Näin sitten yllättäen Jaskaa eilen. Hän vain sanoi, että hänen lähibaarissaan on joku juttu vartin päästä, haluaisitko tulla mukaan. No, lähdin sitten, vaikka aikataulu oli aika tiukka, sillä Jaskan lähibaari ei ole millään muotoa minun lähibaarini. No, lähdin heti pyörällä liikkeelle, kun olin katsonut google mapsista sen baarin sijainnin. Jaska oli antanut ohjeet, että käänny siitä ennen sitä kauppaa. No, tuo on todella epämääräisesti sanottu, koska siellä niitä kauppoja on useampia, mutta ajattelin, että google näyttää paikan oikein. Lisäksi jos olisin tullut yhtä tiettyä reittiä, olisin kääntynyt siitä "ennen kauppaa", eli minusta päin katsottuna kaupan jälkeen, niin se olisi johtanut juuri sinne mihin google näytti. No, eihän se sitten näyttänyt oikeaa paikaa, tietenkään. Tasalta sitten soitin Jaskalle, että olen täällä, mutta en löydä sitä. Jaska sitten selitti, että ei kun ennen sitä toista kauppaa. No, poljin takaisin, sitten käännyin ennen kauppaa, sitä toista kauppaa, siis siitä suunnasta, mistä olin alunperin tullut. Pojin ja poljin ja sitten tie päättyi, eikä missään näkynyt mitään baaria.

Tuollainen hajoiluttaa, joten aloin vain itkeä. Kauhealla kiireellä olin yrittänyt tulla, polkea nopeasti ja olin ihan poikki, eikä minulla ollut aavistustakaan siitä, missä se baari olisi. Sitten Jaska soitti ja sanoin vain, että en minä vain löydä, on sullakin ihan paskat ohjeet kun niitä kauppoja on täällä ihan vitusti, ja mikä on "ennen" kauppaa, mistä päin tultuna? Sitten sanoin, että lähden vain kotiin. Jaska sitten sanoi, että jos hän tulee siihen kaupalle vastaan. No, poljin taas takaisin, olin kulkenut siitä sen kyseessä olevan kaupan ohi jo kaksi kertaa, ja olin todella kärttyisä, kun tiuskin Jaskallekin vain puhelimessa. Tulin sitten lopulta siihen kaupalle, mutta en vieläkään ollut varma, että halusinko jäädä, koska olin vain niin vihainen, eikä ollut enää yhtään fiilis mennä mihinkään. Jaska oli kuitenkin niin ihana, että päätin mennä ainakin sinne baariin hetkeksi, juomaan kokista.

Siellä oli sitten ihan kivaa, paitsi että Jaska joi aika paljon. Ja siis "aika paljon" on sellainen määrä, että jos minä olisin juonut edes puolet siitä, olisin viettänyt koko yön vessan lattialla oksentamassa. Mutta jossain aikaisemmassa vaiheessa, kun Jaska oli vielä suht selvä, oltiin hänen kanssaan ulkona tupakalla ja Jaska sitten sanoi taas jotain kivaa tyyliin, että hän ei vain saa minusta tarpeekseen. Siinä kohtaa minä sitten kysyin, että miksi sitten jätit minut kesällä. Ei olla puhuttu noista oikeista asioista pitkään aikaan, vaikka ne ovat olleet minulla aika paljon mielessä. Sanoin senkin hänelle, että minua vähän pelottaa, että hän vain kyllästyy minuun. Sitä hän piti outona ajatuksena ja sanoi, että ei hän ole kyllä missään vaiheessa ajatellut niin.

Sitten puhuttiin kesästä, ja Jaska sanoi, että hän tietää, että hän syyllisti minua turhaan siitä erosta, ja että siinä ei ollut oikeastaan lainkaan kysymys minusta ihmisenä, vaan Jaskasta ja siitä, että hänellä oli vaikeaa. Kyllä hän sitten sanoi, että hän ei tiedä ylipäätään, että pystyykö hän parisuhteeseen tässä nykytilanteessa, mikä tuntui aika kurjalta, mutta sitten hän sanoi, että vaikka hän muuten haluaa olla vain yksin, ja vaikka hän ajattelee, että nyt ollaan sitten yksin ja pelataan ihan rauhassa, jne. niin sitten hän alkaa miettiä, että Amiaa olisi kiva nähdä. Sitten hän sanoi myös, että ei oikein edes tiedä, miksi hän pitää minusta niin paljon, ja että minun seurassani on vain niin helppo olla. Sitten hän myös sanoi, että minä olen tällä hetkellä tärkein asia hänen elämässään, yksi niistä harvoista asioista jolla on väliä. Se oli kiva kuulla.

Tänään sitten oli terapia, jossa pääsi käsittelemään noita eilisen illan keskusteluja, joten tuli hyvään kohtaan. Ja tuntui hyvältä saada puhutuksi Jaskan kanssa näitä asioita. Ja oli ylipäätään kiva hengata Jaskan kanssa taas, vaikka se hengaus jäikin aika lyhyeksi, kun lähdin sitten herättyäni terapiaan, ja sitten kotiin, sitten eläinlääkäriin ja huomenna on vielä yliopistollakin jotain. Joten olo on aika todella väsynyt ja uupunut, kun olen tehnyt niin paljon kaikkea, mutta ehkä se sitten huomisen koulupäivän jälkeen helpottaa. Sitten on myöhemmin vielä ne bileetkin. Vähän stressaan sitä pianojuttua, olen kehittänyt muutamia yksinkertaisia juttuja, mutta mietin, että mitä teen sitten jos minun odotetaan soittavan jotain, mitä en ole harjoitellut. Jaska sanoi, että otan ihan liikaa paineita tuosta.

Lisäksi, se nyt ei liity mitenkään mihinkään, mutta näin tänään eläinlääkärissä isoimman koiran jonka olen ikinä nähnyt. Se oli valtava, oikeasti ihan valtava. Ilmeisesti tanskandoggi, mutta poikkeuksellisen iso sellainen. Olen nähnyt aika paljon kaikenlaisia koiria, mutta tuo oli vain suurin. Jonossa sitä koiraa ennen oli mies kissansa kanssa ja se mies oli aika pieni, varmaan jotain 150-165 senttiä, ja jos tuo koira olisi vähän kurottanut, niin se olisi varmaan pystynyt nuolemaan tuon miehen leukaa, seisoen ihan neljällä jalalla. Se oli vain valtava, sen omistaja oli ehkä minunpituiseni, ja se koiran pää oli hänen rintakehänsä korkeudella, säkäkorkeus oli sinne asti, missä normaalien housujen vyötärö on. Niin, ja se koira painoi melkein 80 kiloakin. Itse asiassa nyt kun katselin noita kuvia, niin se ei ollutkaan tanskandoggi, vaan joku sekoitus luultavasti, koska se näytti hieman myös napolinmastiffilta. Tai sitten se on joku koirarotu, jota en tunne. Mutta valtava se oli, ihan valtava! Mutta niin, ei se pelottanut tai mitään, se oli todella kiltisti.