran seuraavan tunnin aikana. Olo oli ihan hirveä, vaikka oksentaminen tuntui auttavan vähän.

Noloa se kuitenkin oli ja Twining oli jotenkin entistä häiritsevämpi, kun silloinkin kun olin vessassa oksentamassa, hän saattoi huudella oven läpi, että onko kaikki ihan okei, haluaisinko että hän tuo minulle vettä tai jotain muuta. Sanoin hänelle silloin, että voisitko antaa mun vain olla ihan hetken. Mutta sitten kun tulin ulos sieltä, Twining oli vesilasin kanssa valmiina siinä ovella. Hän sanoi myös, että minun olisi varmaan hyvä syödä jotain vitamiinipitoista tai maitopohjaista, niin se voisi auttaa, tai sitten hän voisi käydä nopeasti jossain lähikaupassa hakemassa minulle jotain vitamiiniporetabletteja, joista hän kokee olevan apua. Kun oksentamisten välillä kävin makaamassa sängyllä, Twining tuli heti siihen ja alkoi taas silitellä ja kysellä voisiko tehdä jotain parantaakseen oloani. Se ärsytti, joten lopulta kysyin Twiningilta, että voisiko hän vain lähteä. Ja sitten hän lähti ja pyysi minua laittamaan vielä viestiä, että miten pärjäilen.

Olo helpotti vähän kun Twining lähti, enkä sen jälkeen enää oksentanut. Minulla on jotenkin niin ne omat keinoni käsitellä sitä, jos minulla on huono olo, että tuntui todella stressaavalta, että Twining oli siellä. En ole aikaisemmin edes tajunnut sitä, miten pyrin selviytymään tuollaisista tilanteista, mutta näköjään minulla on siihen rutiini, joka sisältää lähinnä dissosiaatiota. Kun irrottaudun ruumiistani tarpeeksi, sitten ei ole enää niin paha olo.

Jouduin lähtemään parturiin pian sen jälkeen kun Twining lähti, mutta onneksi se meni suht hyvin, vaikka olinkin niin väsynyt, että melkein nukahdin sinne parturituoliin. Mutta tukka on taas vähän parempi ja parturin mukaan olen pitänyt siitä todella hyvää huolta. Toisaalta tuntuu, että sitä verho-otsista olisi voinut ottaa vähän lyhyemmäksikin, mutta halusin parturista mahdollisimman pian pois, niin annoin sen vain olla. Kotona menin heti nokosille ja nukuin pari tuntia. Twining oli laittanut viestiä, jossa kysyi miten voin. En tiedä oliko hän hieman loukkaantunut siitä kun olin pyytänyt häntä lähtemään, koska hän sanoi viestissään, että hänelle iski päänsärky heti kun hän lähti sieltä kämpältäni ja että jotenkin kun hänen lintunsa olivat äänekkäinä tervehtimässä häntä, niin kuulemma niiden huomionkipeys auttoi siihen korvienväliseen kipuunkin. Se oli jotenkin oudosti sanottu. Ja hän myös ihmetteli sitä, että miten se huono olo tuli niin yhtäkkiä vaikka muuten aamulla kaikki oli siihen asti ollut ihan okei.

Vastasin jotain lyhyttä, enkä halunnut käyttää niitä sympaattisimpia emojeja, koska jotenkin Twining ärsytti minua edelleen. Kai olisin halunnut, että hän olisi tajunnut antaa minun vain olla, kun kerran sanoin, että minulla oli huono olo ja sanoin suoraankin sen, että anna mun nyt olla ihan hetki. En tiedä miten paljon voin syyttää häntä siitä, mutta jostain syystä Twining nyt ärsyttää. Twining laittoi sen jälkeen minulle uudestaan viestiä, jossa jutusteli taas kaikkea ja kysyi olinko tyytyväinen siihen hiustenleikkuuseen, mutta en ole vastannut siihen vielä. Toisaalta tuntuu, että ehkä olisi parempi vain laittaa viestiä, että hei lopetetaan nyt tää meidän järjestely, kun ei selkeästi pystytä olemaan edes platonisesti kavereita, vaikka juuri puhuttii siitä. Eihän se yksin hänen vikansa ole, koska olisin voinut sanoa, että nyt vittu lopetat tuon hinkkaamisen, mutta en sanonut. Mutta Twining oli se aloitteellinen ja vaikka monta kertaa yritin vähän sanoa, että ei nyt, niin se ei auttanut kuin väliaikaisesti. Vituttaa, että miksi minun pitäisi olla se järkevä ihminen, kun siinä epä-platonisuuksien lopettamisessa ei ollut kyse siitä, ettenkö minä olisi valmis aloittamaan oikeaa suhdetta Twiningin kanssa (en ole tosin varma siitäkään), vaan siitä, että Twining sanoo, että minun ei tule odottaa häneltä mitään. Niin kai hänen pitäisi silloin tajuta, että ei tehdä asioita.

