Taitaa minussa sittenkin piillä jossain sisällä taipumus farmasiaan. Tulin miettineeksi tänään taas lääkkeitä. En usko, että minun migreenilääkkeeni olisi suurenakaan annoksena tappava. En tiedä, mistä se tuli mieleen, mutta se tuli. Sitten googlasin netistä sen vaikuttavaa ainesosaa, eikä siinä puhuttu mitään sen vaarallisuudesta. No, tuskin sitä kauheasti hehkutetaankaan, että jos otat yliannostuksen tätä lääkettä, niin kuolet niin ja niin monen prosentin todennäköisyydellä.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mutta koska minä olen aina tykännyt lukea haittavaikutuksia, niin löysin lopulta lääkkeen, joka voisi soveltuakin. Minulle määrättiin sitä ja se aiheutti minulle kauheaa väsymystä. Olin nukkunut miten paljon tahansa, niin tunnin sisällä, kun olin ottanut lääkkeen, se sai minut nuokkumaan. Joten nyt ainakin tiedän, mitä lääkeainetta sisältävää lääkettä minun tulisi etsiä.

 

Varmasti äiti olisi minusta ylpeä, jos tietäisi, että olen opiskellut tänään lääkeaineiden vaikutuksia. Kodeiini. Keskushermostoa lamauttava lääkeaine. Kuulostaa aika hienolta. Se on myös siitä hieno aine, että netistä löytyy tarkkaa tietoa siitä, miten se vaikuttaa ja miten nautittuna se on tappavimmillaan. Sen olen tiennyt jo aikaisemminkin, että morfiinia sisältävillä lääkkeillä saa hengen pois, mutta en sitä, että kodeiini, jota esiintyy joissain lääkkeissä, muuntautuu elimistössä morfiiniksi.

 

Haa! Mietin juuri sitä, kun siinä lääkkeessä, jota minulla on, on myös parasetamoolia. Yhdessä ne ovat haitallisia maksalle, joten jos otan yliannostuksen, mutta jäänkin henkiin, niin onnistun tuhoamaan vain maksani. Mutta yhdellä nettisivulla kerrotaan, miten hyvin yksinkertaisella konstilla saa erotettua kodeiinin muista lääkeaineista. Mutta mikä on tarpeeksi? Jos kylmävesierottelen sen, niin minulla on sitä noin... 200 milligrammaa. Se on tarpeeksi? Alkoholin kanssa tietysti? No, olen 18, joten se ei ole mikään ongelma.

 

Päätä on särkenyt koko päivän. Sitä särki eilenkin. Äiti valittaa minulle siitä, että minun päätäni särkee. Sitten hän ehdottaa, että päänsärky varmaan lähtisi, jos tekisin jotain järkevää – kuten siivoaisin tai lukisin pääsykoekirjaa. Hah.

 

Olen kuunnellut tänään The Poet And The Pendulumia. Laulajan kanssa. Muistan, että joskus syksyllä ihastuin siihen heti. En muista enää, mitä selitin silloin. Yritin etsiä siitä jotain kirjoitusta, mutta en löytänyt. Olen unohtanut. En kuuntele paljon Nightwishin vanhoja biisejä enää. Siis ”vanhoilla biiseillä” tarkoitan niitä biisejä, jotka olen kuullut ennen Century Childia. Ne liittyvät vääränlaisiin tunteisiin. On ihan kuin olisin muuttunut kokonaan toiseksi ihmiseksi sen jälkeen, kun NN sai tietää. Kaikki vanhat asiat ja esineet ja biisitkin... Ne tuntuvat vääriltä. En saa niistä mitään irti. Ne tuntuvat vierailta. Huonoilta. Minua ei huvita kuunnella niitä, koska ne tuntuvat vain typeriltä renkutuksilta, enkä tajua, miten olen joskus pitänyt niitä niin hienoina. En tiedä miksi.

 

***

 

The dreamer and the wine

Poet without a rhyme

A widowed writer torn apart by chains of hell

 

One last perfect verse

Is still the same old song