Olin jo eilen kirjoittamassa hienoa pitkää kirjoitusta töissä pätkittäin, mutta sitten tuli ruokatauko, jonka jälkeen minuun yhtäkkiä iski sanoinkuvaamattoman kova kipu. Kasvoihin, siihen hermosäryn kohtaan. Pystyin juuri ja juuri odottamaan, että Nina2 sai puhelunsa loppuun, ennen kuin sanoin hänelle, että minun pitäisi ehkä lähteä, koska minuun alkoi yhtäkkiä sattua. Nina2 sanoi, että olin oudolla tavalla laikukas - osittain kirkkaanpunainen ja osittain todella kalpea.

Niinpä laitoin vaatteet päälleni ja menin sanomaan pomolle, että minun täytyisi mennä lääkäriin. Hän oli todella ymmärtäväinen ja lähdinkin suoraan bussipysäkille. Matka oli yhtä kidutusta. Minuun sattui koko ajan ihan kauheasti ja tuntui, että bussi pysähtyi jokaisiin liikennevaloihin.

Lopulta pääsin terveyskeskukseen, jossa kipu oli yltynyt niin pahaksi, että tärisin ja itkin. Pääsin melko nopeasti sairaanhoitajan puheille, ja vähän myöhemmin lääkärille. Hän arveli, että olisi kyse samasta hermosärystä, mitä minulla on ollut aikaisemmin, mutta sanoi, että koska minulla on niin paljon lääkkeitä masennuksen takia, hän ei uskalla määrätä sitä Lyrica-lääkettä, jota minulla oli aikaisemmin. Hän neuvoi ostamaan apteekista puuduttavaa voidetta ja odottamaan seuraavaan päivään, jotta nähtäisiin, meneekö kipu ohi.

Puudutevoide auttoi hieman ja kun sen yhdisti normaaleihin särkylääkkeisiin, kipu lieventyi edes vähän lähemmäs siedettävää. Lääkäri kirjoitti minulle myös keskiviikkoon asti sairausloman. Minulta kuitenkin jäi toisen kerran väliin se lastenvahtikoulutus ja minun piti sen ensimmäisen poissaoloni takia hakea eilen papereita, joiden perusteella voisin korvata poissaoloni. Nyt en sitten tietenkään päässyt, joten lastenhoitokurssi siirtyi syksylle tai hamaan tulevaisuuteen.

Aluksi olo tuntui todella syylliseltä, koska yhtä hyvinhän olisin töissä vaikka sattuikin. Toisessa työssä ei myöskään makseta sairaana olosta, joten rahatilanteen ylläpitämiseksi pitäisi päästä sinnekin pian takaisin. Eilen illalla oloni huononi hieman ja nukahdin kesken Täydellisten Naisten, vaikka yleensä minulla ei ole mitään ongelmia liian aikaisin nukahtamisen vuoksi.

Tänään nuo syyllisyyden tunteet ovat kadonneet, sillä ilmeisesti kyse ei olekaan siitä normaalista särystä. Tänään lääkäri soitti tiedustellakseen vointiani ja neuvoakseen, miten toimia. Mutta minulla kun on vähän liikaa kokemusta tällaisista epämääräisistä kasvosäryistä, niin kävi niin, että aikaisemmin minun väitettiin kärsivän tästä, mutta jälkeenpäin muut lääkärit sanoivat, että ei voi olla, kun ei ole sellaisia ja sellaisia oireita.

No, nyt on. Eilen illalla jo peilistä katsoessani huomasin, että kasvoni ovat jotenkin toispuoleiset. Ajattelin sitten, että se johtui siitä puudutusvoiteesta, mutta ilmeisesti ei, koska sama on jatkunut tänäänkin, vaikka en ole koskenutkaan voiteeseen. Lääkäri sitten soittaessaan vahvisti epäilyni, että todennäköisesti tällä kertaa kyseessä on kasvohermon tulehdus. Ja siis jos yritän esimerkiksi hymyillä, niin se tuntuu melko normaalilta, paitsi että hieman sattuu, mutta se näyttää aika karmivalta. Kuvitelkaa että katsoisitte muuten melko normaaleilta näyttäviä kasvoja, mutta sitten kun ne kasvot yrittäisivät hymyillä, vain toinen puoli kasvoista tekisi niin. Uskokaa, se on karmivaa.

Koko päivän olen ollut myös tokkurainen ja nukkunut paljon, vaikka sitä onkin haitannut yläkerran naapurien innostus porata seinänsä täyteen reikiä. Kasvohermon tulehdukseen ei kuulemma oikein ole mitään parannuskeinoa, vaan pitäisi odottaa että se menee ohi. Olen vetänyt kipulääkettä, mutta koko ajan särkee kuitenkin sen verran, että ei kyllä ole enää syyllinen olo sairausloman takia. En pystyisi keskittymään lainkaan työhön ja sitä paitsi puhuminen on hieman hankalaa, kun suulla ei pysty muodostamaan kaikkia tarvittavia äänteitä. Olen koko päivän aina parin tunnin välein kurkannut peiliin ja yrittänyt hymyillä, mutta sieltä on aina katsonut se vinosuinen karmiva tyyppi. Toivon, että huomisen aikana tilanne paranisi niin, että pääsisin torstaina töihin. Toivon kuitenkin ettei se parane niin hyvin, etteikö esimerkiksi hymyily näyttäisi oudolta, koska sitten voisin todistaa helposti töissä, että minulla oli oikeasti hyvä syy olla pois töistä.

Nyt pitää ehkä mennä ottamaan taas joku särkylääke, kun särky tuntuu taas yltyvän. Että tällaista tällä kertaa.