Alf stressaa minua. Painostaa minua, ihan oikeasti! Tänään taas sain kuulla kylmällä ja ärtyneellä äänensävyllä lausutun: ”Ei sua oo sitten näkyny siellä mesessä.” Ja vaikka olen kuullut sen jo ties miten monta kertaa ja selittänyt aina perään, että en ole jaksanut, koska olen ollut liian väsynyt, niin siitä huolimatta hän sanoo sen aina seuraavanakin päivänä!

Olen huomannut tosin nyt, että omahoitajani ja sitten se Janne-hoitajat yrittävät omalla toiminnallaan saada Alfia antamaan minulle hieman tilaa. Siis he tekevät sen niin, että pyytävät meistä pelkästään toista auttamaan jossain jutussa. Yleensä Alfia, sillä jos minua pyydetään, niin Alf seuraa mukanani pyytämättäkin. Kerroin eilen omahoitajalleni tästä tunteesta, että on väsyttävää ja stressaavaa, kun Alf seuraa minua kaikkialle, eikä anna minun olla hetkeäkään rauhassa.

Niin, hän edelleen seuraa minua. Seuraa. Joka paikkaan. Jos menen mukaan kävelylle, hän tulee kävelylle. Jos en näytä siltä, että olisin lähdössä kävelylle, hän kysyy, olenko lähdössä. Ja jos en ole, niin hänkään ei mene. Hän lähtee aina samalla ovenraotuksella. Ja hän on nyt alkanut tulla osastolle aikaisemmin. Ennen hän tuli suunnilleen yhdeksältä, mutta kun minä sanoin, että tulen joka aamu kahdeksaksi, koska joudun menemään äitini aikataulun mukaan, sen jälkeen hän on alkanut tulla jo suunnilleen 8:20.

Ja hän tuijottaa minua ja seuraa minua ja istuu viereeni ja yrittää saada minua tulemaan meseen. Hän osallistuu niihin aktivointijuttuihin, joihin minä osallistun. Paitsi ei välttämättä edes osallistu, vaan esimerkiksi tänään, kun oli rentoutus, jossa minä normaalisti olen, mutta jossa hän ei ole, niin hän tuli sinne huoneeseen ihan vain istumaan, koska minäkin olin siellä.

Ja sitten hän huomauttaa aina välillä, että en ole soittanut koko päivänä mitään. Ja jos en ensimmäisen huomautuksen jälkeen kiidä heti soittamaan, hän huomauttaa siitä niin monta kertaa sen päivän aikana, kunnes lopulta menen pimputtamaan pianolla jotain.

Mitä minun pitäisi oikein tehdä? Hän on ihan kiva, mutta nyt hänen käyttäytymisensä alkaa olla vain enemmän ja enemmän luotaantyöntävää. Hän yrittää tulla liian lähelle ja ”hallita” minua. Tänään sitten kun se Janne-hoitaja pyysi Alfia tulemaan auttamaan keittiöön, niin Alf näytti aika vihaiselta. Mutisi itsekseen, että mitähän nyt, ja miksi juuri hän ja kaikkea sellaista. Ja jos puhun muille ihmisille, niin hän ei näytä pitävän siitä.

Te, jotka olette yhtään pitempään lukeneet blogiani, tiedätte, mitä tuollaisesta käytöksestä seuraa. Siis etenkin silloin, jos se kohdistuu minuun. En vain kestä sitä, vaan lopulta vedän ison välin siihen toiseen. Ongelmana vain on se, että koskaan ei ole ollut IRL-ihmistä, jonka kanssa olisi ollut tämä ongelma. Enkä halua loukata häntä, koska hän on kiva ja sillä tietyllä tavalla kiehtovakin, ja me ollaan lisäksi samalla osastolla, eikä olisi kauhean hyvä, jos meidän välimme olisivat huonot.

Olisi aika paljon muutakin, mistä voisi selittää, mutta en jaksa. Heräsin yöllä taas jalkojen särkyyn ja Alf on jahdannut minua koko päivän. Ja pitäisi ehkä mennä tänään meseenkin lopulta. Voisi sitten saada sieltä jotain muutakin juttuseuraa kuin Alfin, jotta voisi valittaa Alfista jollekin, joka ehkä tietäisi, mitä voisin tehdä tai mitä minun pitäisi tilanteesta ajatella.