Kotiuduin juuri Natalian juhlista ja nukuin koko bussimatkan, koska Natalian lisäksi kukaan muu ei nukkunut koko yönä. Suoraan sanottuna olen ehkä vähän suuttunut Natalialle, koska tämä on se yksi asia, missä meidän persoonallisuudet on täysin ristiriidassa keskenään. Ei sillä, kyllähän ne muutenkin ovat, mutta muutoin se ei haittaa. Ja etenkin kun olen jo etukäteen miettinyt, että miten se Albanian reissu menee, koska ollaan siellä kaksistaan ja vaikka koen olevani aika rauhallinen luonteeltani, niin jotkin Natalian piirteet ärsyttävät minua ja tiedän joidenkin minun piirteideni ärsyttävän häntä.

Mutta siis juhlat menivät hyvin ja lopuksi siirryttiin jatkoille "Mummotunneliin", joka oli mestana sellainen, että en kyllä varmaan omasta tahdostani jonottaa ensin puolta tuntia ulkona, jotta pääsee maksamaan 10 euron sisäänpääsymaksun. Mutta tiesin, että Natalia tykkää tanssia ja juhlia, joten menin sitten myös. Onneksi en tällä kertaa ollut ainoa, joka ei tanssinut, vaan meitä oli ihan kiva porukka hengaamassa sohvilla ja juttelemassa - ja tietysti loppuillasta miettimässä että lähdetäänkö jo. Eero oli paikalla, samoin Myy ja heidän lisäkseen vielä viisi muuta, joita en entuudestaan tuntenut kauhean hyvin. Mutta siinä oppi tuntemaan, kun istuttiin tuntikaupalla sohvalla, kun Natalia oli tanssimassa. Natalia onnistui pokaamaan myös miehin sieltä, tai ehkä se oli pikemminkin toisinpäin. Minä olin täysin tietämätön tästä, kunnes yksi Natalian mukana tanssimassa olleista naisista tuli sanomaan meille sohvalaisille, että heillä on aika kriittinen tilanne siellä toisella puolella. Itse en sitä siinä kuullut, eikä oikein kukaan muukaan, koska hän oli niin hädissään ja lähti nopeasti pois. Jälkeenpäin sain kyllä perinpohjaisen selostuksen.

Ilmeisesti yksi nuorehko mies oli lyöttäytynyt Natalian seuraan ja muut pitivät sitä hieman epäilyttävänä. Mies oli kaikkia muita kohtaan töykeä, mutta Natalian hän voitti puolelleen. Natalia sanoi jälkeenpäin, että hän muisti vieläkin sen ihanan tunteen, kun hän ajatteli löytäneensä herrasmiehen ihan sattumalta, kun mistä muustakaan syystä tuntematon mies tarjoaisi naiselle baarissa jatkuvasti juotavaa, vaikka edellinenkään ei ollut ehtinyt loppua. Natalian filminauha katkeaa siihen kohtaan, mutta me muut jouduttiin sitten vielä elämään sitä elokuvaa eteenpäin. Myy sai lopulta napattua Natalialta kotiavaimet ja sanoi, että ainakin osa porukasta lähtee hänen kämpilleen seuraavalla bussilla, oletko tulossa mukaan. Meitä oli Natalian lisäksi kuusi, joiden tarkoitus oli nukkua siellä hänen kämpällään, koska monet olivat minun laillani ulkopaikkakuntalaisia. Natalia sitten suostui, että okei, lähdetään seuraavalla bussilla.

Ongelma tuli sitten vastaan siinä vaiheessa, kun se naurettavatukkainen mies osti juuri ennen lähtöhetkeä Natalialle vielä uuden lonkeron. Natalia ei siinä vaiheessa enää oikein puhunut, häneen ei saanut mitään kontaktia, vaan hän vain hymyili. Se mies pyrki koko ajan erottamaan häntä meistä muista ja kuljetti ilmeettömästi hymyilevää Nataliaa kädestä vetämällä ympäriinsä. Meitä muita hän mulkoili pahasti. Yhdessä vaiheessa hän oli kuulemma yrittänyt vetää Natalian yhtäkkiä miesten vessan puolelle, jolloin jonkun muun oli laitettava Natalia naisten vessaan ihan yksin omaan koppiin. Natalia ei osannut lainkaan laittaa vastaan. Hän oli vain niin kuin nukke. Mutta sen verran oli ymmärrystä vielä jäljellä, että eihän maksettua juomaa voi jättää juomatta, vaikka kuinka pitäisi lähteä, joten kaikki katselivat kun Natalia vetäisi ykkösellä alas sellaisen 0,4 litraisen tuopin. Jossain televisiosarjassa olen nähnyt sellaista, mutta enpä ajatellut näkeväni oikeassa maailmassa.

