No niin. Mistäs sitä aloittaisi?

No, juhannusta oltiin viettämässä, Thomasin bändi esiintyi ja hengattiin sitten jossain rannassa. Ensin Thomas-asiat, koska ne sattuvat, niin parempi sanoa vain heti. Minua ärsytti ihan hitosti, koska Thomas hengasi melkein koko ajan yhden "bändärin" kanssa. Kaksi naista olivat tehneet oikein fanipaidat ja toinen heistä - kikkarapää - roikkui Thomasissa kiinni, silitteli, jne. Ajattelin kyllä, että hiton säälittävää ripustautua tuolla lailla johonkuhun, etenkin kun Thomas ei vastannut näihin lähentelyihin. Sitten kuitenkin se osastolainen nainen sanoi minulle, että niillä oli muuten jotain juttua silloin viikko sitten, kun oli se yksi keikka, jolle en löytänyt.

Tuon se osastolainen nainen sanoi, kun oltiin Leevin kämpän parvekkeella porukalla minä, tämä nainen, Leevi, Jaska ja yksi kolmas mies. Tuntui oikeasti siltä, että olisi taas puukotettu suoraan sydämeen. Tämä nainen oli kuitenkin siis sanonut sen niin, että henkilöä ei tunnistanut, kun ne muuthan tietävät Thomasin kuitenkin. Sitten kuitenkin kun hajosin vähän, niin se nainen yritti kovasti lohduttaa, että älä välitä siitä, ihan paska tyyppi, vitut Thomasista. Ja hän sanoi siinä kohtaa Thomasin nimen ääneen.

Eli siis nyt sitten Leevi ja Jaska tietävät myös minun yksipuolisesta ihastuksestani Thomasiin. Ja kun kerran jotain saivat tietää, niin selitin sitten koko roskan heille. Ja jotta tähän tulisi se sekoittava kierrepyörrejuttu, niin tässä kohtaa voisi siis muistuttaa, että Leevi tosiaan oli pyytänyt minua syömään joskus pari viikkoa sitten ja toissapäivänä kun istuttiin päiväkeskuksen jälkeen puistossa kolmistaan Jaskan ja Leevin kanssa, Jaska itse asiassa sanoi ääneen sekä minun että Leevin läsnäollessa, että hän on oikeastaan ihastunut minuun. Tuosta vain sanoi sen ja se oli kuulemma ensimmäinen kerta ikinä, kun on kertonut sellaista kenellekään ihastukselleen.

No, muut jäivät tupakalle parvekkeelle, mutta minä ja Leevi mentiin sisään juomaan teetä ja kahvia. Selitin Thomas-jutun Leeville kaksistaan, kun tuntui siltä. Hän kuunteli, vähän sanoi sitä, että naiset sitten avautuvat hänelle aina kaikesta. Kun sitten sanoin, että nyt olen jostain syystä tänä keväänä ollut melkein suosittu ensimmäistä kertaa elämässäni miesten keskuudessa, mikä on toisaalta todella hankalaa ja vaikeaa, enkä tiedä, miten suhtautuisin siihen, Leevi kysyi, että koskas me mennään sinne syömään. Sovittiin sitten alustavasti ajankohtaa ja sanoin, että hän on kyllä ainoa tyyppi, jolle olen vastannut sellaiseen kysymykseen myöntävästi.

Sitten tulivat muutkin ja juteltiin lähinnä tästä Thomas-asiasta ja rakkaudesta ja seurustelusta yleisesti. Se nainen lähti aika pian, koska hänen piti ehtiä bussiin kotiin, niin me muut jäätiin sinne. Thomasilla on iso kämppä, koska jakaa sen kolmen muun ihmisen kanssa, mutta koska he olivat ulkona, niin makasimme olohuoneessa jokainen omalla sohvallaan. Se kolmas mies on ihan ok tyyppi, oli myös päiväosastolla ja on nykyään päiväkeskuksessa, mutta nyt hän oli ihan kännissä ja selitti hyvin epäselvästi hyvin epäselviä asioita. Tyyliin: "Joo, kaksistaan on parempi kun silloin on parempi ottaa lepoa." Selitti kauheasti kaikkea, missä ei ollut järkeä, mutta se oli aika huvittavaa. Yhdessä vaiheessa hänellä oli ongelmia saada vesipullon korkki kiinni, kun hän vain kiersi ja kiersi ja kiersi, eikä korkki muuta kuin naksahtanut aina välillä, joten sanoin vain, että kokeile kiertää sitä siihen toiseen suuntaan.