Mutta jos seuraavan kerran vielä nähdään, niin ehkä sanon jo etukäteen viestillä, että pidetään sitten ihan platonisena. Toki tälläkin kertaa kun Twining kyseli samaa asiaa monta kertaa, että voiko tehdä jotain mihin olin sanonut jo aikaisemmin että ei nyt tällä kertaa, niin jossain kohtaa vähän ärähdin siitä hänelle  että eikö me puhuttu tästä jo, niin hän sanoi vain, että oli halunnut vain varmistaa siltä varalta että jos olin muuttanut mieleni sen edellisen kysymyksen jälkeen. Niin ehkä pitää sanoa, että jos jossain kohtaa haluan tehdä jotain, niin voin ilmoittaa siitä erikseen, mutta että siihen asti hän voi olettaa, että haluan pitää asiat platonisena.

Toisaalta tuntuu, että haluaisin vain jättää kokonaan vastaamatta hänen viestiinsä ja ehkä myös blokata hänet Whatsappissa ja ehkä Tinderissä myös. Se olisi vähän lapsellista, mutta kaikki ärsyttää. Pitää mennä nukkumaan, jotta huomenna olisi vähän vähemmän huono olo. Toivottavasti sänky ei haise Twiningille. Vaikka turha toivo varmaan, kun hän käyttää aina jotain hajustetta, joka tunkeutuu kaikkiin tekstiileihin ja hiuksiini ja ihan kaikkialle!

Tänään on ollut muutenkin tosi kurja fiilis. Onneksi maanantaina on terapia. Terapeuttinikin toisaalta ärsyttää, kun hän oli niin Twiningin puolella, vaikka tämä on taas vaan samanlainen fiasko kuin kaikki muutkin miesjuttuni. Toki tuntuu, että toisaalta Twiningissa on niitä hyvän kommunikoijan piirteitä, kun jos tulee joku erimielisyys jostain, niin yleensä sitten hän heti ottaa sen puheeksi ja yrittää selvittää sen. Mutta siitä huolimatta, että hän yrittää ilmeisesti olla kauhean reilu ja antaa minulle realistisen kuvan meidän väleistä, hän on onnistunut satuttamaan minua ja saamaan oloni todella kurjaksi. Tai ehkä olen itse saanut oman oloni kurjaksi. Olen kyllä pettynyt itseenikin. Olen muka yrittänyt niin kauheasti asennoitua jotenkin oikein, jotta voisin harkita parisuhdetta, mutta se kaikki on vain niin vaikeaa.

perjantai, 7. toukokuu 2021

One-man bomb squad

Olo tuntuu vähän hölmöltä nyt. Edellisessä kirjoituksessa puhuin siitä, miten Twining oli ehdottanut sen viikonlopuksi mietityn hengauksen siirtämistä viikolla eteenpäin hänen siskontyttönsä synttäreiden takia, minkä minä koin merkkinä siitä, että hän ei halua/jaksa nähdä minua kauhean usein, joten sanoin sitten siitä sitä seuraavasta viikonlopusta, että minulla on ehkä suunnitelmia silloin, mutta että pitää katsoa lähempää jos hänelle löytyisi sieltä joku hetki.

No, Twining vastasi ja mietti, että olisiko sitten sunnuntaina (joko tällä tai ensi viikolla) näkeminen vaihtoehto minulle, vaikka toistikin siinä sen mitä hän on sanonut aikaisemminkin, että sunnuntait ovat vähän huonoja päiviä hengaamiseen, kun seuraavana päivänä on töitä ja sunnuntait on siksi kiva pitää vapaana muusta, että voi pyykätä ja siivota ja laittaa kaiken valmiiksi seuraavaa viikkoa varten. Kun luin tuota, niin minusta tuntui jo vähän tyhmältä, koska selkeästi tuntui siltä, että kyllä Twining haluaa nähdä, mutta että aikataulut vain menevät vähän huonosti nyt. Vielä tyhmemmältä tuntui sitten eilen, kun hän laittoi viestiä, että oli laittanut nyt siskolleen viestiä kysyäkseen tarkemmin niiden synttärien aikataulusta ja mietti, että jos siellä ei mene ihan kauhean myöhään, niin olisihan se mahdollista nähdä niiden jälkeenkin.

