Asiat menee yllättäen ihan hyvin. Ainakin tänään tuntuu siltä, mutta voi olla, että se fiilis vielä muuttuu. Väsynyt olen, mutta tuntuu, että pikku hiljaa jo loppu alkaa häämöttää. Olen viestitellyt taas sen opettajan kanssa ja työpaikankin kanssa siihen graduun liittyen. Se arvosana menee syksylle, sille nyt ei voi mitään enää, mutta tarkoituksena on saada gradu kuitenkin jätettyä arvosteluun vielä ennen yliopiston kesätaukoa. Tällä hetkellä deadline on ensi viikon keskiviikko, jonka jälkeen joudun toivottavasti tekemään enää vain minimaalisia muutoksia. Tuntuu, että olen tehnyt taas hirveästi sitä gradua: olen etsinyt jopa ihan uusia lähteitä ja hionut tekstiä, jne. Sen lisäksi nyt on vielä yhden toisen kurssin essee, jota olen tehnyt nyt viime päivät. Yleensä kirjoitan esseet hirveässä kiireessä vain läpi, eli käytännössä oksennan sen raakatekstin ja palautan sen. Se yleensä riittää neloseen, joten en ole kokenut tarpeelliseksi käyttää enempää aikaa ja vaivaa vain tavoitellakseni vitosta, jota ei kauhean helposti varmaan saa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että aivot vain jumittavat ja tekstiä ei tule kunnolla. Eli kyse ei ole vain gradusta, vaan näköjään ihan tavallisesta esseestäkin. Tai sitten olen vain entistä vaativampi itseäni kohtaan. Mutta sain kyseisen kurssin tentistä arvosanaksi 4,5 joten tuntuu, että vitonen olisi niin lähellä, että en halua palauttaa mitään ihan alkeellista essee-räpellystäkään.

Fiilis on kuitenkin kohtalainen todennäköisesti siitä johtuen, että siltä graduopettajalta tullut viimeisin sähköpostiviesti oli ihan asiallinen. Ei mitenkään yliystävällinen, mutta asiallinen. Maanantaina hän laittoi vielä sellaisen viestin, joka ärsytti minua ja josta tuli entistä enemmän pahempi mieli, mutta tuo eilinen sähköposti oli erittäin okei. Se tuntuu tässä kohtaa kuin taivaan lahjalta. Työpaikalla ne minun yhteyshenkilöni ovat olleet ymmärtäväisiä, joten se ei ole ollut ongelma. Mutta minua kyllä ahdistaa, kun mietin sitä, että gradun pitäisi olla hiottuna valmiiksi ensi keskiviikoksi, koska siinä on vielä niin paljon, jota haluan korjata. Jatkuva väsymys ja ylirasittuneisuus ei auta yhtään tilannetta.

Toisaalta voin syyttää tästä nykyisestä olotilastani osittain myös itseäni, koska viimeiset viikot olen lipsunut siitä karanteenirutiinistani, jota pidin yllä, jotta minimoisin migreenin todennäköisyyden. Migreeni on pysynyt nyt ihan hyvin poissa, joten motivaatio "turhien" rutiinien noudattamiseen on vähentynyt. En ole tehnyt aerobista tai anaerobista liikuntaa nyt useampaan viikkoon, käyn harvoin edes ulkona, syön liian vähän ja päästän ateriavälit liian pitkiksi. Ehkä se on se ahdistus, kun tuntuu, että kurkku ei toimi, niin aamulla ei mene alas kuin kupillinen teetä samalla kun ulkoilutan rotat, minkä jälkeen yleensä istunkin sitten tuntikaupalla koneen ääressä tekemässä gradua (tai esseetä), kunnes joskus viiden tai kuuden aikoihin tajuan, että pitäisi syödäkin. Olen tosin laihtunut, mikä on jees, mutta se voi toki olla myös kadonnutta lihasmassaa (vai miten nopeasti se alkaa katoamaan?), mutta olen todella väsynyt koko ajan, mikä ei ole yhtään jees. Nytkin mietin, että pitäisi syödä taas jotain, jotta jaksan tehdä esseen tänään vielä loppuun (toivottavasti), jotta huomenna tarvitsee enää vain lukea se ja hioa sitä, mutta olo on vain ällö. Kaikenlaista syötävää kyllä löytyy, mutta fiilis on sellainen, että olen liian väsynyt syödäkseni. Se ei käy yhtään järkeen, mutta kai pointti on se, että ruokahalua ei käytännössä ole, joten syöminen tuntuu pakkopullalta.

Olen harkinnut myös hakevani yhtä työpaikkaa. He hakevat ensisijaisesti työntekijää pääkaupunkiseudulle, mutta kuulemma myös minun kotikaupunkini on mahdollinen. Se olisi kirjoitushomma tuotekehityksessä ja siellä pääsisi yhdistämään mahdollisia koodaustaitoja kirjoittamiseen. Ja kyseessä on softafirmakin. Joten kaikki loksahtaa vähän niin kuin paikoilleen, paitsi se, että he etsivät KESÄtyöläistä. Niin kovasti olisin halunnut pitää kesän lomana, mutta ajattelin silti laittaa hakemuksen, koska kyseessä on kuitenkin hyvä työpaikka mahdollisesti kotikaupungistani. Meidän opettaja ilmoitti siitä, koska he olivat olleet häneen yhteydessä ja kuulemma heillä olisi todella kova tarve työntekijälle, joten ehkä heidän kanssaan olisi mahdollista neuvotella myös hieman siitä aloitusajankohdasta.

Ramona on myös töissä kyseisessä firmassa, joten se on taas sitä, että piiri pieni pyörii. En tosin tiedä millä osastolla Ramona on, mutta silti. Kovin moni ei varmaan meidän porukasta hae sitä ja paitsi että siihen on toiveena ne alan perustaidot, niin tiedän, että aioana osaan myös koodata ja käyttää Gitiä (jotenkuten) ja he mainitsivat myös yhden ohjelmiston, jota käytin puhelinasiakaspalveluaikoinani, joten sekin on hallussa. Tuntuu siis, että minulla voisi olla jopa mahdollisuuksia napata tämä paikka ja se olisi juuri sellainen unelmapaikka, josta olen haaveillutkin, mutta pitäisi vain jossain välissä jaksaa vääntää jonkinlainen hakemuskin, mikä tuntuu nyt vähän liialta, koska aivot eivät vain jaksa toimia yhtään.

Mutta ulkona näyttää jo kesäisemmältä, mikä on kiva ja olen kaivanut esiin vanhoja kesävaatteita. Kovasti olen haaveillut nyt myös shortsien ostamisesta, koska en halua viettää taas yhtä kesää pelkissä mustissa pitkissä farkuissa. Raha-asiat vain stressaavat edelleen, vaikka hain opintotukea myös koko kesän ajalle ja se myönnettiin jo. Periaatteessa minun ei tarvitsisi edes tehdä mitään sen eteen, koska minulle tulee kertymään 50 opintopistettä pelkästään kuluneen lukuvuoden opinnoista ja elokuussa tulee sitten se gradun 30 pistettä. Toki ainakin yksi kirjatentti olisi toiveena saada pois alta, mutta saa nähdä miten paljon jaksan ja miten mahdollisten työkuvioidenkin suhteen kävisi. Syksyllä pitäisi kuitenkin jaksaa taas opiskellakin.

Ehkä nyt palaan kuitenkin taas esseen pariin.