Vaihteeksi ottaa päähän tämä toimistotyö ja Nina2 ei jostain syystä ole tänäänkään töissä. Viime viikko meni siinä, kun joka päivä oli suunnilleen kolmea eri tutkimusta ja tunnin välein pomo kyseli, että kuinka monta vastausta nyt on, entä nyt, entä nyt? Torstaina oli minulla yksinään tehtävänä tutkimus, jota piti saada yhden päivän aikana kasaan 35 vastausta. Jokainen haastattelu kesti 10-15 minuuttia ja vastausten kirjaaminen samanlaisen. Vaikka olisin jokaisen työminuuttini käyttänyt haastatteluun ja haastatteluiden kirjaamiseen ja siinä olisi mennyt se minimiaika, 10 + 10 min. niin olisin silti ehtinyt teoriassakin saada vain vähän yli 20 haastattelua. Todellisuudessa määrä oli n. 5. Ja se on tuollaista joka päivä, tänäänkin tehdään haastattelua, jota pitää saada väh. 20 per naama joka päivä ja palautus on alkuviikosta. Koko juttua ei ole edes aloitettu vielä ja yhteensä vastauksia tarvitaan 800.

Tämä on silkkaa hulluutta. Tänään on psykologi ja torstaina toisen työn koulutus ja kun ilmoitin niistä, niin pomo kysyi, että onko ne ihan pakollisia, kun on niin paljon työtä, että kaikkien työntekijöiden pitäisi oikeastaan jäädä joka päivä tällä viikolla ylitöihin niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista. Sanoin kuitenkin, että nuo ovat pakollisia.

Nytkin tämä tutkimus on harvinaiset typerä, kun pitää ensin soittaa yritysten vaihteeseen ja kysyä, että kukahan niillä vastaa tästä alueesta ja tähän mennessä kukaan ei ole edes tiennyt! Viime viikolla kiire oli sellainen, että yksi päivä oli ihan absurdi ajankäytöltään:

Heräsin aamulla noin kello kuusi. Nousin ylös ja pesin hiukseni lavuaarissa, koska ei ollut aikaa käydä suihkussa pesemässä. Sitten menin töihin toimistolle. Vähän ennen neljää lähdin vuoroon ja kotona olin sitten suunnilleen yhdeksältä illalla. Päivä ei suinkaan päättynyt siihen, että minun piti vielä välillää päivän laput feissarivastaavalle. Sen jälkeen palasin taas toimiston töiden pariin, sillä olin lupautunut kirjaamaan 20 vastausta nettilinkkiin. Kello oli suunnilleen kaksi yöllä, kun sain sen tehtyä.

Tämä työ alkaa olla suoraan sanottuna niin perseestä, että hermot alkavat olla kireällä. Koko ajan pomo hengittää niskaan ja kyselee tilannetta ja varmaan viimeisen kuukauden jokainen päivä on ollut sellainen, että pomo ilmoittaa tavoitteen, mikä ei ole yhtään realistinen. Lisäksi projektit vaihtuu koko ajan sen mukaan, että mikä on kiireisin. Kiireisintä tutkimusta tehdään ehkä pari tuntia ja sen jälkeen taas palataan vanhaan projektiin tai johonkin muuhun uuteen kiireelliseen. Yksi päivä oli sellainen, että pomo yksinkertaisesti sanoi, että ennen kukaan ei mene syömään ennen kuin projekti on saatu loppuun.

Sitten kun projekti on valmistunut, ei kaikki ole kuitenkaan ohi, sillä pari päivää tutkimuksen pikaviimeistelyn jälkeen voi tulla pomolta kysymys, että ketkä on haastateltu puhelimessa ja ketkä on vastanneet linkin kautta itsekseen. Tuollaista ei voi mitenkään jälkeenpäin nähdä, sillä kaikki, jotka ovat kyselyyn jollain lailla vastanneet, merkitään samalla värillä. Eikä parin päivän päästä muista yhtään, keitä on haastatellut puhelimessa ja keille on vain soittanut.

Tuntuu ettei pomot täällä töissä tajua, että tällaisella menolla täällä ei ole kohta yhtään ketään töissä. Meistä puristetaan kaikki irti, on kauhea henkinen paine ylitöiden ottamiseen vaikka minäkin olen tosiaan vähentänyt yhdellä päivällä töitä, koska pitää lukea pääsykokeisiin. Mitään sääliä en saa, vaan tämän viikon muiden kiireiden takia lupauduin tekemään perjantaina töitä kotoa. Tilanne ei millään lailla helpota lähitulevaisuudessa - mahdollisesti tilanne jatkuu tällaisena juhannukseen asti. Tilanne todennäköisesti vieläpä pahenee, kun ihmisiltä menee hermot tähän neuroottiseen pakkotyöhön ja yksi tosiaan n. kuukausi sitten vaihtoi työpaikkaa, kaksi viikkoa sitten yksi lähti muualle töihin ja Nina2 lähtee parin viikon kuluessa.

Itse haen Särkänniemeen kesätöihin sesonkiin ja toivon, että saan sen, sillä tämä työ yksinkertaisesti on lähinnä rääkkiä, kun joka päivä vastassa on mahdottomat tavoitteet ja meiltä melkein kiristetään vastauksia, mikä on todella typerää, koska me ei voida itse vastauksiksi muuttua ja jos meidän työ on haastatella tyyppejä, niin voisivat edes sitten etsiä meille haastateltavien tyyppien nimet ja numerot, ettei meidän tarvitsisi SITÄKIN tehdä itse. Väsyttää ja ottaa päähän.

Nanilla oli eilen oma konsertti, jota olin katsomassa ja kuuntelemassa. Sen jälkeen juteltiin Nanin kanssa ja hänen elämäänsä mahtuu tällä hetkellä lähinnä se uusi ihastus. Tänään menevät kävelylle yhdessä ja Nan sanoi, ettei hän muista koska olisi edellisen kerran ollut yhtä ihastunut.

Minä olen katkera. Ehdin jo iloita, että ehkä Nanilla tulee elämään vähän tilaa, mutta ei kun uusi tyyppi kuvioihin ja kaverit saa jäädä unhoon. Olin ainoa Nanin kavereista, joka tuli konserttiin. Nan sanoi, että hän oli kyllä kutsunut kaikki ja olisi luullut, että äitienpäivänä olisi puolisen tuntia aikaa melkein kenellä tahansa, mutta kaikki olivat minua lukuunottamatta sanoneet etteivät pääse. Tuon kuullessani teki mieli sanoa Nanille, että mistähän johtuu, ettei kaverit päässeet - ehkä siitä, että Nan ei pidä heihin mitään yhteyttä, vaan pyörii vain omien asioidensa ympärillä, eikä osoita yhtään mitään kiinnostusta näitä kavereita kohtaan.

Enää neljä tuntia töitä tänään.