Niin nyt tunnen oloni jotenkin... en ole ihan varma mikä se tunne on, mutta ainakin nolottaa jossain määrin. En minä mitään ikävää silloin hänelle kirjoittanut ja koin että olin mahdollisimman epämääräisesti sellainen vähän torjuva kun selitin sitä minun ensi viikon aikatauluani, mutta nyt kun hän sitten sen takia on valmis säätämään omia aikataulujaan ja selkeästi pyrkii monin eri tavoin varmistamaan sen että jossain kohtaa pian päästään tapaamaan taas, tulee sellainen aika syyllinen olo. Viime viestissäni kun olin jo vähän nolona, niin kun hän kysyi niistä sunnuntaista, niin sitten oli jo sellainen fiilis, että ei saakeli että ylireagoin taas ja sanoin vain jotain, että joo pitää katsoa sitten ensi viikolla paremmin niitä aikatauluja (ja mietin, että sanon sitten jossain kohtaa jotain, että kyllä se itse asiassa käykin se seuraava viikonloppu, kun minulla on vain alkuiltapäivästä lauantaina jotain), koska siinä kohtaa se lykkääntyminen viikolla ei tuntunut enää yhtään pahalta, kun jotenkin Twining oli käytöksellään karkottanut sen ajatuksen, että oikeasti siinä lykkäämisessä olisi ollut kyse siitä, että hän ei halunnutkaan nähdä minua. Niin siinä kohtaa halusin vain valehdella enää sen verran, että säilyttäisin kasvoni, ettei Twining saisi tietää, että käytännössä paisuttelin sitä aikatauluani, jotta olisin vähemmän tavoitettavissa, koska en halunnut hänen ajattelevan, että halusin nähdä häntä useammin kuin hän minua.

Puhuin tuosta terapiassakin tänään ja terapeuttini on selkeästi ihan Twining-fani. Ilmeisesti terapeuttini uskoo, että Twining on hyvä aistimaan minusta sen, milloin olen reagoinut negatiivisesti johonkin mitä hän on sanonut, minkä lisäksi hän osaa suhtautua siihen juuri oikealla tavalla, joka pysäyttää sen ylireagointini. En ole itse lainkaan varma siitä, että Twining aistisi sen, vaan itse näen sen niin, että hän ottaa esimerkiksi tuon tapaamisen suunnittelun ihan käytännön kannalta ja joustaa sen mukaan kuin on tarvis ja että kyse ei ole mistään valtapelistä hänen osaltaan, eikä hän siksi havaitse sitä, jos itse yritän vetää vähän etäisyyttä ihan vain periaatteesta, vaan hän ottaa sen mitä sanon ihan juuri niin kuin sanon sen ja yrittää sopeuttaa meidän suunnitelmia sitten sen mukaan. Mutta olen kyllä myös sitä mieltä, että tuo on ihan äärettömän hyvä ominaisuus hänessä. Tuntuu että hän on vähän niin kuin joku henkinen räjähde-expertti, kun jos hän sanoo jotain, jonka otan jotenkin väärin niin että sellainen ylireagointipommi alkaa tikittää päässäni, niin Twining ihan tuosta vain onnistuu purkamaan sen melkein heti tai ainakin ennen kuin se aiheuttaa mitään kauheita ongelmia.

Terapeuttini vaikuttaa välillä turhautuvan siihen, että reagoin tällaisiin niin kuin reagoin. Hän arvelee, että kyse on pohjimmiltaan siitä, että minun on vain niin vaikea luottaa ihmisiin, koska olen nuorempana kokenut jääneeni niin yksin kaiken kanssa, että odotan nytkin vain sitä kaikilta ihmisiltä elämässäni ja että kehenkään heistä ei voi oikeasti luottaa. Välillä tuntuu, että unohdan sen, mutta sitten joku pikku asia saa sen palaamaan mieleeni, mikä pelästyttää, koska silloin tuntuu käsittämättömän idioottimaiselta, että olen huomaamattani kiintynyt johonkin toiseen ihmiseen sen verran että heillä on väliä minulle, koska sillä laillahan vain saan sen sattumaan vain enemmän kun jossain kohtaa käy ilmeiseksi, että minä olen yhdentekevä heille.