Minulla oli siinä vaiheessa taas laskuhumala ja hytisin vaikka minulla oli peitto ylläni ja kaikkea. Kysyin sitten, että voiko jonkun kylkeen liimautua, mihin kaikki muut ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi paitsi Leevi. Menin sitten istumaan Jaskan viereen ja liimauduin häneen kiinni ja käytin häntä tyynynäni kuten Thomasia silloin kerran. Ei ollut yhtä kivaa, eikä tyyppi vetänyt minua niin tiiviisti syleilyynsä kuin Thomas silloin joskus miljoona vuotta sitten. Parin hetken jälkeen sanoin, että tämä sohva on tyhmä, menen takaisin omalle sohvalleni yksin.

Yhdessä vaiheessa sitten juteltiin kirjoittamisesta ja keksin, että kirjoitan taasn jonkun sellaisen lyhyen kirjoituksen. Se kolmas mies oli tuossa vaiheessa ihan yhtäkkiä lähtenyt juttelemaan niiden muiden kämppisten tuttujen kanssa ja Jaska oli mennyt tupakalle, joten luin sen kirjoitukseni sitten Leeville.

"Juhannusyön harmaus ja ulkona hiljaisuudessa suuri maailma, jonka pakenemiseen käytän nykyisin kaiken energiani. Siellä olet sinä, joka tiedät, että yö tuoksuu kesältä, ja ihmiset, jotka eivät tiedä minusta mitään. En jaksa enää yrittää, menkööt kaikki, menkööt tunteet ja ihastumiset, toivo, halu elää.

Haluan jäädä tähän nyt, enkä ikinä lähteä. Haluan palata siihen hetkeen, kun uskoin ja toivoin ja valheessa hetken erehdyin olemaan onnellinen."

Leevistä se oli tosi hyvä kirjoitus. Sitten kun oltiin hetki hiljaa, kysyin häneltä, että voisinko tulla siihen samaan tuoliin hänen kanssaan. Hän sanoi, että toki. Minä menin, mutta hetken epäröin, koska minun olisi pitänyt ihan kirjaimellisesti istua hänen syliinsä. Sanoin että rikon hänet, mihin hän sanoi, että etkä riko. Istuin sitten ja halasin häntä, käperryin hänen syliinsä ja hän hieman kietoi käsiään ympärilleni ja hieman epävarmasti silitteli. Vähän niin kuin Thomas silloin kerran. Seuraavan kohtauksen voisikin laittaa oikein lainauksina.

Leevi: "On kyllä kiva, että on tuollainen lämmin esine sylissä."
Amia: "Esine?!"
Leevi: "No asia, henkilö, joku."
Amia: "Mm, toi on parempi."
Leevi: "Miten sulla voi olla niin kylmä, kun sä olet ihan tosi lämmin."
Amia: "En mä tiedä, ehkä mä olen lämmin siksi kun se lämpö säteilee musta ulos sen sijaan, että jäisi lämmittämään mua."
Leevi: "Sä olet kyllä vähän hassu."
Amia: "Hassu?"
Leevi: "No... Niin. Sä olet niin itsenäinen ja itsevarma, mutta et sitten yllättäen ookaan niin vahva kuin mitä annat muiden ymmärtää."

No, kun Jaska tuli sisään taas, niin palasin omalle sohvalleni. En tiedä, miten olisin voinut toteuttaa haaveeni juhannusheilasta loukkaamatta kenenkään tunteita, joten en sitten tehnyt mitään muuta.

