Tänään oli taas pitkä päivä, vaikka piti olla vain aamulla kirkkoa. No, Joe sitten sanoi, että mennään "hetkeksi" talolle, jota hän on kunnostanut jotain tyyppiä varten, joka on vankilassa (ja löytänyt Joen mukaan siellä Jumalan), mutta kun Joe jäi suustaan kiinni naapurin kanssa varmaan puoleksi tunniksi ja sitten siihen päälle tuli vielä parin tunnin urakointi, niin koko päivähän siinä melkein meni. Mutta Marianin kanssa istuimme puutarhassa osan siitä ajasta ja juttelimme kaikesta. On jotenkin niin outoa - ja tavallaan olen jo tottunut siihen - miten samanlaisia me olemme, vaikka luulisi, että romanialaisella ja suomalaisella olisi ollut hyvin erilainen elämä. Mutta näköjään ei. Me molemmat olemme tehneet lapsina "leikkikeittoa" lisäämällä sankoon vähän sadevettä ja sitten keräämällä kasvien lehtia ja päättäen, että tämä on korianteria, jne.

Ja Joe nyt oli Joe, mutta tämän reilun neljän viikon aikana olen saanut sen verran reutouduttua, että pystyn sanomaan jotain hänelle takaisinkin välillä. Mutta lähinnä hänen seurassaan on vähän rasittavaa olla, kun koko ajan on sellainen 99% todennäköisyys, että hän pelleilee, mutta jotenkin pitäisi silti osata jollain ihmeen konstilla arvata milloin on se 1% ajasta. Suomessa tuota ongelmaa ei ole oikein koskaan ollut, koska suurin osa ihmisistä muuttaa äänensävyä tai ilmehtii niin, että se vitsailu tulee selkeäksi, mutta ilmeisesti Briteissä niin ei tehdä.

Kämppiksyys on puolestaan ollut melkein niin kuin Frendeistä: äsken kun kävin suihkussa, huomasin, että joku oli piirtänyt peiliin jättimäisen hymynaaman, joka tuli esiin vasta sitten kun peili höyrystyi. No, minä sitten lisäsin siihen puhekuplan, jossa luki "Hi!". Mutta minulla on kuitenkin käynyt varmaan aika satumainen tuuri, että olen sattunut tällaiseen kämppään. Toisaalta löysin tämän yliopiston kautta, joten varmaan tänne ohjautuu väkisinkin niitä ei-niin-hirveitä kämppiksiä.

Näin viime yönä tosin unta, että latinanopettaja laittoi sähköpostin, että hän on jäämässä eläkkeelle kahden viikon kuluttua ja että jos haluan saada opintopisteet kreikan ja latinan kursseista, joista molemmista käännös on vaiheessaan (eli kreikan käännöstä olen tehnyt noin sivun 40 sivusta ja latinan käännöstä en ole edes aloittanut), minun pitää palauttaa ne ennen sitä. Ei kuulosta kauhean hirveältä painajaiselta, eikä se ollutkaan, mutta se sai minut miettimään sitä, miten hirveästi kotona odottaa hommia. Palaan heti töihin ja opiskelut alkavat heti. Töitä on se 25 tuntia viikossa ja pakollista läsnäoloa yliopistolla poikkeuksellisen paljon, 10 tuntia pelkästään teknistä kirjoittamista. En tosin usko, että voin ottaa yhtään kurssia tuohon lisäksi, etenkin kun minulla on niitä käännöksiä ja sitten vielä se yli tuhannen sivun kirjatentti.

Täälläkin työtä on ihan hirveästi. Huomenna kun se professori palaa lomalta, hän haluaa varmaankin nähdä, mitä olen tehnyt sen kahden viikon aikana. Olen päässyt sinä aikana puoleenväliin niitä vanhoja projekteja, joten niiden kanssa tulee kiire. Tietysti minun pitää myös varautua siihen, että hän haluaakin jotain erilaista. Ainut toimeksianto oli, että minun pitää kirjoittaa 300 sanaa jokaisesta projektista, joten olen päättänyt käyttää suunnilleen samaa kaavaa kaikissa: Aiheen esittely / syy projektin tekmiseen, sitten projektin tavoitteet ja käytetyt metodit, ja lopuksi projektin tulokset ja mahdolliset suositukset. Näin kyseessä on melkein kuin oikean tutkimuksen miniabstrakti. Mutta hän ei ole lukenut yhtään, joten miten tiedän, ovatko ne sitä mitä hän etsii? Toisaalta toivoin, että minulla olisi ollut vähän enemmän vapaata aikaa, niin olisin saanut pelleiltyä enemmän sen sivuston kanssa. Copyrightin kanssa pitää olla todella tarkka, joten olen päätynyt tekemään itse GIMPillä quotepalluroita. Sivustoa päivittäessäni olen myös kirjoittanut ohjetta siitä, miten olen saanut sivuston näyttämään siltä miltä se näyttää ja listannut kaikki tekstien html-värikoodit ja yleisen rakenteen, jota olen käyttänyt. Se minun pomoprofessorini kun sanoi ensimmäisen tapaamisen aikana, että paitsi että minun pitää tehdä sivustosta "kiva", niin sen pitää olla myös sellainen, jota on helppo päivittää. Olen oikeastaan aika ylpeä siitä ohjetiedostosta - jonka nimeksi laitoin "Dum WordPress for Smarties" - joka on täynnä havainnollistavia kuvia ja jippoja saada se idioottimainen ilmainen WordPress sivusto näyttämään edes jotenkin siedettävältä.

Mutta nyt olen lähinnä vain kirjoittanut, kirjoittanut ja kirjoittanut. Ensin luen raportin läpi ja se voi olla joko 2 sivua, tai 42 sivua, tai jotain siltä väliltä. Samalla kirjoitan käsin vihkooni muistiinpanoja. Käsin siksi, koska minulla on luonnollisesti käytössä vain yksi näyttö. Kahden näytön avulla voisin pitää toisessa raportin ja kirjoittaa toiseen muistiinpanoja ihan tietokoneella. Mutta sellaista luksusvaihtoehtoa ei ole, joten teen manuaalisia muistiinpanoja. Siihen menee ikuisuus, mutta sen jälkeen itse kirjoittaminen onkin aika helppoa. Tulen myös kokoajan paremmaksi tekstin pituuden arvioinnissa. Sallin itselleni Briteissä yleisesti käytetyn 10%:n sääntöä, eli että tekstin sanamäärä saa ylittää tai alittaa tavoitesanamäärän, kunhan se pysyy 10%:n sisällä. Kauheasti liikkumavaraa ei tosin jää, mutta jo se 30 sanaa suuntaan tai toiseen auttaa aika kivasti.

En mennytkään tällä viikolla Lontooseen, vaikka olin suunnitellut niin. Kävin katsomassa Ant-man and the Waspin ja se oli ihan kelpo leffa. Sain vain pahan migreenin, joka on sen jälkeen jäänyt jotenkin päälle, vaikka olen ottanut normaalisti estolääkkeen ja sen lisäksi vielä kohtauslääkkeitäkin useampana päivänä. Kunpa se nyt menisi jo ohi. Yritän varmaan mennä aikaisin nukkumaan tänään, niin jaksan taas keskittyä huomenna töissä.