Tänään on pitänyt taas rehkiä, kun huomenna tulee joitain remonttityyppejä tekemään jotain hommia. Olen pari päivää kuunnellut kun ne ovat tehneet remonttia naapurissa ja huomenna on sitten oman kämppäni vuoro. Puolet vaatehuoneesta piti tyhjentää (johtojen takia) ja eteinen ja toinen puoli huoneesta - luonnollisesti se puoli jolla on kaikki isot huonekalut. En aikaisemmin ole oikein käsittänytkään, että miten paljon kamaa vaatehuoneeseen oikein mahtuu, mutta tuleepas nyt sitten niitä tavaroita takaisin laitettaessa järjesteltyä sitäkin taas. Inhottavinta on se, että remontti kestää kaksi päivää, mutta tietysti ne kaksi päivää minun asunnossani ovat perjantai ja maanantai. Varmaan yritän pitää tavarat mahdollisimman pitkälti näillä nykyisillä paikoilla ettei tarvitse siirrellä niitä uudestaan sitten sunnuntaina, mutta ärsyttää silti.

Olen suunnitellut, että menen aamulla uimaan niin olen poissa tieltä, ja sitten sen jälkeen ehkä kirjastoon. Tuleepa tehtyä jotain hyödyllistäkin, kun oma asuntoni on vallattuna. Maanantaina kaiketi sitten sama.

Marion jutteli minulle taas Facebookissa. Se meni jotakuinkin näin:

Marion:
Ootko pysyny Samina vai Klonkku vai mikäs se Tyler oli. Neljä on ikuinen klonkku :D^_^ tai oikeestaan mä oon Gandal sydämmeltä ja Merri ja Pippin on kun lapsoset. Asutko lisä nykyään?

Kysyin sitten että mitä hän oikein tarkoitti, niin hän vastasi, että jos en filologina osaa lukea rivien välistä, niin ei tarvitse sitten kysellä tarkennuksia. Tuli vähän kurja fiilis, etenkin kun olin vähän suunnitellut, että menisin nyt vielä kesän aikana katsomaan Marionia. Hän on ollut aika outo viime aikoina ja kirjoittaa juuri tuon tyylisiä päivityksiä Facebookiinkin, joita kukaan ei ilmeisimmin ymmärrä sen paremmin kuin minäkään. Jotkut tykkäävät. En tiedä tekeekö hän sen jotenkin tahallaan, onko tuo jonkinlaista erikoisuuden tavoittelua, vai onko psykoosi valtaamassa taas alaa. Jotenkin tunnen oloni avuttomaksi ja turhautuneeksikin, kun Marion on todella kiva, mutta tuntuu, että hän on lakannut olemasta sellaisena kuin minä hänet tunsin ja jäljellä on joku, joka ei pysty - tai halua - muodostaa edes järkeviä lauseita kommunikoidakseen muiden kanssa. Mietin, että pitäisikö jotain yrittää tehdä hänen hyväkseen - tosin ilmeisesti joku on yrittänyt saada hänet taas pakkohoitoon, mutta hän ei halua sinne mistään hinnasta. Tuntuu kurjalta, tuntuu, että joudun vain odottamaan, että koska kuulen että hänelle on sattunut jotain.

On ollut terapiatauko nyt heinäkuun ja nyt se onkin jo aika lopuillaan. Minulla on tosin täytynyt lähettää kaksi kertaa sähköpostia hänelle, koska hänestä se on tarpeen. Olen nyt tauon aikana miettinyt, että onkohan se hänen mielestään tarpeen minun hyvinvointini takaamiseksi, vai hänen mielenrauhansa vuoksi. En ole nyt ainakaan ollut melkein lainkaan huolissani tästä terapiatauosta, joten on ollut ehkä vähän ärsyttävääkin lähettää aina parin viikon välein jokin sähköposti, jossa sanon, että kaikki on sujunut hyvin, jne. Mutta ei siinä nyt niin suurtakaan vaivaa ole, etten voisi niin tehdä.