Jaskan kanssa juteltiin kaksistaan aika pitkään sitten, kun Leevi välillä nukkui muutaman hetken, sitten heräsi ja kai kuunteli meidän puhetta. Jaska sanoi, että hänestä tuo Thomas-juttu oli niin mielenkiintoinen. Hän sanoi, että olisi kiva nähdä minun kanssa ihan kaksistaankin, ihan muuten vaan, tämä ei ole jatkoa niille loputtomille treffipyynnöille, joita olen saanut, häntä vain kiinnostaisi selvittää, miksi hän on niin ihastunut ja miksi minä olen ollut niin ihastunut Thomasiin ja miksi Jaska ei sitten pidä Thomasista.

Hän kyllä sanoi, että se on todennäköisesti vaikuttanut aika paljon, että hänestä me tultiin tosi hyvin juttuun ja hän tykkäsi jutella kanssani, jolloin häntä todella harmitti se, että hän vaistosi ja näki minun ja Thomasin tulevan todella hyvin toimeen myös. Kun sitten sanoin, että kun olin Thomasille sanonut, että pidän hänestä, mihin hän oli vastannut että oli yrittänyt miettiä, miten saisi minut ja Jaskan yhteen, niin Jaska sanoi, että voi kyllä toisaalta ymmärtää sen, mutta koki asian niin, että Thomas olisi halunnut laittaa meidät yhteen, vain jotta hän olisi sitten voinut "voittaa" minut taas itselleen ja satuttaa Jaskaa siinä samalla.

Joten siis kun sanoin sitten, että jaa tällainen rento kaverimeiningillä hengailu kaksistaan on ihan jees, minusta se oli ihan jees, mutta sen jälkeen kun Jaska rupesi tarkemmin selittämään sitä omaa ihastustaan minuun, niin aloin miettiä, että mihin hittoon olen oikein suostunut - vieläpä siten, että se tyyppi, jonka kanssa olen menossa ulos, oli samassa huoneessa ja kuunteli sitä. Jaska ei tiedä siitä sitten, että olen menossa Leevin kanssa ulos, enkä kyllä tiedäkään, miten asiasta sanoisin, kun aina kun Jaska kertoo tunteistaan tai selittää ihastumisistaan minuun, Leevi on siinä vieressä. En halua satuttaa Jaskaa, hän on hyvä tyyppi. Ja toisaalta kiinnostaisi hieman kokeilla häntäkin ja sitten valita Leevistä ja Jaskasta se parempi. Molemmat on aika hyvännäköisiäkin, ihan minun tyyppiäni: pitkiä ja hoikkia älykköjä.

Viihdyn heidän seurassaan, tykkään niistä miesten jutuista, vitsit, olen kai sitten olen vain Kundi, lempinimeni mukaan. Toissapäivänä hehkutin sitä, että jees, juhannuksena saa meikata ja laittautua nätiksi ja se on niin hienoa, kun voi sitten yllättää ihmiset sillä että vau, sähän näytät melkein hyvältä - etenkin jos vertaa siihen, millainen olen välillä päiväkeskuksessa: nukun jossain sohvalla ilman meikkiä likaisessa ja sekaisessa tukassa ja tuhisen. Jaska kuitenkin sanoi siihen, että hän tykkää oikeastaan enemmän siitä minusta ja että se on yksi syy, miksi hän pitää minusta niin paljon; että en pakkomielteisesti meikkaa itseäni joka päivä tai joka kerta lähtiessäni viemään roskia, jne. Sanoi vain, että laittautuneena näytin vain pantavammalta.

