Minä olen kipeä. Olen ihan törkeässä kuumeessa ja silmissä vilisee ja olo on ihan tokkurainen. Kurkku on kipeä ja olen nukkunut koko illan siitä lähtien kun tulin matikan uusinnasta. Aina kun nukahdan hetkeksikin, näen kauheita painajaisia. Huomenna pitäisi mennä taas kouluun puoli kahdeksaksi: äiti ei anna jäädä kotiin.

Matikan uusinta meni huonosti. Minä en jaksanut tehdä sitä koetta kunnolla. Minä en osannut taaskaan laskea likiarvoja. En tiedä meneekö edes läpi. Jos ei mene läpi, niin mitä sitten, kun nyt on uusimiskerrat jo käytetty?

Äiti soitti veljelleni taideopistolle ja veljeni vain itki puhelimeen. Jokin on vinossa, mutta veli ei kerro mikä. Itkee vain.

Minä olen tuntenut oloni järkyttävän rumaksi tänään. Koulussakin häpesin vain koko ajan, koska ihan kuin olisin viikonlopun aikana muuttunut vielä ihan kauhean paljon rumemmaksi.

Minä en usko että NN pitää minusta. Selkeästi hän tietää, mutta minä en usko, että hän pitää minusta. Se tapa, millä hän katsoo minua, mutta ei kuitenkaan katso, tuntuu siltä, että hän katsoisi minua ja ajattelisi, etten kelpaa. Että olisi ihan imarreltu siitä, että pidän hänestä, mutta että hän ei pidä minusta samalla tavalla takaisin.

Pyörryttää. Tänään oli koulukuva. Ja olisi ollut kuoro, mutta en mennyt sinne. Olen ollut päivän ihan toisessa maailmassa. Olen ollut umpijäässä ja hytissyt koko päivän. En tarkene lainkaan. Käteni ovat ihan kohmeessa, ihan inhottava olo senkin puolesta.

Vielä oli kai jotain inhottavaa... En muista. Sitä on nyt niin paljon liikkellä, että vaikea erotella kovin kauheasti.