En mitään isoa kirjoita nyt, mutta tuntuu, että haluan julistaa yhden asian ihan ääneenkin. Ensi viikolla on taas se epämiellyttävä jokavuotinen päivä, jota ei ikävä kyllä pääse kiertämään: syntymäpäiväni. Osastolla kun oli yhteisöryhmä ja kysyttiin fiiliksiä, sanoin sitten syntymäpäivästäni ja miten se on minulle aina niin kurja ja että olisi kiva tehdä edes jotain, mutta kun se on sunnuntai, niin todennäköisesti vain istun telkkarin ääressä pyjamassani ja katson Frendien ja Frasierin uusintoja. Kun kysyttiin, että enkö voisi itse järjestää jotain, niin sitten sanoin, että on jotenkin suuri kynnys kysyä keitään yhtään mihinkään etenkään siksi päiväksi, koska jos heille ei kävisi, niin sitten se tuntuisi vain entistä surkeammalta päivältä.

Sitten tuli yllätys. Olin asettunut valmiiksi jo pelipöytään ja kysellyt kiinnostuneita mukaan, kun tupakalla olleet tyypit palasivat ja yksi heistä sitten sanoi, että mitäs jos silloin sun syntymäpäivänä tehtäis niin, että kerätään joku kiva porukka, kaikki hyvät tyypit, ja keräännyttäisiin vaikka meille pelaamaan Trivial Pursuitia ja sitten vaikka sen jälkeen jatkettaisiin baariin, jossa sulle saattaisi irrota syntymäpäiväsankarina ilmaisia drinkkejäkin, voitaisiin käydä vaikka koko kadun kaikki baarit yksitellen läpi.

Silloin tuntui, että jotenkin tuli sellainen koko naaman levyinen hymy päälle. Tuokin tyyppi, joka tuon ehdotuksen heitti ilmoille, on sellainen, jonka olen tuntenut nyt reilun viikon. Ei kai hänestäkään voi oikein mitään sanoa vaitiolovelvollisuuden takia, mutta hieno tyyppi ja hän on todellakin yksi sellainen ihminen, jonka kanssa aion kyllä pitää yhteyttä jälkeenpäinkin. Meillä on aika paljon yhteistäkin, joten tullaan hyvin juttuun.

Viikonloppuna onkin nyt sitten Nightwish-keikka, johon minun lisäkseni tulevat äiti ja veli. Ensimmäistä kertaa ikinä mennään myös syömään yhteen kivaan paikkaan, ei mikään hieno paikka, mutta ei kuitenkaan mikään niistä pikaruokapaikoista, joita on jokaisessa kaupungissa kymmenen tai jotain. Meillä oli perheenä tapana käydä kerran vuodessa jossain vähän siistimmässä paikassa. Ei edelleenkään missään kalliissa tai oikeasti hienossa, mutta sellaisessa kuitenkin, jossa on asiakkaille jaettava ruokalista. Sitten kun lopetin isälleni puhumisen 13-vuotiaana ja kieltäydyin olemasta missään tekemisissä hänen kanssaan, he jatkoivat kolmisteen sitä perinnettä. Välillä kun olivat mökillä, äiti saattoi soittaessaan sanoa, että me mennään sinne hienoon kalaravintolaan syömään ennen lähtöä, niin lämmitä vaan itsellesi jotain, koska me ei tehdä sitten tänään enää mitään ruokaa kotona.

Ja tietysti sitten on se seikka, jota en ole maininnut ääneen, juuri ja juuri olen saattanut myöntää itselleni, että se ajatus on olemassa. No, kyse on Nightwishin keikasta, eikä niitä ole tämän Euroopan kiertueen aikana Suomessa kovin montaa, joten en tietenkään voi olla ajattelematta, että arvoisa herra NN saattaisi olla siellä myös. Luonnollisesti olen valinnut vaatteet, erittäin rock-henkiset ja sellaiset, joissa oikeasti näytän hyvältä. Ja tietysti tukka tulee olemaan hyvin ja uudehko hieno kaulakoru, joka on oikeastaan "kaulapanta", mutta se on vain tehty kokonaan korumaiseksi ja sellaisista pienistä helmistä.

