Matikantunnilla<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Matikanopettaja: *laittaa kalvon piirtoheittimelle*

Muutamat oppilaat: *kopioivat*

Jumpula: "Mitä tuossa lukee tuossa yhdessä kohdassa?"

Matikanopettaja: "Ei siinä lue mitään. Siihen on kirjoitettu, mutta sinä luet."

 

- -

 

T. Toukka: "Pitääkö tuohon tehtävään välttämättä piirtää se kuva? Ku jos sä kirjoitat siihen, että – "

Matikanopettaja: "En minä kirjoita mitään." [viittaa sinä-passiiviin, jota suomen kielessä ei oikeasti ole]

 

- -

 

Neiti KK: "Hei, tietääkö joku onko siellä makkara- vai kinkkukastiketta?"

 

- -

 

Jumpula: "- no sittenpähän saat ainaki itkiä itekses."

 

***

 

Tekstejä lukiolaisten paidoissa

 

"The noble art of wasting time" (itse kirjoitettu) [herra Salainen Ystävä]

"Fast music for slow people since MCMXCIII" [herra M(M)]

"What the soul hides, blood tells" [herra Korvaava toiminta aka Mitch aka NN:n pikkuveli]

"Black is my heart" [herra VL]

"Eventually all paths will lead to the cemetery" [Mitch]

"I'm scars of your disease" [herra M(M)]

"Ei se satu" [NN]

"Why not?" [NN]

 

***

 

En minä mitenkään ole painanut mieleeni noita paitatekstejä. Krhm. No ei, minun mielestäni kaikki paidat, joissa lukee joku tuollainen teksti, ovat siistejä ja minä tietysti itsekin haluaisin sellaisen (voisin jopa tehdä sellaisen itse, jos keksisin sopivan tekstin). NN ja hänen pikkuveljensä Mitch pitävät aika hyvin yllä tuota tekstikiintiötä. NN:llä on myös kaksi muuta paitaa, jossa lukee jotain, mutta en ole oikein kehdannut vielä tuijottaa tarpeeksi saadakseni selville.

 

Matikantunti oli taas tuollaista todella rakentavaa. Opettaja saivarteli jatkuvasti ihan koko ajan. Kun yhdessä vaiheessa neiti KK yritti kysyä häneltä jotain, niin tämä luovutti lopulta, kun opettaja näsäviisasteli niistä sananvalinnoista. Ja lopussa on näyte Jumpulan ajoittain hyvinkin värikkäästä puheesta. Minä en (ainakaan omasta mielestäni) puhu kauhean murteella, mutta minusta on kiva kuunnella niitä, jotka puhuvat edes hieman keskivertoa enemmän. (Okei okei, saatan sanoa "ortatsä hetke?" (ja ortatsä lausutaan tollein yhteen), mutta niinhän me kaikki?)

 

Niin joo, ja sain kemian- ja äidinkielenkokeen takaisin. Vähän järkytyin (positiivisesti tietysti), kun sain kemian kokeesta 8½, mikä tarkoittaa sitä, että todistukseen tulee yhdeksikkö. Äidinkielestä tuli puolestaan 9½ ja opettaja oli kirjoittanut siihen, että saan kympin todistukseen! Siis vau, millainen eka koeviikko! Biologia 7, matikka 8, kemia 9, äikkä 10 ja vielä puuttuu se yhteiskuntaoppi. Siitä pitäisi kyllä periaatteessa tulla sitten kai 6, että tuo hieno lukusuora ei häiriintyisi. Mutta olettaisin saavani joko yhdeksikön tai kahdeksikon.

 

Eilen menin nukkumaan jo ennen yhdeksää, kun piti laskea fysiikan tehtäviä. Sain laskettua (kovan työn jälkeen) oikein kaksi, joten nyt minulla on tänään tehtävänä kaikki eilisenkin tehtävät. Ja kun pitäisi tehdä 16 laskua per päivä ja minä olen laskenut nyt yhteensä kolme, niin tänään laskettavana on... 29 laskua. Lisäksi minusta tuntuu, että se opettaja yrittää pelotella minua. Tänään oli sitä tämän kurssin fysiikkaa, niin se opettaja jankutti sitä, että miten lapsellisen helppoja nämä tehtävät on verrattuna edellisen kurssin (siis sen kurssin, mistä minun nyt pitäisi laskea ne tehtävät) tehtäviin. Enkä minä todellakaan tajua tämän kurssin tehtävistä niin yhtään mitään.

