Taas yksi tällaisista raskaista päivistä.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut. Tai tehnyt oikein muutakaan. Olen keksinyt uuden turruttautumiskeinon: Ally McBeal. Olen menossa kolmannen tuotantokauden kohdalla. Huono sarja, mutta tarpeeksi outo, että sitä voi katsoa.

Olen kolmatta viikkoa kipeänä. Jokseenkin. Se on kyllä oma vikani, mahdollisesti. No siis joskus kuukausi sitten tai hieman reilu, oli viimeinen sekstailukerta Jaskan kanssa ja sen jälkeen sitten oireet alkoivat. Tyhmä avautua tästä täällä, mutta se on ärsyttänyt minua koko sen kuukauden, enkä ole oikein voinut sanoa kenellekään. Ensiksi sain elämäni ensimmäisen hiivatulehduksen, sitten kun itsenäisesti hoidin sen pois - mitä ei pitäisi tehdä, vaan pitäisi käydä lääkärillä - minkä jälkeen kaikki oireet eivät hävinneet. Ajattelin, että ei piru vieköön, ei kai minulla ole vain virtsatietulehdusta, koska en vain jaksanut vaivautua lääkäriin. No, ajattelin, että ehkä se menee ohi.

Eipä mennyt, vaan paheni jopa, viime viikolla, samana päivänä kun vein Ajaxin lopetettavaksi, koska se sai kai äkillisen voimakkaan korvatulehduksen, eikä pystynyt enää liikkumaan kuin ympyrää ja se lopetti syömisen ja juomisen kokonaan, niin ajattelin, että parempi päästää pieni menemään, kun se olisi ihan pian täyttänyt kaksi vuottakin, mikä on aika paljon.

No, minun olotilani paheni ihan kauheaksi ja menin lopulta terveyskeskukseen. Olivat aika huolissaan ja sanoivat, että jos epäilee virtsatietulehdusta ja se ei mene ohi, niin pitäisi heti varmistaa tilanne ja sitten tarvittaessa hoidattaa se pois, koska se voi levitä munuaisiin, jne. Lisäksi koska minulla oli hieman kuumetta silloin, niin sitten tehtiin kaikki maailman kokeet. Mietin sitten, että ehkä se on vaikuttanut immuniteettiini alentavasti, kun kerran on kolmas viikko kun olen hieman flunssassa, kurkku on kipeä ja lievää lämpöä, minkä lisäksi olen ihan todella väsynyt. No, nyt on antibiootit ja toivottavasti hoituu kaikki pois.

No, viikonloppuna pidin Halloween-bileet ja ihmisiä jopa tuli. Lähinnä uusia, mutta en antanut asian häiritä. Juotiin Alisan kanssa kuohuviiniä, mikä olisi ollut ihan ok, ei liikaa, mutta Jaska tuli myös ja toi mukanaan Jaloviinaa, jota sitten yllytti minua ottamaan shotin hänen kanssaan. No, otin sitten. Sitten varttia myöhemmin kutsui kaikki ottamaan shotin, enkä sitten aikonut jäädä ainoaksi, joka ei ottaisi, joten sinne meni toinen shotti. Niin ja Jaska juo nykyään. Aika paljon ja usein. Marion, joka lopultakin tuli bileisiini, kommentoi, että jaa Jaskakin juo, aikaisemmin olit täysin raitis ja muutenkin alkoholivastainen. Siihen minä sitten vastasin ennen Jaskaa, että joo hän oli alkoholivastainen vain jotta saisi ärsytettyuä Thomasia maksimaalisesti. Jaska sanoi vain ympäripyöreästi sen jälkeen, että aikansa kutakin.

Sitten oloni alkoi ensin mennä hieman sekavaksi, mutta huonommaksi vasta myöhemmin. Pelattiin pullonpyöritystä, kun minäkin innostuin siitä, kun kerran alkoholi jotenkin on kuin virallinen ja julkinen tekosyy käyttäytyä hallitsemattomammin. Pyöritin ensin ja osuin Leeviin. Hän valitsi tehtävän sanoen, että ette kyllä taatusti keksi yhtään mitään pahaa edes. Minä sitten jouduin keksimään itse vaikka pyysin muilta apua, mutta päädyin sitten siihen yhteen tyypillisimpään hieman rohkeampaan juttuun. Annoin Leeville tehtäväksi suudella jotakuta. Hän sitten sanoi, että pitäisi määrätä kohde, mihin sanoin, että hänen pitää itse valita, mutta kun hän vieläkin valitti, niin sanoin, että hän joko valitsisi itse tai jos minä saisin päättää, niin silloin hän pussaisi Jaskaa.