Jotenkin todella outoa nyt kun kirjoittaa tätä ja miettii, että tämä on nykyään aika lailla peruselämääni. Hengaan miesten kanssa ja puhun heidän kanssaan tisseistä ja panojutuista. Siellä rannallakin yhdessä vaiheessa halusin ottaa hetken aurinkoa selkääni, koska viikko sitten se hieno mekkoni jätti rumat rajat selkään. Nyt sitten kun minulla oli se hieno paitani, jonka selkäosa oli täysin läpinäkyvä (mustat pitsirintsikat alla, miau!), ajattelin, että on pieni askel vaihtaa bikiniyläosaan ja ottaa se paita pois ja mennä makaamaan mahalleen viltille ja sitten aukaista ne bikinit taas sieltä selästä niin että mitään rajoja ei tule. Nyt on sellainen vaihe minulla, että on melkein sellainen viettelijätär-olo. Lisäksi mietin, että sillä olisi saanut vähän vittuiltua Thomasille, että hän näkisi sen paljaan seksikkään selkäni ja miettisi että tuosta luopui. Ja minun selkäni on oikeasti tosi hieno, varmaan hienoin osa koko minun ruumiissani. Yläkroppani on melkein kuin mallilla, tykkään siitä oikeasti ja se on paljon sanottu se. Kädet vain ovat liian paksut, muuten näyttää hyvältä. Siksi selkä onkin niin helppo paljastaa, koska se ei ole sellainen tyypillinen seksikäs juttu.

Siinä vain Leevi sitten kysyi, että tarvitseeko levittää vaikka aurinkovoidetta, tarvitsetko apua bikinien avaamisessa, jne. Sitten jossain vaiheessa näin, miten hän tiputti selkääni jotain ja kun kysyin, että mitä hittoa hän oikein teki, hän sanoi, että ötökkä selässä. Minä olin sitten, että no ota se nyt ihmeessä heti pois, jos se nyt muka joku ötökkä on. Otti sitten oikein "huolellisesti" sen sieltä selästäni. Tuohon sitten yksi hiljainen tyyppi, joka siinä vaiheessa oli vielä siellä rannalla, sanoi, että ei se kyllä oikein ötökältä ollut näyttänyt.

Leevi osaa edes jonkinasteisesti vittuilla minulle sillä tavalla, joka vetoaa minuun ja jota Thomaskaan ei heti aluksi keksinyt. Jotenkin minulla on viime aikoina ollut sellainen olo, että nautin niin paljon noista huomionosoituksista ja tekisi mieli vain jäädä joka yö jonkun miehen luo nukkumaan, halailemaan, pussailemaan. Ei tarvitsisi olla sama, voisi kierrättä muutamaa tyyppiä, niin ei heti kyllästyttäisi. Toisaalta olen jotakuinkin itse viattomuus, 23-vuotiaana ei voi harrastaa tällaisia suhteita ilman seksiä ja se tuntuu liian pelottavalta ja ahdistavalta. En halua, että ensimmäinen kertani olisi joku tällainen todellisuuden turrutus -yritykseni.

Leevi ja Jaska molemmat tietävät nyt eilisen jälkeen, että en ole ikinä tehnyt mitään, että Thomas oli ensimmäinen mies jonka kanssa nukuin edes samassa sängyssä. Molemmat olivat asiasta aika vaikuttuneita. Leevi sanoi oikein, että sinähän olet sitten koko kaupungin varjelluin salaisuus. No, olisipa ainakin kandidaatteja jos haluaisin päästä neitsyydestäni eroon.