Ja tämän kirjoituksen aikana se tyyppi, josta puhuin tuossa alussa, lisäsi minut Facebook-kaverikseen, joten eipähän tarvitse itse mennä mitään kyselemään. Se on jotenkin jännä, miten yhdeltä ihmiseltä kysyin nimeä ja onko Facebookissa, niin sen jälkeen kaikki tupakoitsijat ovat yksitellen lisänneet minut kavereihinsa, vaikka he eivät minun nimeäni voi tietää. Mutta ihan kiva näin.

Vielä sen voisi sanoa, että nyt tuon viime viikon skarppauksen jälkeen paino on lähtenyt taas alenemaan kivasti. Ehkä hieman liiankin nopeasti, mutta nyt on sellanen fiilis, että kunhan vain lähtee, niin se on pääasia, koska se on tosiaan se huippumallihaku kuitenkin vain kerran vuodessa ja olen jo ensi sunnuntaina sen 23 vuotta vanha, niin se on vähän niin kuin yksi uusi iso rautainen naula arkkuun. Ei ole laihduttamisen fiilis kuitenkaan mennyt vielä sellaiseksi sairaaksi tai pakkomielteiseksi, vaikka se viime viikolla hieman uhkasikin. Jos paino alenee edes hieman tähän tahtiin, niin voin saavuttaa lukioaikaisen ns. "nollapainoni" jo ennen sen huippumallihaun loppumista, jolloin olisin ainakin todella lähellä niitä oikeita huippumallimittoja. Katsoin mallitoimisto Paparazzin sivuilta, että se viime kauden suosikkini, hieman isompi Helen, oli myös listoilla ja hänen kookseen ilmoitettiin 38, vaikka hän oli mitoiltaan suunnilleen sitä luokkaa, mitä minä silloin nollapainoisena normaalisti. Ja tämä on vielä se uusi laihtunut Helen, joten tämä kaikki tuntuu olevan NIIN lähellä, että se on nyt tai ei koskaan!

Mutta on hyvä fiilis nyt. Hieman jännittynyt ja innostunut Nightwishin keikkaa ja perheillallista odotellessa, mutta myös hieman ihastunut. Joo, taas. Se edellinen osastoihastus lopetti tänään ja en aio pitää hänen kanssaan yhteyttä jos en nyt jossain törmää häneen, sillä vaikka hän on todella fiksu, hän on nuorena tyyppinä aika epäkypsä ja ajoittain antaa itsestään todella omahyväisen ja muita halveksuvan kuvan. Mut joo, se sääntöni sen suhteen, että psykiatrisella osastolla tavattuja ei treffailla, pysyy kyllä. Mutta se ei tarkoita, ettei voisi salaa ihastella.

Loppuun osastofiilis siitä, miten jokainen, joka lähtee osastolta, vie mukanaan palan sitä yhteisöä. En ilman sitäkään tyyppiä olisi tätä biisiä kuunnellut. Tämä musiikkikappale (joka kuulemma oli sekä ensimmäinen että viimeinen hänen kuultavaksi valittu biisi) kuulemma sulki tietyllä tapaa ympyrän. Jotenkin nyt kun sitä kuuntelee ja sanoja tarkastelee, tulee sellainen jännä olo, kun jotenkin muistaa taas sen, että tuolla osastollakin ulkoisesta olemuksesta huolimatta siellä sisällä on usein kuitenkin sellainen kaunis ja hauras sielu.


***


Yöllä linja-autossa
Yksi väsynyt matkustaja
Huuruisesta ikkunasta
Katsoo vaihtuvat maisemat
Laskee vastaantulijat
Pysäkit kun ohi vilahtavat
Tietäen niistä mikä tahansa oisi voinut olla
Se oikea

Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse
Nouset kyytiin kerran, oot kyydissä aina

Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin
On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä

Egotrippi - Matkustaja