Siinä vaiheessa saatiin Natalia sitten lähtemään, mutta se mies lähti seuraamaan. Natalia näytti siinä kohtaa yhtäkkiä täysin unohtaneen, että se mies oli ylipäätään olemassa, koska ei yhtäkkiä kiinnittänytkään häneen mitään huomiota. Ihan baarin portilla mies yritti vetää Nataliaa päinvastaiseen suuntaan ja jankutti meille, että haluaa jutella Natalian kanssa ihan rauhassa, vain kaksi minuuttia, ei voi olla kenelläkään niin kiire. Joku selitti sille miekkoselle jälleen kerran, että Natalia ei lähde siinä kunnossa yhtään mihinkään pois meidän näköpiiristä, koska hän on meidän kaikkien yösija. Vedimme Natalian taas kohti busseja, mutta se mies lähti seuraamaan meitä. Itse en tiennyt tietenkään siinä vaiheessa vielä kaikkea mitä oli tapahtunut, mutta jäi vain mieleen, että vaikka he olivat henganneet Natalian kanssa siellä baarissa ja tanssilattialla melkein tunnin, hänellä ei ollut aavistustakaan Natalian nimestä. Hän huusi vain; "Nyt sinä vaaleatukkainen, kukkamekkoinen, punalaukkuinen, pysähdy!"

Olisi ollut helpompi laittaa rajat sille miehelle, jos kenelläkään meistä olisi ollut yhtään käsitystä siitä, että pitikö Natalia tästä miehestä vai ei. Natalia oli vain siinä känniläisen nukke-moodissa, eikä hänestä saanut mitään järkevää irti. Hänen kävelynsä oli vaikeaa, niin sitten yhtäkkiä hän olikin taas siellä perimmäisenä sen miehen johdateltavana ja joku joutui vetämään Nataliaa, että mennään sinne bussiin. He näyttivät kuitenkin juttelevan jotain, joten minä ajattelin, että ehkä siinä on jotain molemminpuolista ja että varmaan se mies nyt ainakin viimeistään sitten jättää meidät rauhaan, kun me mennään siihen bussiin.

Mutta hän tuli myös bussiin ja vei Natalian ihan taakse. Natalia ei siinä vaiheessa pysynyt enää hereillä, mutta se näytti olevan miehestä ihan okei. Heitä pidettiin tarkkaan silmällä ja kuulemma aina kun se mies näki sen niin hän mulkoili kaikkia vihaisesti. Jostain syystä Natalia päätti jäädä yhtä pysäkkiä aikaisemmin pois, joten me kaikki tietysti syöksyimme heti hänen peräänsä. Natalia ei muistanut, missä hän asuu, mutta muutamat luulivat, että okei, se on joku juoni olla paljastamatta sille miehelle missä hän asuu. Minä vedin siinä vaiheessa Natalian vähän sivummalle ja kysyin, että onko hän ihan kunnossa, mihin hän vastasi pirteästi "joo joo!". Sitten kysyin, että ei kai se mies ole tulossa sinne hänen kämpälleen, koska minua huoletti se, että se naurettavatukkainen mies seurasi meitä edelleen. Natalia sanoi vain ihan yhtä pirteästi: "Joo, joo!" Kerroin sen Myylle ja hän sanoi, että ei aio nukkua samassa asunnossa jonkun vieraan miehen kanssa, koska hänellä on siellä kotiavaimet ja autonavaimet ja lompakko. Kukaan ei halunnut sitä miestä sinne ja hän oli ilmeisesti tajunnut sen itsekin, koska hän jupisi aina välillä jotain tyyliin "te ootte kaikki mua vastaan, te kaikki vihaatte mua, mikä teidän ongelma muka on". Minusta se oli outoa, koska mies näytti olevan ihan selvinpäin.