Mutta Leevi on kyllä ihan okei, oikeastaan olen todella tyytyväinen, että suostuin siihen hänen pyyntöönsä silloin pari viikkoa sitten, vaikka se ei silloin tuntunut välttämättä niin hyvältä idealta. Kun jossain vaiheessa iltaa juteltiin minun kokemattomuudestani, niin minulta kysyttiin, että voisiko olla, että pidätkin naisista. Sanoin sitten, että en usko. Ei minulla mitään naisia vastaan ole ja naiset ovat kauniita ja kadulla katselen naisia ja minulla on koneella ihan hitosti kauniiden naisten kuvia, joita katselen, mutta ne ovat niitä supermallien kuvia ja sitten ihan thinspiration-kuvia. Sanoin sitten, että olin sentään sitä naista pussannut, joka oli ollut meidän mukana hengaamassa. Siihen Leevi sanoi vain, että ei se käy, koska jotkut ihmiset, esim. hän, ei ollut näkemässä sitä, niin se pitäisi tehdä joskus uudestaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen hengattiin sitten minä osastolainen nainen - hitto, kutsutaan häntä vaikka Marioniksi - ja yksi kolmas nainen. Marion joi taas aika reilusti ja kun hän oli lähtenyt jo kotiin, Jaska sanoi, että itse asiassa tupakalla ollessa Marion oli taas möläyttänyt minun ihailijoistani. Aavistelin pahaa, mutta kysyin sitten kuitenkin, että ai mitä tarkoitat. Jaska sitten sanoi, että Leevi.

Hitto että ärsyttää tuo Marion aina välillä. Hän on niin epäluotettava! Hän ei tule aina vaikka lupaisi tai on myöhässä, tai sitten ei ole tukenani tai sitten möläyttelee minun hänelle uskomiaan asioita. On kyllä sellainen fiilis, että hitto, ei olisi pitänyt sanoa hänelle mitään, nyt sitten pelkään jatkossa koko ajan, että Marion möläyttää joillekin ihmisille, jotka eivät vielä tiedä Thomasista tai muusta.

Jaska otti sen kuitenkin hyvin, sanoi, että ei enää oikein osaa olla edes mustasukkainen, kun kelaa tätä sotkua ja sanoi, että tämä on ihan älytön sotku, kuin jostain saippuasarjasta ja että hän vain suunnilleen repesi nauramaan, kun kuuli asian. Kysyi vielä, että miten ihmeessä pääsi kestää, kun tämä on vain niin sekava juttu. Ensinnäkin olen palavan ihastunut mieheen, joka jotakuinkin vihaa yhtä miespuolista kaveriani, joka puolestaan on ihastunut minuun ja joka vihaa tätä johon olen palavasti ihastunut. Tämä palavan ihastuksen kohde on myös bändissä, jonka molemmat muut jäsenet ovat niin ikään lähestyneet minua jotenkin romanttisessa mielessä. Lisäksi on myös vielä yksi, joka on ihastunut minuun, joka pyysi minua ulos, ja joka oli läsnä, kun tämä yksi toinen tunnusti olevansa ihastunut minuun.

Toisaalta Jaskan kanssa sitten tarkemmin juteltiin tästä hänen ihastuksestaan minuun. Hän sanoi, että ei tiedä, että onko ihastunut minuun vai kuvitteleeko vain niin, koska minä olen kiva ja minun seurassani on kivaa, eikä hänellä kai ole oikein ollut naisia kavereina. Lisäksi hän ihastuu vähän kaikkiin, on ihastunut kolmeen muuhunkin sieltä päiväkeskuksesta, joten hieman petyin. Lisäksi kuulemma hänelle ei ole lainkaan ollut missään vaiheessa väliä, että mitä minä tunsin häntä kohtaan, lähinnä vain mietti sitä, että jos menettäisi jollain lailla minut kaverina vaikka siten, että alkaisin seurustella Thomasin kanssa, mitä piti jotakuinkin pahimpana asiana joka voisi tapahtua.