Jotenkin ajattelen, että minulla voi kyllä olla ihmisiä elämässäni, kunhan pidän heidät vain sopivan etäällä, jotta heillä ei ole liikaa väliä minulle. Vähän niin kuin jos olisi joku lempi tuotemerkki kaupassa mitä tykkää ostaa, vaikka joku tietty appelsiinimehu, josta voi kyllä tykätä ja haluta ostaa sitä kaikkein mieluiten jos sitä on saatavilla, mutta jos sitä ei ole tai vaikka sen valmistus lopetettaisiin kokonaan, niin vaikka se harmittaisi, niin sillä ei kuitenkaan loppujen lopuksi olisi oikeasti niin paljon väliä. Jotenkin ajattelen välillä, että minun pitäisi suhtautua samalla tavalla ihmisiinkin, mutta sitten aina jotenkin huomaan, että kiinnyn heihin liikaa.

Nytkin huomasin, että toistan selkeästi samaa kuviota Twiningin kanssakin viestitellessäni. Sen hänen edellisen viestinsä jälkeen minulla oli ihan hyvä fiilis ja tuntui, että ei ollut niin väliä nähtäisiinkö me tänä vai ensi viikonloppuna, koska minulla oli luottavainen fiilis sen suhteen, että vaikka me nähtäisiinkin vasta ensi viikonloppuna, se ei tarkoittaisi, että hän ei välittäisi minusta. Mutta kun vastasin hänen viestiinsä sitten ja kun terapeuttini oli korostanut minulle sitä, että minun olisi hyvä tehdä selväksi Twiningillekin, että minä välitän hänestä myös, niin kirjoitin siihen viestiin sitten, että jos ne huomiset synttärit loppuvat sopivasti ja hän sen jälkeen vielä jaksaa ja haluaa sosialisoida, niin kyllä minulle käy että nähdään, kun häntä on aina kiva nähdä, mutta että jos ei, niin sitten vaikka silloin seuraavan viikon perjantaina töiden jälkeen. Vaikka nyt kun kirjoitin tuon tuohon, niin se ei kuulosta niin hirveältä tunnustukselta kuin miltä se tuntui. Nimittäin sen jälkeen kun olin lähettänyt tuon viestin ja jäin odottelemaan vastausta, mielessäni tuntui siltä, että no niin, nyt sitten vasta vaikutinkin takertuvalta ja nyt hän viimeistään lakkaa viestittelemästä minulle tai että nyt ainakin se tapaaminen lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen, kun hän taas tajuaa, että olen vain helppo ja säälittävä.

Huomasin tuon kyllä tällä kertaa ja tiedostin sen, että se johtuu ihan omasta päästäni, mutta vaikka tiedostin sen, niin se ei saanut sitä fiilistä menemään pois. Ehkä täytyy kysyä seuraavan kerran terapiassa että miten saisin jotenkin hallittua sitä pahaa oloa silloin kun tulee tuo fiilis. Ja nyt pitää jotenkin yrittää varautua huomiseen sekä siltä varalta että Twining tulee käymään että siltä varalta että hän ei tule. Ensimmäiseen vaihtoehtoon varautuminen vaatii siivousta ja toiseen vaihtoehtoon varautuminen vaatii varmaan jotain henkistä zen-tilaa, jotta jos hän sanoo huomenna, että meni myöhään ja hän on väsynyt, tms. eikä jaksa nähdä, niin tiedän järkevän ajattelun tasolla, että se on ihan okei, mutta olen aika varma, että jos niin käy, se saa minut taas ylireagoimaan. Mutta minun täytyy jotenkin oppia käsittelemään sitä ja rauhoittelemaan itseäni, jos haluan pystyä luomaan merkityksellisiä suhteita ihmisiin. Terapeuttinikin sanoi, että Twining vaikuttaa sellaiselta että hänestä ei kannattaisi luopua ihan tuosta vain. En ole oikein varma, jotenkin tuntuu oudolta, että terapeuttini ottaa kantaa. Kun eihän hän ole silloin paikalla kun me Twiningin kanssa nähdään, niin eihän hän tiedä onko Twining yhtään luotettava tai hyvä ihminen tai edes yhtään millään vakavalla fiiliksellä kanssani. Ja kun minulla on taipumusta olla huomaamatta varoitusmerkkejä ihmisissä, niin mitä jos Twiningin käytöksessä on jotain, joka viittaa jostain pahasta, mutta jota minä en vain huomaa?