Natalia ei oikein puhunut mitään, eikä sanonut mitään, ja koska tilanne oli siitä hankala, että kyseessä oli kuitenkin Natalian asunto, joten olisiko meillä oikeutta sanoa jollekin että tämä ei saa tulla hänen asuntoonsa? Kaikkihan me olimme siellä Natalian kutsusta. Joten se mies vain tuli sisään. Natalia näytti taas unohtaneen että sitä miestä olikaan, koska hän meni pahvilautasen kanssa aikaisempien juhlien sipsikulhoille ja kahmoi sieltä sipsejä siihen lautaselle. Sitten hän meni tyytyväisenä syömään niitä samalla kun se naurettavatukkainen mies seisoi eteisessä. Kukaan ei tiennyt mitä meidän pitäisi tehdä. Kaikki olivat hiljaa ja tuijottivat sitä miestä. Sillä hetkellä mies viestitteli aktiivisesti jollekin, joka kännykän hälytysäänistä päätellen viestitteli vähintään yhtä aktiivisesti takaisin.

Siinä vaiheessa meidän porukan ainoa mies sanoi, että lähteekin jo ajamaan takaisin kotiin, eikä jääkään sinne yöksi. Hän sanoi heipat ja lähti, jonka jälkeen jäljellä olimme me kuusi naista ja se mies, joka seisoi edelleen tiiviisti eteisessä. Menin Natalian kanssa parvekkeelle ja yritin jotenkin järkeillä hänelle, että se mies ei voi jäädä sinne, mutta kaikki näytti menevän Natalialta ohi. Natalia yritti jatkaa siivoamista, mutta rikkoi muutaman lasin ja me paimensimme hänet sänkyyn. Yksi meistä kuudesta jäi makuuhuoneen ja eteisen väliselle ovelle vahdiksi, me muut livahdimme parvekkeelle miettimään, että mitä me nyt sitten tehdään, koska se mies on pakko saada sieltä ulos, kun hän oli niin epäilyttävä ja osa pelkäsi, että hän flippaa, kun häntä ei päästetäkään sammuneen Natalian kanssa samaan sänkyyn.

Ja sitten ovi kolahti ja kaikki ryntäsivät katsomaan ja lopulta todettiin, että se vahtiin jätetty nainen ja se naurettavatukkainen mies olivat nyt rappukäytävässä. Me emme tienneet miksi ja että oliko se mies vetänyt sen naisen ulos vai mistä oli kyse, joten me parveilimme ovisilmällä ja yritimme seurata tilanteen kehittymistä. Kuulemma tämä nainen joutui ylipuhumaan sen miehen porras portaalta ne rappuset alas ja ulos rapun ovesta ennen kuin hänet saatiin lopullisesti ulos talosta. Sen jälkeen tuli huojennus. Natalia nukkui tyytyväisenä, mutta meitä muita tärisytti. Joku kävi katsomassa parvekkeelta ja se mies oli jäänyt siihen rapun oven ulkopuolelle. Kuitenkin helpotti ajatus siitä, että nyt meidän ja hänen välissä oli useita lukollisia ovia.

Jos luulitte, että tämä loppuu tähän ja loppu hyvin, kaikki hyvin, niin olette väärässä. Koska hetken asiaa pyöriteltyämme Myy ja yksi toinen nainen miettivät, että nyt kun se mies oli saatu pois ja häntä ei enää näkynyt edes parvekkeelta, niin he voisivat mennä tupakalle. Sitten tuli ongelma: missä on avaimet? Myy oli tullut niillä sisään ja hän sanoi, että oli laittanut ne siihen eteisen pöydälle. Ne eivät vain olleet siinä enää. Sitten pikku hiljaa kaikkien rattaat alkoivat raksuttaa, että okei, ne avaimet olivat olleet siinä eteisen pöydällä, noin 50 sentin päässä siitä naurettavatukkaisesta miehestä, kun hän oli ollut sen reilut 30 minuuttia siinä eteisessä ja kieltäytynyt lähtemästä. Vittu, se naurettavatukkainen mies otti ne avaimet! Herätimme siinä vaiheessa Natalian ja yritimme kysyä mahdollisimman selkeästi, oliko hän siirtänyt avaimia. Pyysimme häntä etsimään niitä ja niin hän tekikin, toki edelleen ihan tokkurassa. Hän tutki muutaman laatikon ja hyllyn ja naulakon ja sanoi, että täällä on tämä vara-avain, mutta sitä varsinaista avainta ei näy missään. Siinä vaiheessa Natalia meni tyytyväisenä nukkumaan.

