Eilen tuli tiliote pankista ja siinä laskeskellessani tajusin, että vaikka olen kokopäivätöissä, minulle jää silti vuokran maksamisen jälkeen vain 200 euroa kuukauden menoihin. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että vaikka saisin kuukauden maksimipalkan, jään köyhyysrajan alapuolelle. Luulin, että minulle jäisi käteen paljon enemmän ja olen ihmetellyt, että miten paljon minä muka oikein tuhlaan, kun kerran kuukausittain tuntuu kuluvan kaikki raha jonka tienaan, vaikka työt aloittaessani ajattelin, että palkasta jäisi jotain vielä säästöönkin.

No, ryhdyin tuumasta toimeen ja paitsi ettäö olen nyt töissä tekemässä joulukuun työtunteja edes vähän täydemmiksi, lähetin eilen myös CV:ni ja hakemuksen keikkaluonteiseen työhön. Aluksi ajattelin, etten hae sitä, koska siitä maksetaan vielä vähemmän kuin tästä nykyisestä työstäni. Mutta sitten tajusin, että vaikka joutuisinkin olemaan poissa töistä kerran pari kuukaudessa, jotta voisin mennä tekemään päiväksi keikkatyötä, pystyisin silti tienaamaan maksimikuukausipalkan, kunhan vain korvaisin tunnit myöhemmin! Ja se on aika fyysinen työ, niin toivon sen olevan vaihtelua tälle toimistossa kököttämiselle. Kuntoni kärsii, kun teen 11-tuntisia päiviä, joiden aikana vain istun, koska sen jälkeen ei yhtään jaksa tehdä enää mitään liikunnallista, kun pääsee kotiin.

Tolstoille on varattu lopetusaika 29.12. Se on Rauhan päivä ja minun mielestäni se on jotenkin sopivaa, kun kerran ihmis-Tolstoi kirjoitti kirjan Sota ja Rauha. Joten Rauhan päivänä laihtunut ja nykyään sairasta Doskua muistuttava Tolstoi-kulta saa rauhan. Tuskin tarvitsee mainita, että tuntuu taas siltä kuin sydämestä revittäisiin pala irti.

Mutta nyt ei ole aikaa surra, sillä pitää tehdä rahaa. Takaisin töihin.