No, hän jahkaili ja jahkaili ja teki jotain enten tentteniä, ja päätyi sitten minuun. Sanoinkin Alisalle jälkeenpäin, että taas tuli näköjään sitten jonkinmoinen "check"-merkki listaani. No, myöhemmin pelissä sitten Jaskalta kysyttiin, että kenen kanssa hän mieluiten hommailisi, jos pitäisi valita pelin osallistujista. Hän valitsi yhden tytön, joka on ihan ok, en kauheasti hänen kanssaan ole ollut tekemisissä. Siihen minä kommentoin, että oikeastaan minut olisi pitänyt poistaa vaihtoehdoista jo etukäteen, koska panin häntä jo.

Eikä tässä vielä kaikki. Sitten oli minun vuoroni laittaa musiikkia taustalle ja sitten innostuin, että oletteko kuunnelleen Sen Nimistä bändiä ikinä, siis sitä, missä Thomas laulaa ja soittaa. Jaska oli siinä vaiheessa, että et laita sitä, et laita. Kun laitoin kuitenkin ja kun se toinen laulaja alkoi laulaa, minä sanoin, että eikö ole tuollakin hieno ääni? Pyysi minua muuten ulos. Eikö hieno bassokohta? Niillä on oikea kontrabasso siinä bändissä! Ja se basisti pyysi minua muuten ulos. Tuo laulaja sen sijaan ei pyytänyt ulos, vaikka hänen olisi pitänyt.

Siihen Jaska aloitti sitten taas sen tyypillisen sanomisen, että unohda Amia se tyyppi nyt ihan oikeasti! Unohda se jo, pääse asiasta yli, anna sen olla! Siihen minä vain puhuin hänen pääålleen, koska pystyn sillä tavoin hiljentämään hänet ja se on todella epäkunnioittavaa ja sanoin, että Jaska, nyt hiljaa, älä taas jankuta sitä samaa, ei kuulu sinulle yhtään millään lailla. Sitten minulta kysyttiin pullonpyörityksen totuudessa, että mitä kaikkea minun ja sen tyypin kanssa tapahtui. Vaihteeksi taas selitin kaiken.

Sitten pian sen jälkeen aloin tuntea oloni todella huonoksi. Menin makaamaan sängylleni, koska päätäni särki ja minua pyörrytti ja oksetti. Lopulta Alisa ja Leevi auttoivat minut ylös ja vessaan, koska pelkäsivät, että oksennan siihen paikkaan. En oksentanut, otin päänsärkylääkkeen ja menin nukkumaan, samalla kun muut ihmiset jatkoivat juttelua ja hauskanpitoa samassa huoneessa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, kun osa ihmisistä teki lähtöä. Alisaakin pyydettiin baariin, mutta hän sanoi, että hän jää tänne varmistamaan, että minä en kuole. Muut lähtivät ja minä nukahdin taas. Jossain vaiheessa heräsin taas ja olo oli paljon parempi. Alisa, joka leikki jonkun rottani kanssa, sanoi, että olin nukkunut parisen tuntia. Alettiin jutella illasta, kun Jaska soitti.

No, Jaska vain kysyi, että voisivatko he tulla vielä hakemaan sen yhdeltä naiselta jääneen kassin. Sanoin sitten, että no joo, tulkaa vain. Tulivat sitten ja jäivät hengaamaan. Jaska kysyi sitten, että haittaako meitä, jos hän ottaa farkkunsa pois. Minä sitten siinä vaiheessa kysyin, kun arvasin Jaskan aikeet, että jaa meinasitko kalsareillasi kävellä kotiin. Hän oli sitten hieman kiusaantunut ja sanoi, että oli ajatellut, että voisi nukkua siinä lattiallani... Siihen minä kommentoin terävästi, että se on kyllä Alisa, joka siinä nukkuu. Hän sitten oli pieni ja säälittävä ja kysyi, että voisiko kuitenkin jäädä ja sanoin, että kai sitten, mutta että hän joutuisi nukkumaan siinä vuodesohvallani, jota kaikki vihaavat. Yksi nainen jäi myös - en häntäkään ollut koskaan ennen päiväkeskuksen ulkopuolella tavannut. Nukahti lattialle, mutta yöllä siirtyi samalle vuodesohvalle Jaskan kanssa.

Olin hieman mustasukkainen. Muutenkin oli lähinnä kurja fiilis, vaikka olikin ihan kivaa vaihtelua olla vaihteeksi isommalla porukalla. Jotenkin ne ihmiset eivät tuntuneet vain yhtä kivoilta ja välittömästi läheisiltä kuin ne entiset vanhat tutut joita ei vain näe enää suunnilleen koskaan. Eilen kirjoitin kirjoitusryhmässä jotain kurjaa, keskuksen jälkeen mentiin Alisan ja yhden viikonloppuisen naisen kanssa shoppailemaan. Lähdin pian kotiin, jäivät kai shoppailemaan vielä. Tänään sanoin meneväni suoraan kotiin. Kuitenkin kun menin vessaan kun ihmiset olivat naulakolla, he vain lähtivät sanomatta heippaa edes. Ymmärsin kyllä, mutta jotenkin pisti hieman silti.