Kukaan muu ei nukkunut koko yönä. Menimme ulos vara-avaimilla noin tunti sen jälkeen kun olimme saaneet sen naurettavatukkaisen miehen pois Natalian asunnosta ja siellä se mies oli! Siellä se oli ulkona edelleen kyttäämässä ja säntäsi roskalaatikoiden takaa juoksuun kun näki meidät. Natalian ovessa ei ole turvaketjua, ei tuplalukkoa, ei mitään, jolla kenenkään avaimellisen saisi pysymään poissa. Joten koska se mies oli ollut aika vihainen meille, koska olimme pitäneet huolta Nataliasta ja samalla kuulemma pilanneet sen naurettavatukkaisen miehen illan ja kun häneltä jäi juuri ostettu bissekin sinne baariin kun hänen piti lähteä seuraamaan meitä.

Joten siinä me sitten mietittiin, että tuleeko se mies ehkä takaisin, tai ehkä hän on vielä kytiksellä siellä ja jos hän tulee takaisin, niin onko hän saanut jotain haettua jotain kättä pidempää tai ehkä joukon kavereita? Tai jos hän ei tule takaisin tänä yönä, niin ehkä ensi yönä, kun kaikki muut ovat lähteneet ja Natalia on yksin siellä. Päätettiin, että annetaan Natalian vielä nukkua ja tarkistaa avaimet aamulla, minkä jälkeen sitten soitetaan poliisille ja taloyhtiöön ja lukkojen sarjoittajalle.

Lopulta Natalia heräsi, silloin tosin meitä oli enää kolme vierasta kuudesta jäljellä ja Natalialla ei ollut mitään muistikuvaa siitä mihin kaikki olivat kadonneet. Hän ei muistanut että mies oli ollut edes siellä asunnossa. Kaikki avaimet onneksi löytyivät, koska Natalia oli siirtänyt ne pois eteisen pöydältä. Olimme kyllä tonkineet koko asunnon niitä etsien, mutta kun harva muistaa miltä jonkun vieraan ihmisen kotiavaimet näyttävät. Myy oli tosin varma, että siinä oli pelkkä avain, eikä mitään avaimenperää, vaikka kävi ilmi, että siinä olikin ollut avaimenperä ja olimme kyllä löytäneet sen avaimen, mutta ajatelleet, että se ei voi olla se sama.

Natalia oli jotenkin yllättynyt ja sanoi että oli pitänyt sitä miestä niin harmittomana. Se hänen asenteensa siihen kaikkeen tapahtuneeseen ärsytti ehkä enemmän kuin se, että hän oli juonut liikaa ja antoi miehen tulla asuntoon. Natalia vain sanoi, että eihän usko, että mitään olisi tapahtunut ja että korkeintaan hän olisi herännyt jonkun vieraan miehen vierestä. Me kolme vain katsoimme toisiamme ja Nataliaa ja melkein yhtä suusta sanoimme, että se mies ei kylläkään näyttänyt siltä, että jäisi nukkumaan ihan Natalian seuraksi. Toinen nainen sanoi, että jos me oltaisiin annettu sen miehen viettää se kaksi minuuttia rauhassa Natalian kanssa "puhuen" (mutta ilmeisesti 20 minuutin bussimatka ei kelvannut) yksin erillään meistä, niin se mies olisi varmasti vain napannut Natalian ja Natalia olisi löytynyt jostain ojasta. Natalia naurahti ja sanoi että no onneksi hänellä oli sukkahousut, niin hän oli paremmassa turvassa. Siinä kohtaa alkoi otsasuoni vähän tykyttää, että ymmärrätkö että me jouduttiin vääntämään se mies irti sinusta, ymmärrätkö että me jouduttiin maanittelemalla maanittelemaan se häiskä ulos asunnosta? Ymmärrätkö että kukaan ei ole uskaltanut mennä nukkumaan, koska me ollaan pelätty, että minä hetkenä tahansa se naurettavatukkainen mies tulee avaimilla sisään kuin se kanadalainen incel-mies, joka lahtaa meidät kaikki. Koska kaikkihan on naisten vika. Ja tällä kertaa se olikin. Ilman meitä Natalia olisi ollut ihan vietävissä ja löytynyt ehkä viskattuna johonkin satama-altaaseen.