Mutta jotenkin huomaan, että ehkä olen parantumassa hieman, kun istuin siinä sohvalla Jaskan vieressä, niin tajusin, että vaikka itse en ehkä sanoisi olevani ihastunut häneen tai Leeviin, niin kuitenkin... Miten tämän nyt sanoisi ilman että se kuulostaa pahalta tai nololta... Juuri ja juuri pystyn hillitsemään itseni, vaikka minä vain haluan niin kovasti koskea heitä, hyväillä, suudella, jne. Haluan nukkua samassa sängyssä - ja vain nukkua, edelleen, kaikki enempi vain pelottaa - käpertyä heihin kiinni, kuten Thomasiin silloin joskus. Haluan unohtaa Thomasin ja olla vain Jaskan tai Leevin tai jonkun hyväiltävänä, tuntea oloni halutuksi taas vaikka vain pienen hetken ja huumaantua siitä tunteesta kuten silloin Thomasin kanssa, kun mietin, että saan jonkun toisen olon hyväksi vain olemalla siinä. Kai olen sellainen kuin Thomas sanoi joskus itse olevansa: minulle tulee hyvä mieli siitä, että saan jonkun toisen tuntemaan olonsa hyväksi. Ja kai ainakaan Jaska ei kauhean usein tunne itseään halutuksi, eikä tunnu arvostavan itseään ja on aina vähän sillä tyylillä, että anteeksi että olen olemassa, joten haluaisin vähän ravistella häntä ja toivottavasti saada hänet tajuamaan, että hän on oikeasti hyvännäköinen ja haluttava ja taatusti monet ovat pitäneet hänestä ja tulevat pitämään.

Mutta oikeasti tuntuu, että nyt kun Nataliakin on siellä Venäjällä, olen jotenkin yksin ilman yhtään luotettavaa ystävää. En halua käydä ihmisten hermoille, mutta minulla on vain tällä hetkellä jotenkin sekaisia nämä ihmissuhdejutut. Marionille en kyllä kerro enää mitään, koska häneen ei voi luottaa yhtään. Sen jälkeen kun oli möläyttänyt Thomas-ihastukseni ääneen, hän sanoi, että hänellä oli ollut huono omatunto koko yön ja seuraavan päivän - mutta siitä huolimatta hän sitten möläytti Jaskalle, että joo, Leevi pyysi Amiaa ulos. Jaskalta sitten kuulinkin tuon sen jälkeen kun Marion oli lähtenyt, kun tämä ei kai itse edes tajunnut sitä mitä oli tullut sanoneeksi. Hirvittää vain nyt, että jos hän möläyttelee vielä lisää noita samoja juttuja vielä sellaisille ihmisille, jotka eivät tiedä. Pakko on kai yrittää sanoa hänelle, että älä puhu minun jutuistani, älä edes ajattele niitä, älä puhu yhtään mistään, joka liippaa minua millään lailla, koska minulla on muutenkin kova homma tasapainoilla ihmisten välillä kun tuntuu, että jokaista liikettä pitää miettiä jokaisesta näkökulmasta, että en vain loukkaa ketään.

Tämä on taas ihan törkeän pitkä kirjoitus, jota olen kirjoittanut kolmena erillisenä päivänä, joten jos jotain aikamuotojuttuja pistää silmään tai kerronta hyppelee, niin saattaa johtua sitten siitä. Huomenna taas päiväkeskukseen, luojan kiitos, ja tiistaina onkin sitten psyk. tyypille aika juttelemaan. Pitää kyllä taas summata sellaisen kuukauden fiilikset johonkin lyhyeen selitykseen, että saa nähdä. Näytän myös ne taulukot hänelle, joita täytin kolme viikkoa, joissa on numeroarvoja niiden päivien fiiliksille, joten saa nähdä, mitä hän sanoo niistäkin. En ole oikein varma, mikä niiden painoarvo on, eli että voiko käydä, että minulle harkitaan jopa jotain tiiviimpää hoitoa, jos pelkäävät minun olevan liikaa vaaraksi itselleni. Muutamien päivien arvosanat ovat nimittäin aika karuja.

Nyt on aika turta olo. Äiti soitti tänään ja meni taas hermo häneen. On paljon asioita hoidettavana taas, enkä mitenkään jaksaisi. Pari viime päivää meni yllättäen "juhliessa" eli hengatessa ihmisten kanssa, mikä oli mukavaa todellisuuspakoa minulle. En kyllä tiedä yhtään, mitä odottaisin tulevalta viikolta vuorovaikutusjuttuineen, kun kaikki on yhtä isoa kysymysmerkkiä.