Ehkä terapeuttini on oikeassa siinä, että minun on vaikea luottaa ihmisiin. Tokikaan se ei tarkoita, että kaikkiin ihmisiin pitäisikään luottaa, niin ehkä on ihan hyvä, että otan Twiningin kanssa ihan rauhallisesti ja opettelen tuntemaan häntä, niin ehkä se luottamus tulee sitten jossain kohtaa. Kun hän vaikuttaa kyllä jotenkin poikkeukselliselta siinä suhteessa, että hänen automaattinen käytöksensä toimii sellaisena henkisenä pomminpurkuna sille minun ahdistukselleni ja ylireagoinnilleni, kun ei tule nyt heti mieleen kovinkaan montaa tilannetta, jossa joku muu olisi onnistunut lopettamaan sen ylireagointini ihan noin alkuunsa.

***

Ja sillä aikaa kun laitoin tämän taas taustalle hetkeksi, se toinen tindermies laittoi viestiä ja sanoi, että haluaa sittenkin peruuttaa sen meidän sunnuntaisen tapaamisen ja lopettaa viestittelyn kanssani, kun kuulemma hänestä tuntuukin siltä, ettei hän olekaan vielä valmis tapailemaan ketään, vaan että hänen täytyy käsitellä sitä edellistä eroa ensin paremmin loppuun. Se ei tunnu yhtään pahalta. Tulee mieleen kaikki muut kerrat kun olen tullut torjutuksi ja silloin se fiilis on yllättäen hieman hilpeäkin. Mutta olin saanut hänestä sellaisen kuvan, että hän ei ollut kauhean kiinnostunut ja kun minäkään en ollut kauhean kiinnostunut ja olin itsekin miettinyt sitä, että mitenköhän viime tipassa sen tapaamisen kehtaisi vielä peruuttaa, niin ehkä tämä on toisaalta hyvä että tämä meni nyt näin. Toisaalta se ahdistaa hieman, mutta ei sen takia että tuo olisi kauhea menetys että tuo tyyppi ei olekaan kiinnostunut minusta, vaan se, että nyt kuvioissa on vain Twining. Jotenkin se toi henkisellä tasolla turvaa, kun pystyin ajattelemaan, että tässä nyt vain ihan kasuaalisti tapailen joitain miehiä ja ei se tässä vaiheessa vielä tarkoita mitään, kun ei me olla puhuttu Twiningin kanssa suoraan siitäkään, että ei tapailtaisi muita.

Toisaalta viimeiset kerrat kun ollaan nähty niin silloin on aina ollut sellaista epäsuoraa mutta suoraa tiedustelua, tyyliin "ai olet miettinyt niitä joitain seksiin liittyviä juttuja mistä viimeksi puhuttiin... ihan itseksesikö olet miettinyt vai ehkä jonkun toisen kanssa?" Ne ovat jotenkin selkeästi sellaisia: "Oletko ollut sängyssä jonkun toisen kanssa sen jälkeen kun nähtiin viimeksi?" -kysymyksiä, jotka eivät suoraan liity edes mihinkään, mistä olisi syytä epäillä, että jotain olisi tapahtunut jonkun toisen kanssa, mutta eivät kuitenkaan ilmaise mitään sen suhteen, että haittaisiko se, jos näin olisi ollut. Toki Twining on kysynyt minulta myös suoraan sen, että miten monen tindermiehen kanssa olen tavannut. Se voisi olla ihan yleinen kysymys, mutta koska hän tietää, että hän oli ensimmäinen jonka tapasin Tinderin kautta, niin sen takia se kysymys muuttaa muotoaan hieman suuntaan: "Kuinka montaa muuta miestä olet tapaillut sillä aikaa kun me ollaan tapailtu?"