Olen puuhaillut rottaörmelöiden kanssa aika paljon. Vauvat eivät ole enää niin vauvoja ja huomasivat, että sieltä häkistähän pääsee yläkautta ulos! Jotenkin olen ihastunut yhteen tytöistä - tuntuu hienolta, että se on juuri se, jolla on paras kuvio ja se on jäämässä kotiin, mutta että myös että se on niin ihana. Toisin kuin muut, minut nähdessään se ei livahda takaisin häkkiin yhdessä vilauksessa, kun näkee minut, vaan jää katsomaan ja tulee kiireesti katsomaan! Välillä jos tulen huoneeseen, se tulee ulos häkistä katsomaan minua. Se on niin suloinen! Isot pallosilmät tuijottavat ja pallokorvat ovat höröllään ja sellainen pieni naama tulee vain katsomaan ja pureskelemaan kynttäni, eikä pelästy oikein mistään.

Äsken tappelin vanhimman pojan kanssa. Se on jo yli kaksivuotias, joten aika vanha, mutta täynnä energiaa. Se tappeli toisen pojan kanssa ja otin sen sitten häkistä "puhutteluun", mutta se vain kiemurteli ja kiukutteli. Se on aina ollut sellainen ylienerginen tapaus. Käsi on ihan raapaleilla, kun se pyristeli. Ei se kuitenkaan hulluksi ole tullut: siitä kertoi se, että se pariin kertaan hieman nappasi hampaillaan, mutta iho ei mennyt edes rikki ja kerran se sai sormeni kokonaan suuhunsa, mutta ei purrut. Niin kunnon kesyrotan pitäisikin, vaikka pystyisikin niillä jättiläishampaillaan saamaan aikaan samanlaisen haavan kuin koira kulmahampaallaan. Se yksi rottahan minua silloin kerran tosissaan puri ennen kuin se meni lopetettavaksi, ja siitä on vieläkin arpi näkyvissä monen vuoden jälkeenkin, eikä se poikkea merkittävästi niistä rottweilerin kulmahampaista tulleista arvista.

Hieman raskas fiilis. Tuntuu, ettei ole mitään odotettavaa. Äiti ja veli kävivät reilu viikko sitten käymässä. Veli rakastui pikkurottiin, kun ne vilistivät vain hihoista sisään. Äidinkin kanssa meni ihan hyvin, ei tullut edes mitään superriitaa. Kaikki on muutenkin ihan jees, paitsi että Jaskan kanssa tulen hieman huonommin toimeen, kun en pysty vain kohtelemaan häntä kuin ketä tahansa, vaan olen sellainen ärsyttävä ämmä, piikittelevä ja välillä suoranaisesti kiukkuinen. En haluaisi, mutta vielä vähemmän haluan, että Jaska kuvittelee pompottelevansa minua miten haluaa.

Niin joo, Halloween-asuni oli hieno. Valmistelin sitä iät ja ajat ja voitin yhden kilpailunkin. Peruukki, itsemuokatut vaatteet, vähän kangasta, ja Alisan tekemä parin tunnin maskeeraus, niin näytin kaikelta muulta kuin itseltäni.

Ei kai ole muuta sanottavaa. En oikein osaa selittää kunnolla sitä raskasta tunnetta jossain sisällä. Ajattelin, että ihmisten seura auttaisi, mutta nyt oli hienot bileet, joista seinäkukkanen Alisakin innostui ja sanoi, että hän pitää sitten seuraavat bileet, mutta silti tunsin oloni aivan yhtä yksinäiseksi kuin ennenkin. Huomenna on terapia. Olen aloittanut sen lopultakin. Sen pitäjä on vain hieman natsi. Kuulemma poissaoloista pitää ilmoittaa n. 2vk etukäteen, ja kun kysyin, että entä jos on kipeä, niin siihen hän sanoi, että no ei kyllä aikuisella ihmisellä ole kyllä oikein koskaan mitään, ettei voisi tulla kolmeksi vartiksi jonnekin istumaan. Sanoo tällaisen ihmiselle, joka ei välttämättä pääse joka päivä sängystä ylös ilman mitään flunssaakaan. Ehkä sanon siitä hänelle joskus, kun se ärsyttää eniten.

Ja sanotaan nyt sitten vielä sekin, nyt kun yritän tätä kirjoitusta vuodatukseen saada, että nettikin on ollut ihan käsittämättömän huonossa kunnossa viime aikoina. Tänäänkin varmaan jotain parikymmentä kertaa on tullut ilmoitus, että "sivua ei löydy", kun netti yksinkertaisesti ei toimi. Pitäisi kai ottaa yhteyttä jonnekin, mutta kun en jaksa itseni takia mennä lääkäriin, niin siitä voi päätellä, että tuollainen sitten on vielä kauempana toteutuksi tulemista.