Äitini on yrittänyt puhua minua käymään mökillä. Hän haluaa kai näyttää millainen se on nyt ja hän on puhunut varmaan vuoden siitä että hänen pitää näyttää miten se turvajärjestelmä toimii. En halua mennä. On kulunut varmaan kymmenisen vuotta kun olen edellisen kerran käynyt siellä ja tuntuu, että se minun vihani sitä paikkaa kohtaan ei ole laimentunut yhtään. Mietin toisaalta, että ehkä äitini on järkeillyt, että nyt minua voi taas pyytää kylään, kun se meidän koti on myyty - ihan kuin se inhoni mennä käymään kotona olisi liittynyt siihen taloon. En tiedä, mutta tuntuu jotenkin oudolta, kun hän puhuu siitä koko ajan. Luulisi, että hänkin muistaisi sen, miten jäin teininäkin mieluummin viikonlopuiksi yksin kotiin kuin lähdin mökille. Hän on puhunut, että voi maksaa junalippuni ja tulla hakemaan minut asemalta, mutta mikään noista ei ole se ongelma. Kotona - siellä joka nyt on myyty - minulla sentään oli ne omat paikkani joihin saatoin eristäytyä, mutta tuo mökki on vain... mökki. Vihaan jokaista senttiä siitä talosta ja tontista. Se ei ole loogista, ja kun yritän edes harkita sitä, että menisin sinne, niin valtava vastenmielisyys valtaa minut ja tuntuu mahdottomalta edes harkita sinne menemisen harkitsemista.

Olen vain kirjoittanut tarinaani. No, en pelkästään, mutta aika paljon. Olen vihdoin päässyt kivaan kohtaan, ja olen nyt oikeastaan kohdassa, jota pitemmälle en ole koskaan aikaisemmin siinä päässyt. Olen siis kirjoittanut sen ainakin kolme kertaa aikaisemmin, sikäli kuin muistan. Sitä on kiva kirjoittaa ja se on tavallaan todella hienoa, miten jotkut ongelmakohdat ratkeavat jotenkin itsekseen. Suunnittelen jonkin verran etukäteen, tiedän joitain pääkohtia, mutta ongelmanani on pitkälti niiden yhdistäminen loogisella tavalla. Niin kuin esimerkiksi jos päähenkilö menee jonnekin outoon paikkaan, miksi hän menee sinne? Hänen täytyy mennä sinne, koska siitä seuraa keskeinen käänne koko tarinan loppuosan kannalta, mutta se oli todella pitkään auki, että miksi hän sinne menee. Ensimmäisessä versiossa lopetin kirjoittamisen siihen kohtaan, sillä ratkaisin sen ylikliseisellä "koska hän on Valittu". Kirjoitin tuon silloin ja minulla ei ollut sen jälkeen mitään intoa kirjoittaa sitä enää, koska se oli täysin vastenmielinen käänne. Joten nyt piti keksiä joku toinen ratkaisu, ja sitten se jotenkin yhtäkkiä tuli mieleeni ja se kävi järkeen ja se on looginen, eikä päähenkilö ole Valittu tai muutakaan tyhmää. Toki minulla on vielä isoja aukkoja, mutta elän toivossa että ne ratkeavat samalla lailla itsekseen kuin tuo aikaisempikin, ennen kuin pääsen sinne asti.

Mutta nyt pitää lopettaa, koska pitää nousta huomenna aikaisin. Varmaan irrotan tietokoneen johdot saman tien, koska tietokone pöytineen pitää myös siirtää muualle. Television voin varmaan siirtää vielä aamullakin, mutta sänkykin olisi varmaan hyvä siirtää vielä tänään. Minua jotenkin vaivaa, kun yleensä kun tiedän, että joku on tulossa asuntooni, siivoan sen todella siistiksi. Nyt kuitenkin kun huonekalujen on oltava pois yhdeltä seinustalta ja vaatehuoneen on oltava puoliksi tyhjä, luonnollisesti se kaikki tavara on laitettava jonnekin. Se ei näytä yhtään siistiltä, vaikka olenkin yrittänyt kasata kaiken nätisti, mutta kun sen sijaan että tavarat asettelisi siististi loogisiin paikkoihin, nyt ne on laitettava väliaikaisesti jonnekin minne ne nyt vain sattuvat mahtumaan niin että eivät ole tiellä. Samalla mietin, että onkohan tämä nyt varmasti tarpeeksi, vai pitäisikö vaatehuone tyhjentää kokonaan, koska mihin ne johdot sieltä vaatehuoneesta sitten menevät? Mutta ainakin olen tehnyt niin kuin se katsomassa käynyt mies sanoi, joten ei heillä kai pitäisi olla mitään sanomista.

Ja sama stressi odottaa sitten maanantaina. Mutta ainakin se on sitten ohi. Olen vuoden alusta asti stressannut tätä, kun silloin jo ilmoitettiin, että mitä kaikkia remontoidaan taloyhtiössä tänä vuonna. Joo.