Löysin paikan, josta näen, koska opiskelijakorttini on noudettavissa - tai siis näkisin, jos tietäisin opiskelijanumeroni, mutta näköjään se luki vain niissä papereissa, jotka jäivät yliopistolle silloin perjantaina kun kävin ilmoittautumassa, joten loistavaa! Tekee oikeasti mieli pitkästä aikaa rikkoa tavaroita. Miksi ihmeessä asioista pitää tehdä noin vaikeita? Silloin vuosi sitten kun olin menossa Venäjälle ja passini oli viisumin takia hetken jossain muualla kuin itselläni, Natalia sitten tarvitsi sitä passini numeroa, jotta voisi varata junaliput, mutta eihän minulla sitä tietenkään ollut, koska mistä minä voin tietää, että jotain tuollaista tarvitsee kirjoittaa muistiin, jos KUKAAN EI KERRO SITÄ?!

Ja Jaska puhui minulle taas, kyseli rotistani ja siitä, että nytkö se yksinäinen poju saa vasta seuraa, miten se on selvinnyt yksin, tuliko se toimeen niiden pienten kanssa, jne. Joten tällä viikolla olemme jutelleen Facebookissa tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja lauantaina. Enkä edelleen tiedä yhtään, mitä Jaska haluaa vai haluaako ylipäätään mitään.

Päänsärky ei ole mennyt ohi, pikemminkin se on kehittymässä migreeniksi, ja kävin jo pitämässä päätäni kylmän suihkun alla, eikä olo ole paljon parempi. Enkä tiedä edelleenkään, koska Nan olisi huomenna tulossa käymään, koska sanoin, ettei minulla ole mitään sunnuntaiksi ja että koska tahansa käy, mutta sen jälkeen sanoin Natalialle että menen hänen kanssaan terassille joskus neljän aikoihin. Ajattelin, että viimeistään nyt edellisenä iltana Nan tietäisi jo, että millainen aikataulu hänellä on huomenna, mutta pitää sitten yrittää sumplia huomenna.

Argh!