Hah, juuri äsken kuuntelin oven läpi, miten vanhempani keskustelivat laihduttamisesta. He molemmat ovat ylipainoisia ja ovat yrittäneet laihduttaa viimeiset kymmenen vuotta melko huonoin tuloksin. Kuuntelin sitten, miten isäni sanoi melko ylpeällä äänensävyllä, että on saanut kesän jälkeen tiputettua puoli kiloa. Siis huh huh.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Niin, minun piti siitä omasta suunnitelmastani, että perjantaihin mennessä (toissapäivään) piti olla vähintään -3 kiloa. Ja uskokaa tai älkää – minä todella pääsin tavoitteeseen. Kun perjantaina punnitsin itseni (ei, en leikkinyt siten, että olisin kuivuttanut itseni ja ollut juomatta, vaan arvelisin sen olevan melko todellinen painoni sillä hetkellä), minun painoni oli -4. Siis vau, olen hyvin ylpeä: neljässä päivässä neljä kiloa. Joo, sitä voidaan sitten kysyä, miten terveellistä (/tervettä) se on, mutta kuitenkin.

 

Minun ei tarvinnut kauheasti nähdä edes vaivaa sen eteen. Kun paino on lähellä nollaa (siis sitä korkeinta painoa, mitä olen ikinä painanut), niin painon saa tippumaan aika helposti ja nopeasti tähän -4-5 kiloon. Sen jälkeen on lievää taistelua seuraavat kaksi kiloa, jonka jälkeen siitä tulee kauhean kovaa työtä. Vaikka söisi miten vähän, niin jos ei liiku tarpeeksi, paino ei laske. Ja sitten heti kun lopettaa liikkumisen vaikka pariksi päiväksi, mutta pitää syömisen samana, paino lähtee nousuun. Se oli silloin synkkisaikana, kun minun BED:ni laihduttamisjakso oli pahimmillaan. Minä painoin silloin... -11,5 kiloa. Siitä alaspäin ei tuntunut pääsevän siis yhtään mitenkään, vaikka minä kuinka yritin. Eikä sekään ollut kuin vasta merkittävän alipainon tietämillä. Hmph.

 

Joo, en aio laihduttaa nyt itseäni sinne asti, en ainakaan paitsi jos se tapahtuu itsestään. Minulla ei ole mitään hinkua uuvuttaa itseäni näkemällä kauheasti vaivaa moisen asian eteen. Mutta jos vain pääsisi -6:een asti, niin olisi aika turvallinen olo. Ja sekin olisi sitten vielä normaalipainon puolella, että ei hätää.

 

Tänään aion hyvin vakaasti tehdä jotain hyödyllistä ja saada vihdoin ja viimein sen hiton aluetutkimuksen valmiiksi. Heräsin jopa tänään säädylliseen aikaan – vieläpä ihan itsekseni, joten aika positiivista.

 

Olen kasannut niitä vaivaavia ajatuksiani lainaus-listaksi. Joo, olen poiminut lainauksia omasta blogistani, mitä säälittävämpää voisi enää olla? En kuitenkaan laita niitä tähän (en ainakaan tänään). Minun pitää miettiä asioita vielä. Nähdä, miten asiat etenevät vai etenevätkö ne mitenkään. Enkä minä osaa edes pukea niitä tunteita ja ajatuksia sanoiksi. Siksi olenkin lainannut pätkiä blogistani ja kuunnellut sen lisäksi biisejä, joita en normaalisti kuuntele. Olen lukenut paljon lyriikoita ja etsinyt jotain, mikä kuvaisi tätä, mitä minun mielessäni pyörii. Enkä viitsi laittaa niitä lainauksia tai lyriikkapätkiäkään, koska en tiedä lainkaan, ajattelenko samoin vielä huomenna. Jos siis laittaisin jotain ajatuksiani tähän, niin ihmiset pitäisivät minua naurettavana tuuliviirinä.

 

Mutta ehkä voin sanoa kuitenkin sen verran, että ehkä tätä voisi kuvata siten, että minä olisin tuuliviiri. Minä en tiedä, mistä nyt tuulee. Onko tuuli kääntynyt pysyvästi, vai onko tämä vain ohimenevä puuska? Ensimmäistä kertaa hyvin pitkään aikaan minä olen hyvin epävarma tämän asian suhteen. Tai hetkinen! Korjaus: Ei ”minä olen hyvin epävarma tämän asian suhteen” vaan ”minä olen hyvin epävarma itseni suhteen tätä asiaa koskien”.

 

Minulla on uusi taustakuva. Pitkään taustakuvana oli TSH:sta yksi John Howen tekemä teos, mutta nyt olen vaihtanut sen. Tein sen itse, tai ainakin siis muokkasin. Se lähtökuva kun on aika sopimaton taustakuvaksi, mutta olen laajentanut taustaa. Oikea reuna on hieman terävähkö, mutta kokonaisuutena se on ihan hyvä. Ja tässä lähtökuva (tai pikemminkin pienennetty versio siitä):

 

Tuomas_Holopainen-1791.jpg

 

Kuvassa on siis Tuomas Holopainen. Vaikea selittää, miksi valitsin tuon kuvan taustakuvaksi. Siihen liittyy paljon muutakin kuin pelkästään se, että kuvassa on juuri Tuomas Holopainen. Se on muistutus minulle. Ja samalla kysymys. Ei, minä en osaa pukea sitä lainkaan sanoiksi. Vaikka miten yritän, niin se ei onnistu. Parempi vain olla hiljaa.