Näköjään tuo minun uneton kauteni muuttui sitten ihan yhtäkkiä unitäytteiseksi kaudeksi. Minusta on ihan okei nähdä unia, mutta minun unissani sattuu olemaan vain se ongelma, että ne eivät ole yleensä kauhean positiivisia. Tänäkin yönä muistan nähneeni ainakin kaksi unta.

Toinen uni oli hyvin samantyyppinen kuin uni, jonka näin eilen. Niissä ei ollut edes paljon tulkittavaa, kun se perusidea oli niin selvä. Näiden unien perusteella minä taidan kuitenkin ikävöidä NN:ää paljon enemmän kuin myönnän itsellenikään. Molemmissa unissa oli ensimmäinen koulupäivä ja minä odotin innoissani näkeväni hänet. Edellisen yön unessa NN ei ollutkaan NN. Hän oli hän, mutta samalla hän oli yksi toinen tuntemani ihminen. Vähän niin kuin että tämä toinen henkilö olisi korvannut NN:n mielen hänen ruumiissaan. En tietenkään voinut katsoa NN:ään, koska eihän hän ollut hän enää, vaan se toinen tyyppi. Se teki minut aika ristiriitaiseksi.

Tämän yön unessa minä ajoin kouluun autolla ensimmäisenä koulupäivänä. Näin mustatukkaisen tyypin kävelemässä tien reunassa kohti koulua ja ajattelin heti, että sen täytyi olla NN. Ei se kuitenkaan ollut, vaan se oli joku ihan vieras. Kun pääsin kouluun, Merry (???) ja minä odotimme ihmisiä oven lähistöllä. Merryn tyyppi (eli siis Jumpula) tuli, ja minä tökin Merryä kyynärpäälläni, jotta Jumpula ei jäisi häneltä huomaamatta. Minä odotin vain, että NN tulisi. Tuijotin ovea silmääni räpäyttämättä ja odotin, että hän tulisi. Merry sanoi, että me voisimme mennä jo muualle, ei ollut mitään järkeä odottaa siinä ovella, missä kaikki muutkin. Menimme jonnekin toiseen tilaan (jossa oli suihkulähde (???)) muiden ihmisten luo. Sitten jätin Merryn sinne ja luikahdin hänen huomaamattaan takaisin ovelle odottamaan, että NN tulisi. Minä odotin ja odotin, mutta aikaa kului ja kului ja kului, eikä hän tullut. Minä katsoin kelloa, ja näin, että hän oli yli kymmenen minuuttia myöhässä (ensimmäisenä koulupäivänä!!!) ja tajusin, että hän ei tulisi lainkaan enää.

Joo. Mitähän tuohonkin sanoisi. Vaikka minä itse sulkisin mielestäni tiettyjä asioita ja sanoisin, että niitä ei olekaan, niin nähtävästi ne silti tunkeutuvat minun mieleni läpi uniin, kun muutakaan reittiä niillä ei ole.

Olen yrittänyt koko kesän sanoa itselleni, että ei NN:llä ole väliä, hänhän on vain joku poika, eikä edes minun kaverini. Nyt on viimeinen vuosi, joten viimeiset hetket, kun näen hänet, mutta mitä sitten? Eihän hän ole mitään muuta kuin yksi luokkatovereistani. Mitä väliä, vaikka en näkisi häntä tämän vuoden jälkeen enää koskaan elämäni aikana?

Minä olen hokenut itselleni noita asioita, olen yrittänyt puhua häneltä merkitystä pois, koska tiedän, että hänen menettämisensä sattuisi. Tai sitten vieläkin pahempaa, hänellä saattaa olla nyt tyttöystävä. Mitä jos hän on tavannut kesällä jonkun tytön ja rakastunut häneen ihan totaalisesti, ja he ovat ehkä kihloissakin, jne. Minä en voi vain kaivata häntä, jos on mahdollisuus, että minä en merkitse hänelle yhtään mitään, en tipan tippaa. Että hänellä on joku toinen, jota hän kaipaa ja rakastaa, että hän ei ole suonut minulle koko kesänä yhtään ainutta pienintäkään ajatusta.