Toisaalta tuntuu, että en halua tapaillakaan muita miehiä tällä hetkellä, minkä takia laitoin viestiä muutamalle sen kaveripalstan ihmisellekin, josko löytäisi joitain ihan platonisia kavereita, jotta kaikki sosiaalinen toiminta ei olisi kuitenkaan Twiningin varassa. Mutta jotenkin ajatus siitä, että me Twiningin kanssa sovittaisiin että ei tapailla enää muita, tuntuu jotenkin ahdistavalta. Kun tarkoittaisihan se sitten, että meidän suhde olisi oikeasti jokin suhde. Ja se tuntuu jotenkin kauhean nopealta, kun eihän sen välttämättä tarvitsisi tarkoittaa mitään supervakavaa, mutta se olisi kuitenkin askel kohti vakavampaa suhdetta ja jostain syystä kun ajattelenkin sitä, jotenkin alkaa ahdistaa. Ja olisihan se eri asia ja minusta tuntuu, että ennen sitä pitäisi käydä läpi kaikki ns. dealbreakerit. Esimerkiksi että onko hän ajatellut, että haluaisi lapsia jossain kohtaa, koska minä en halua, enkä halua myöskään viedä mahdollisuutta lapsiin joltain joka niitä haluaa.

Olisi varmaan pitänyt kysyä lapsista jo aikaisemmin, mutta se nyt ei tule niin kauhean luonnostaan puheeksi kun vasta tutustuu toiseen, mutta ehkä tuota hänen siskontyttönsä synttäreitä voisi käyttää aasinsiltana. Mutta pelottaa kyllä, että mitä jos hän sanookin, että joo, hän haluaa ehdottomasti oman perheen jossain kohtaa. Mutta parempi tietää sekin kai mahdollisimman pian. Ja hän on puhunut pariin otteeseen, että on miettinyt jossain kohtaa koiran hankkimista. En ole varma onko se minulle dealbreaker, mutta olen kyllä tinderissä swaipannut pois ne, joilla näkyy kuvissa koira tai jotka sanovat olevansa koiraihmisiä ja kai olen vain toivonut ettei hän hanki koiraa kuitenkaan, kun onhan hänellä ne hänen lemmikkilintunsa jo. Twining ei tiedä vielä siitä minun koirahistoriastani. Silloin kun olin yötä hänen luonaan silloin... kohta kuukausi sitten, niin hän kysyi niistä arvista kasvoissani. En tiennyt oikein mitä sanoa, joten sanoin, että se on aika pitkä juttu, mutta että lapsena minulle tapahtui ei-kivoja asioita kotona, niin ne kasvojen arvet ovat siitä, mutta että oikeastaan en halua ajatella sitä nyt.

Aihe tuli uudestaan esille itse asiassa juuri tänään, kun meidän viestittelyssä aiheeksi tulivat peilit ja Twining sanoi, miten häntä nuorempana peilit ahdistivat eikä hän tykkää niistä edelleenkään hirveästi. Niin sitten minä sanoin, että minulla oli myös nuorempana vähän samaa, kun silloin kun se toinen puoli kasvoistani oli tikattu, koin, että peilistä katsoo kuin joku ihan erinäköinen ihminen takaisin, ja että nykyäänkin vaikka siihen peilikuvaan on jo tottunut, kaikki valokuvat minusta näyttävät mielestäni oudoilta, koska sen kasvojen ompelun jälkeen kasvoni ovat olleet paljon epäsymmetrisemmät, joten kun itsensä näkee useimmiten vain peilistä, suora kuva itsestä ilman peilausta näyttää omaan silmään oudolta. Twining sitten vastasi siihen, että ei ollut tajunnut, että se oli ollut niin paha tilanne, että kasvoni oli jouduttu ihan tikkaamaan ja kysyi sitten, että oliko ne arvet juuri peräisin siitä mistä me vähän puhuttiin silloin aikaisemmin. En ole vielä vastannut hänelle, koska en oikein tiedä edes mitä vastaisin siihen. Minulle tulee vain se tunne, että en halua puhua siitä. En ole itse asiassa varma olenko kertonut koko perhe/koirajuttua kenellekään kokonaisuudessaan, paitsi täällä ja toki terapiassa ja Natalialle osan siitä, mutta hänellekin olen kertonut joitain ysittäisiä palasia siitä ja senkin osissa. Ja tuntuu että vastahan olen tavannut Twiningin, niin tuntuu todella aikaiselta että hän kyselee jotain tällaista.

