Myöhään eilen illalla minä koin valaistumisen! Luin farmasian pääsykoekirjaa ja sitä lukiessani tajusin jotain aivan ihmeellistä: minä haluan opiskella kirjallisuutta. Tajusin sen täsmälleen seuraavan lauseen lukemisen aikana: ”Kuten edellä todettiin, sytosolin Ca2+ -konsentraatio voi suurentua, kun inositolitrifosfaatti vapauttaa kalsiumia jyväsettömästä solulimakalvostosta.”<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Minä olen aina tykännyt matikasta ja kaikesta sellaisesta, mutta minä en vain ole siinä tarpeeksi hyvä ja ahkera. Minä en pärjää siinä, koska minä en ymmärrä sitä. Mutta tietysti halusin pysyä pitkässä matikassa ja käyttää sitä hyväkseni jatko-opinnoissakin. Ja varmaan sekin on vaikuttanut, että meidän matikanopettaja on mitä on. Lyhytmatikkalaiset pääsivät aina aikaisemmin ja kun meidän matikanluokan ovi oli auki, niin se meidän matikanopettaja meni heti laittamaan sen kiinni ja sanoi: ”Ei helmiä sioille.” Ja sitten jos jonkun laskun laski ihan järjettömällä tavalla, mutta sai silti oikean vastauksen, niin sitten oli heti ”insinööri”. Tai jos oli joku lasku, jossa piti perustella sanallisesti, niin jos sen perusteli liian pitkästi, niin sitten oli ”humanisti”. Ja se opettaja antoi tietysti kuvan, että vain ja ainoastaan ”matemaatikko” oli hyvä.

 

Tykkäsin siitä opettajasta ja tykkään vieläkin, mutta nyt minua turhauttaa. Siinä farmasian pääsykoekirjassa on kauheasti kaikkia ionijuttuja ja sellaista. Vaikka olen lukenut kemian kaikki kurssit, ne menevät ohi. Ja sitten on tietysti loputtomasti kaikkia uusia sanoja, jotka pitäisi muistaa heti ensimmäisen mainintakerran jälkeen. Muistan kyllä ihmeen paljon asioita siitä alueesta, jonka olen lukenut ja lukiessani ymmärtänyt, mutta jokaisessa osiossa on joitain osioita, joita minä en vain tajua. Kauheita reaktioyhtälöitä tai tuollaisia ionijuttuja.

 

Joo, kirjallisuutta opiskelevilla on luultavasti aika törkeän paljon huonommat työmahdollisuudet, mutta se sentään kiinnostaa minua ja se on jotain, mitä ymmärränkin. Minähän kirjoitankin melkein joka päivä tällaista höpinää ja silloin kerran analysoinkin tätä kaikkea. Ja olen lukenut kauheasti ja kirjoittanutkin ja muutenkin äidinkieli on aina kiinnostanut minua. Ja se pääsykoekirjakin, olen lukenut sen jo kahdesti ja en voi odottaa, että pääsisin analysoimaan sitä tai kuulemaan jonkun toisen analyysiä siitä.

 

Mitäs siinä kirjallisuuden kohdalla sanotaankaan siinä valintaoppaassa... ”Valmistuneet toimivat esim. äidinkielen ja kirjallisuuden opettajina, kustannus- ja kirjastovirkailijoina, tutkijoina, kirjallisuus- ja teatterikriitikoina sekä median, kulttuurihallinnon ja kulttuuriohjauksen asiantuntijatehtävissä.” Joo, ei mitään mahdollisuuksia mihinkään säädylliseen työhön. Minkä hemmetin takia mikään koulutusala ei tunnu sopivan minulle niin lainkaan?

 

Olo on jo vähän parempi, mutta jonkin verran kipeä vieläkin. Ja ärsyttääkin. Kun vain tietäisi, missä haluaisin edes opiskella ja mitä. Se tuntuu olevan niin monille muille ihan selkeä juttu.