Joo, kirjoitusten määrä on ryöstäytymässä käsistä, mutta minun nyt tarvitsee vain järjestellä ajatuksiani. Laitoin Lesterille sen suunnittelemani viestin ja hän vastaili kysymyksiin asiallisesti ja kivasti, mutta sen lisäksi hän sanoi vielä: "Älä huoli, kyllä noita tulee 😄". Siitä tuli ihan sellainen aww!-olo, kun tuntui, että sen lisäksi, että hän välitti sen faktatiedon, hän otti myös huomioon minun tunteeni. Ei hän ottanut kuitenkaan kantaa siihen, että vaivaanko häntä kysymyksilläni, mutta ainakaan se ei vaikuttanut siltä ja hän käytti iloisia hymiöitäkin. Ja kun vastasin sitten, että katson, jos ehdin pistäytymään paikalla tänään, ja että jos en ehdi, niin jään odottamaan seuraavaa kertaa. Eli nyt olen rakentanut itselleni mahdollisuuden joko mennä tai olla menemättä, mutta joka tapauksessa olen (toivottavasti ainakin) ylläpitänyt välejäni Lesterin kanssa.

Eikä se keskustelu näytä ainakaan hymiöiden puolesta sellaiselta, että heti pistäisi silmään, että se olisi nyt jomman kumman osapuolen mielestä jotenkin ikävä tai vastenmielinen keskustelu:

Toisaalta eilen mietin (yöllä, kun en saanut nukuttua), että toisaalta sinne voisi olla ihan helppo mennä käymään, jos menisin juuri silloin, kun he alkavat soittamaan, niin minun ei tarvitsisi mitenkään vuorovaikuttaa heidän kanssaan, vaan voisin ihan rauhassa luikahtaa sisään, tilata juoman ja katsoa jos jonnekin pääsisi istumaan ja samalla kuunnella kun he soittavat. Ja kun se on vain se noin puoli tuntia, niin sen jälkeen ehkä menisin vaihtamaan Lesterin kanssa muutaman sanan ja summaisin sen, että kiva keikka, kiva nähdä, mun pitää lähteä. Lisäksi, jos siellä on paljon ihmisiä, niin juoman tilaamisessa kestää, sopivan paikan etsimisessä kestää, niin sitten siihen jää entistä vähemmän tyhmänä seisoskelua.

Toisaalta se Lesterin kommentti oli jotenkin kiva, vaikka tietysti nyt tapani mukaan ylitulkitsen sitä, mutta kun tietenkään kyse ei ole vain siitä, että soittaako se heidän bändinsä jatkossa, vaan myös siitä, että onko meillä myös jonkun toisen keikan aikaan sellaiset välit, että voisin edes jotenkin luontevasti mennä kuuntelemaan heitä. Tai siis, nyt me ollaan nähty joka viikko ja puhuttu niistä hänen bändijutuistaankin aina välillä, mutta se meidän yhteinen kurssi loppuu ja graduseminaarissa oli puhetta, että tavattaisiin keväällä harvemmin, niin jos meillä ei ole Lesterin kanssa enää mitään vuorovaikutusta jatkossa, niin se keikalle meneminen voi olla vaikeaa ihan siitäkin syystä. Mutta jos Lester sanoo, että älä huoli, kyllä niitä tulee, niin onko tämä asia otettu siinä huomioon?

Ja toisaalta taas se minun mieleni ikävämpi puoli sanoo, että "älä huoli, kyllä niitä tulee" tarkoittaakin sitä, että "en halua sua tälle keikalle, enkä millekään keikalle ikinä, niin yritän ylipuhua sut lykkäämään sitä keikalle tuloa siinä toivossa, että luovut koko ideasta". Jo tuon myöntäminenkin saa taas oman itsevarmuuteni näivettymään. Yritän vain katsoa tuota viestikeskustelukuvaa ja saada itseni uskomaan, että ei tuo nyt vain mitenkään näytä siltä, että hän vihaisi minua.

Äh, päätä särkee, ehkä koska lykkäsin vaihteeksi taas syömistä. Söin kyllä jo - tosin sulatejuusto-ruisleivän, mutta onhan siinäkin kaloreita! On kylmä ja haluaisin mennä taas lämpimään suihkuun, mutta ennen sitä olin toivonut tietäväni jo, että menenkö sinne keikalle illalla, koska en mitenkään haluaisi pestä hiuksiani "turhaan", jos en mene.

Oho, Arrow kysyy WhatsAppissa, olenko menossa sinne meidän työpaikan pikkujouluihin. Enkä hänkään ei vihaa minua? Tai ehkä hän haluaa tietää olenko menossa, jotta voi itse jättää menemättä, jos minä olen siellä. Joo, minun mieleni tekee tätä kaikille asioille jatkuvasti ja siitä ei ole mitään hyötyä, joten nyt turpa kiinni! Niin, mutta siis olin kyllä miettinyt, että toisaalta olisi kiva mennä, mutta toisaalta jos on ensin tehnyt pitkän päivän töissä ja sieltä mennyt suoraan pikkujouluihin (koska muuta järkevääkään toimintamallia ei oikein ulkopaikkakuntalaisena ole), niin se, että joko joutuu lähtemään bileistä ennen kuin ne kunnolla alkavatkaan tai sitten joskus puolen yön aikaan lähtemään vasta monen tunnin bussimatkalle kotiin (koska junia ei siihen aikaan enää kulje) ei kauheasti innosta yhtään missään tilanteessa. Mutta nyt kun Arrow laittoi minut tarkemmin miettimään asiaa, niin ehkä alan kallistua siihen, että menisin. Kun onhan tuo nyt vähemmän rasittavaa, kun se on vain yksi päivä, kun tarvitsee matkustaa, eikä joka päivä niin kuin kesällä. Ja tarkistin jo, niin bussilla pääsee joskus puolenyön aikaankin vielä lähtemään, niin ei tarvitse lähteä yhtä aikaisin kuin viimeksi, joka harmitti ehkä eniten, kun siellä oli niin kivaa.

Joo, mutta ehkä menen suihkuun ja pesen hiukseni ja sitten päätän vasta myöhemmin, menenkö tänään sinne keikalle vai en. Kun hyvä, että on sitten tavallaan valmis kumpaankin vaihtoehtoon ja voi päättää enemmän spontaanisti. Ja kun tänään tein niitä koodaustehtäviä (taas), niin sain kaksi tehtävää jopa tehtyä! Ja vielä on yksi tehtävä kokeilematta ja ehkä sen jälkeen kokeilen vielä ratkoa niitä kolmea aikaisempaa, joista ei tullut mitään. Mutta jos saan vielä yhdenkin tehtävän ratkaistua, niin sitten minun prosenttini on taas yli 80%, mikä tuntuisi jo ihan kohtalaiselta.

Ehkä pitää ottaa migreenilääke, kun ei tämä särky nyt yhtään hellitä. Mutta tuli ihan hyvä fiilis sekä Arrown että Lesterin kanssa viestittelystä.