Hankin tällä viikolla pienen höyrypesurin. Nyt kun Twining on käynyt kämpälläni useammin, olen joutunut tulemaan luovemmaksi sen suhteen miten siivoan rottahäkkini. Kun molemmat rottahäkkini ovat nykyään niin isoja, että niitä on vaikea saada suihkuun ainakaan helposti, niin jos haluan että Twiningin tullessa käymään rottahäkit ovat juuri pesty, se tulee olemaan hankalaa, etenkin jos aletaan näkemään niin etten pysty aikatauluttamaan sitä rottahäkkien siivousta tarpeeksi etukäteen. Ja yleensä en ole vienyt rottahäkkejä suihkuun joka siivouksen yhteydessä, vaan pelkästään vaihtanut kuivikkeet ja tarvittaessa riippumattoja ja muita sisustuskamaa ja pyyhkinyt vähän tasoja tai pitänyt tasoilla joitain lakananpalasia, jotta ne voi vaihtaa helposti ja tasot pysyvät helpommin siisteinä. Mutta stressaan siitä, että joku tulee käymään, jos rottahäkit eivät ole kokonaan suihkutettuja ja täysin putipuhtaita, joten päätin hankkia höyrypesurin, jotta voin kokeilla jos se vähän tarkempi siivoaminen onnistuisi myös ilman että minun täytyisi purkaa häkit ja kasata ne uudestaan joka kerta kun Twining on tulossa käymään. Kuulemma monet muut rottaihmiset käyttävät niitä, niin sitä pitäisi nyt kokeilla että miten se toimii.

Tänään on ollut jotenkin tosi raskas fiilis ja kaikki nuo vanhat kurjat jutut on olleet mielessä taas. Otin ensimmäistä kertaa tällä viikolla tänään pitemmät nokosetkin, kun olin vain niin väsynyt, kun olen nukkunut koko viikon niin huonosti. Mutta pitäisi vielä siivota tänään vähän, vaikka kaikki on ihan suht ok. Mutta jotenkin kämppä sotkeutuu viikon aikana sen verran, että siinä on kyllä jonkin verran ihan siivottavaa sitten aina viikonloppuna. Toisaalta Twiningissa on ollut sekin hyvä puoli, että vaikka olin jo ennen häntäkin pitänyt kämppäni tasaisesti paljon siistimpänä, Twiningin kanssa säännöllinen hengailu on pakottanut minut siivoamaan enemmän ja koska vihaan siivoamista, se on saanut minut pitämään parempaa huolta siitä, että olisi vähemmän siivottavaa.

Tuntuu kyllä, että minulla on vielä matkaa sellaiseen, mitä ajattelen "normaaliksi" elämäksi, mutta ehkä joillain muillakin välillä kertyy astioita tai roskia tai pyykkiä. Mutta joka kerta kun Twining tulee, kämppäni on vähän siistimpi, koska moni sellaisista stressaamistani asioista on sellainen, jota ei tarvitse tehdä joka viikko. Kuten esimerkiksi vessan peilikaapin sisustan siivoaminen. En ollut siivonnut sitä varmaan vuosiin (koska se ei nyt oikein kunnolla likaannu), mutta tuntui heti paremmalta kun kävin ne peilikaapin kamat läpi ja heitin turhat pois ja otin tasot pois ja pesin ne ja asettelin sen jälkeen kaikki takaisin menevät tavarat järjestelmällisesti. Ja sitä edellisellä kerralla sain vihdoinkin tilattua sen kierrätyspalvelun hakemaan pois sen vanhan kuntopyöräni ja viime viikonloppuna kävin vaatehuonettani taas läpi ja päätin heittää pois vanhoja tyynyjä jotka ovat jo ihan roskiskamaa. Toki vaatehuoneeni on edellisen kesän siivouksen jälkeen pysynyt suht hyvänä, mutta se on se ainut suljettava tila, jonne tungen paniikissa kaiken mitä en ehdi tai jaksa siivota, niin sitten siihen vaatehuoneen avoimeen tilaan kertyy kaikenlaista, kuten pahvilaatikoita, tyhjiä palautuspulloja ja kaikki muu kama, mikä pitää saada äkkiä pois silmistä. Jos Twining tulee käymään huomenna, varmaan sinne vaatehuoneeseen tulee taas sullottua kaikenlaista, mutta joka kerta sinne menee vähemmän tavaraa. Se tuntuu jo saavutukselta. Ja kyllä se on kiva ihan itsellekin, että kämppä on vähän siistimpi.

Mutta nyt pitää varmaan yrittää taas saada itsensä nukkumaan, jotta ei menisi tänäänkin ihan niin myöhään kuin yleensä.