 

En sitten saanut edes mitään pikkuruista mahdollisuutta heittää NN:lle, että hän varmaan piirtää jonkun mallikuvan niihin abi-paitoihin, koska en nähnyt häntä lainkaan. Sille on ihan hyvä syykin: hän tuli kouluun vasta tuntia ennen kuin minun kouluni loppui. Ja koska hän ei tullut ennen kuin minä häivyin matikanluokkaan, en nähnyt hänestä vilaustakaan.

 

Ja minä ajattelin hieman sitä, että kyllähän minun pitäisi ihan hyvin voida kysyä ohimennen häneltä jotain tuollaista, ilman että siinä olisi yhtään kenenkään mielestä mitään taka-ajatusta. Tai siis, minä voisin puhua oikeastaan kenelle tahansa meidän luokkalaiselle vastaavasta, niin miksen sitten NN:lle? Okei, ehkä siksi, koska kukaan muukaan ei, koska NN on hyvä karkottamaan ihmisiä sillä, että hän ei välttämättä edes reagoi, jos joku puhuu hänelle, mutta kuitenkin. Ja se, että hän ei välttämättä reagoi, tarkoittaa sitä, että hän käyttäytyy ihan kuin kukaan ei puhuisikaan hänelle, ei vain sillä lailla puoli-ujoilevasti tai mitään, vaan törkeän epäkohteliaasti. Hän on kerran reagoinut minuunkin noin. Ei kivaa. Ei siis yhtään.

 

Mutta kaikesta huolimatta minä olen nyt edelleen vakaasti sitä mieltä, että jos vain tulee mitenkään edes etäinen mahdollisuus kysyä häneltä tuota piirtojuttua, niin minä kysyn. Näettekö nyt, olen tosi yhteisöllinen ihminen: olen valmis uhrautumaan meidän koulun abi-yhteiskunnan puolesta. Se vain olisi kuitenkin niin siistiä, jos NN piirtäisi kuvan meidän paitaan...

 

Ei ole kai oikein muuta sanottavaa... Miten minulla on nykyisin niin vähän asioita mielessä? Paitsi että tuo otsikko on Sinuhe egyptiläisestä, kun fysiikantunnilla se opettaja tenttasi minulta asioita siitä, kun sai ensin selville, että olin lukenut sen. Sitä ennen hän kysyi yleisesti, että mistä kirjasta tuo lause on ja sitten erikseen vielä minulta. Se oli tutun kuuloinen, mutta minä en muistanut yhtään mistä se oli. Sitten opettaja kysyi, kuka oli lukenut Sinuhen ja sitten hän alkoi tentata, että eikö sen nimi ollutkin Kaptah, sen orjan, joka Sinuhella oli jne. jne. Minä olin sitten tyyliin: "Joo, öh, kai se oli."

 

En erityisemmin muista paljon siitä kirjasta. Muistan vain... No, sen päähenkilön ja ainakin pieniä osia siitä mitä hänelle tapahtui, sen oudon faaraon, jolla oli se soikea pää (tai jotain), sen, että sen yhden sotapäällikön nimi alkoi H-kirjaimella (tai sitten ei, mutta olen melko varma, että H siinä nimessä ainakin jossain kohtaa oli) ja Neferneferneferin. Eli en kauhean paljon. Niin joo, ja (nyt) muistan, että minua ärsytti melkein joka välissä kun tuota "niin on aina ollut ja niin on aina oleva" –lausetta hoettiin koko ajan ja se oli sitten muka hyvä peruste sille, että jättää asioita tekemättä. Ja Sinuhe ärsytti – jos mitenkään mahdollista – vielä enemmän. Kyllä se ihan hyvä oli, se kirja, mutta paikoin todella ärsyttävä ja turhauttava.

 

Joo, ei muuta tänään. Jos nyt laskisi vihdoinkin niitä fysiikan laskuja.