Joo, en saanut tuotakaan harjoittelupaikkaa. Olen nukkunut koko yön ihan saakelin huonosti, kun olen vain miettinyt, että koska tulee ilmoitus. Pitää nyt sitten ostaa se saakelin lippu sinne pääkaupunkiseudulla olevaan haastatteluun. Jotenkin tuntuu pahalta. Lester nappasi sen paikan, miltä minusta vähän tuntui siellä haastattelussa, kun tosiaan törmättiin siinä kun se haastattelija oli saattamassa häntä ulos. Myös yksi toinen sai toisesta firmasta paikan, eli nyt on neljällä paikka. En halua olla viimeinen. Ihan tyhmää, että tässä jutussa tuntuu ihan sen harjoittelupaikan ohimenon lisäksi pahalta se, että joku tuttu saa sen. Eihän sen pitäisi mennä niin, mutta niin vain kuitenkin on.

No, yritän nyt pitää kiinni siitä omasta mantrastani: Jos he eivät valitse minua, joku muu oli sopivampi siihen hommaan. En siis välttämättä ollut huonompi, vaan joku toinen sopi vain paremmin. Ja kun aloin siellä miettiä sitä, että olisivatko he sittenkään ykkösvaihtoehto minulle, niin ehkä se meni sitten ihan oikein. Mutta mikään noista paikoista ei tunnu sellaiselta, mistä tulisi heti sellainen fiilis, että tämä on se, mitä haluan tehdä. Kaikissa on joku huono puoli ja jotenkin ajattelen, että sellaista unelmapaikkaa ei ole. Ja se on varmasti ihan todennäköistä, kun onhan kaikissa työpaikoissa hyvät ja huonot puolensa. Mutta se jotenkin masentaa. Ja enemmän vielä masentavat ne, "valintamme ei kohdistunut sinuun" -viestit, vaikka jos tarkkoja ollaan, niitä ei ole tullut, vaan jostain syystä molemmista paikoista, joissa kävin haastattelussa, tuli viesti, jossa vakuutettiin, että kaikki olivat hyviä hakijoita ja kaikista varmasti tulee hyviä alan ammattilaisia ja varmasti kaikki löytävät harjoittelupaikan. Eniten ihmetytti se, että molemmissa sanottiin kaikki nuo samat asiat. Se saa sen sanotun tuntumaan jotenkin feikiltä.

Keskityn nyt kuitenkin tuohon seuraavaan haastatteluun. Toivon, että minulla olisi haastattelujen suhteen nouseva menestys, kun ensimmäisessä alisuoriuduin rankasti, tämä meni jo vähän paremmin, niin ehkä seuraava menee sitten jo ihan hyvin. Kysymykset ovat olleet ainakin hyvin samantyyppisiä, mutta silti erityyppisiä kuin aikaisemmissa eri alan työpaikkoja hakiessa. Mutta niihin oppii. Ja vaikka yritän olla ylianalysoimatta niitä haastatteluja, mietin kyllä, että miten olisin voinut vastata tiettyihin kysymyksiin paremmin. Ja siitä on sitten apua seuraavissa haastatteluissa, kun minun ei tarvitse keksiä sitä siinä stressaavassa haastattelutilanteessa ihan tyhjästä. Toisaalta mietin, että eihän sen niin pitäisi mennä, että opettelee ulkoa vastaukset tiettyihin kysymyksiin, mutta niin se nyt vain menee.

Enää ei tunnu ihan yhtä pahalta kuin aluksi. Eihän pelkkä tekstin editointi ja koordinaattorin hommat ole oikeastaan sitä, mitä haluaisin tehdä. Joo, tuo paikka olisi ollut lähellä, mutta jos pystyin viime vuonna järjestämään asiat niin, että harjoittelu vieraassa maassakin onnistui, niin toinen kaupunki ei voi olla kovin mahdoton asia järjestää. Jos saan tuon seuraavan haastattelun paikan, niin sitten voisi melkein harkita auton hankkimista, jos ei sen firman kanssa saa järjestettyä työaikoja niin, että minun on mahdollista käyttää noin kolme tuntia suuntaansa työmatkoihin.

En tiedä. On tämä jotenkin tavallaan oman itsensä etsimistä ja oman arvonsa miettimistä tämä harjoittelupaikan haku kilpaa opiskelijakavereiden kanssa.