Minä olen pessimisti ja olen aina ollut sitä mieltä, että suunnilleen kukaan tapaamani ihminen ei pidä minusta. Kuitenkin, jos minä pidän tästä toisesta ihmisestä eikä hän näytä suoria epäpitämisen merkkejä, minä alan itsenikin huomaamatta luottaa tähän ihmiseen. En välttämättä sillä lailla luottaluottaa, mutta minä alan luottaa siihen, että minä kelpaan itsenäni tälle ihmiselle ja että tämä ihminen pitää minusta edes hieman. En tarkoita tätä vain romanttisessa pitämisessä, vaan ihan kaverillisessakin. Minä olen aina yrittänyt pitää hieman etäisyyttä ihmisiin, jotta he eivät pääsisi lähelle, mutta nyt olen viime aikoina tajunnut, että he ovat jo lähelläni.

Tämän tajuamiseen auttoi keskustelu yhden ihmisen kanssa yhdestä unestani. Siitä unesta, joka on Unipäiväkirjassakin ylimpänä. Se vankilassa oleva kaverini... Minä luotin siihen, että vaikka kävisi mitä, hän ymmärtäisi ja uskoisi, että olen tehnyt kaikkeni pelastaakseni hänet. Myöhemmin hän yritti kuitenkin tappaa minut, koska en ollut onnistunut pelastamaan häntä. Toinen ihminen, johon törmäsin heti paettuani... Olin tajuttoman huojentunut, että kaikista tutuista ihmisistä se oli juuri hän, sillä häneen minä luotin niin paljon, että saatoin pyytää häneltä apua ja luottaa täysin siihen, että hän kuuntelisi ja auttaisi. Mutta hän ei kuunnellut, eikä auttanut.

Myöhemmin menin Kylä-foorumille. Minulle oli aiemmin annettu siellä Shoutbox-kielto ja olin pähkäillyt, mennäkö takaisin vai ei. Silti tuona hetkenä, kun olin suunniltani, suuntasin heti Kylä-foorumille, koska luotin siihen, että ne ihmiset siellä antaisivat tukea ja lohduttaisivat. Mutta he eivät antaneet tukea eivätkä lohduttaneet. Hermostuin sille toiselle kyläläiselle hieman, mutta en sääntöjä rikkovalla tavalla. Minut bannattiin, mutta tiesin unessa, että se johtui vain siitä, miten olin jättänyt sen yhden kyläläisen vangiksi ja paennut itse. He tarvitsivat vain jonkun tekosyyn minun bannaamiseeni ja tarttuivat heti ensimmäiseen pieneenkin tilaisuuteen.

Minä olen miettinyt tuota unta kauheasti. Se oli kauhea painajainen, johon jopa heräsin. Siinä ovat nuo minulle tärkeät ihmiset ja tärkeä foorumi. Ja kaikki pettivät minut, kaikki vihasivat minua lopulta. Ja se sattui. Jos tuo olisi sattunut oikeassa elämässä, olisin voinut uskotella itselleni, että haa, minä olin oikeassa, minä tiesin aina, että ei pidä luottaa kehenkään eikä mihinkään. Mutta unessa en ole ikinä tuollainen pessimisti. Minä en pysty hallitsemaan unia, vaan ne vain tapahtuvat. Minä en pysty kieltämään mitään ajatuksiani tai tunteitani. Minä en pysty uskottelemaan itselleni, että en luota tuohon ja tuohon ihmiseen, vaan se, miten todellisuudessa tunnen, on ainoa vaikutin siihen, miten toimin.

Minulla on hieman kuumetta. Olo on jotenkin voimaton. Unet lisäksi vaivaavat mieltäni, enkä tiedä, mihin minun pitäisi nyt näin tietoisena ja hereillä pyrkiä: karsimaan pois kaikki luottamukseni, olemaan kuten aina ennenkin, vai tottumaan ajatukseen, että minäkin luotan joihinkin? Se on vaikeaa. Kaikki on vaikeaa.

Ja koulu alkaa ylihuomenna (ja silloin näen NN:n).