Tietysti sekään ei rauhoittanut meitä, koska tämä häiriintyneeltä vaikuttanut naurettavatukkainen mies tiesi nyt missä Natalia asuu ja minä sanoinkin Natalialle, että ehkä olen pessimisti, mutta hänen kannattaa varautua siihen, että joskus se mies on siellä alhaalla odottamassa, kun hän lähtee töihin tai tulee töistä. Jos se mies olisi ollut kännissä, niin sitten se ei huolettaisi niin paljon, koska känniset ihmiset ovat usein tyhmiä. Mutta jos minun olisi pitänyt veikata, niin olisin sanonut, että todennäköisesti se mies ei ollut juonut yhtään ainutta drinkkiä sinä iltana. Joten millainen selvä ihminen seuraa seitsemän hengen porukkaa sisälle asuntoon ja kieltäytyy lähtemästä?

No, minä aion mennä nyt pian nukkumaan, koska viime yö jäi tosiaan välistä. Bussissa yritin pysyä hereillä, mutta olin niin väsynyt, että kun hetkeksikin suljin silmäni oli niin kuin jotkut mystiset volyyminapit olisi käännetty päälle ja kaikki unikuvat alkoivat pyöriä mielessäni kuin äänitenauha. Tällä kertaa se ei ollut kuin normaalia unta, varmaan siksi, koska bussissa nyt harvemmin voi nukkua kovin syvää ja laadukasta unta, vaan sellaista pakonomaista sammumista. Olimme jo melkein perillä, kun mietin, että okei, noin kolme minuuttia ja sitten pääsen kävelemään kotiin, älä nukahda, tai jäät tänne bussiin. Sitten havahdun noin kahden minuutin päästä siihen, että kuljettaja sanoo että saavumme määränpäähän. Matka meni ainakin tosiaan nopeasti, kun vaikka aina välillä havahduin siihen, että olin nukahtanut taas, se ihan seuraava ajatus oli se, kun heräsin sitten seuraavan kerran ja tajusin, että olin nukahtanut heti uudestaan.

Nyt olo on pirteä, joten yritän syödä jotain vielä ennen kuin menen yöunille. Ai niin, tähän vuodatukseeni mitenkään liittymättömänä: palautin vihdoin ja viimein kandityöni seminaariopettajalle ja hän sanoi, että se on sellaisenaan valmis lähetettäväksi viralliseen tarkastukseen. Joten siitä olen aika kauhuissani, samoin kuin tulevasta OUP-haastattelusta. Ja Albanian reissusta. Onneksi on loma, niin ei tarvitse miettiä sentään työjuttuja.

Mutta Natalia on kuitenkin kiva. Ehkä minua vain ahdistaa ihan jo ajatus siitä, että jos itse olisin joskus niin puolustuskyvyttömässä tilassa. Ja tietysti huolehdin Natalian puolesta, että onko hän kunnossa ja mitä jos jostain sattuu. Etenkin kun on se Albania, kun olenko minä sitten siellä häntä nuorempana se hänen lapsenvahtinsa, joka sanoo kenelle saa puhua ja miten paljon saa juoda. Eli minun tulee hallita kaikki mahdolliset muuttujat, tai jos teen virheen, niin Natalian varaan ei voi laskea, vaan sitten meidät molemmat löydetään jostain Albanian satama-altaasta. Enkä ole edes opetellut albaniaa! Osaan sanoa vain "ei", koska albaniaksi se on "joo". Mitään muuta en muista, vaikka olen harjoitellut ääntämystä ja kuunnellut esimerkkejä ja opetellut jopa vähän lauserakenteita.

Ehkä yritän nyt vielä vähän rauhoittua.