Tänään sitten taas hyvin vastahakoisesti jouduin ajattelemaan sitä, miten minä ja Merry olimme kavereita. Kirjoitin viestin Vuotikseen topikkiin, jossa käsiteltiin matkimista. Ja kun minulle sanotaan sanat "matkiminen" ja "plagiointi", minulle tulee automaattisesti mieleen Merry.

Tämän seurauksena päätin hakea Merryä hakusanalla Googlella. Hakusana oli tietysti Eskelina, koska sillä nimellä hän liikkui netissä: Enya Eskelina. Selasin sitten sitä Merry Brandybuck -show'ta, jossa oli niitä minun ideoitani ja minun vitsejäni ja minun henkilöitäni! (Ja kaiken huipuksi paritti ficissään Merryä ja Pippiniä! Erittäin häiritsevää, ottaen huomioon, että yhdessä netissä ollessamme hän oli Merry ja minä Pippin...) Se ärsytti edelleen. En vihaa Merryä, mutta ajoittain tunnen olevani melko vihainen hänelle, vaikka emme olo edes kavereita enää. Jo kun hän kävelee koulussa vastaan, niin tunnen, miten minun koko olemukseni kiristyy.

Merry Rohkea, Merry Suosittu, Merry Viisas! Hah! Ensiksi hän kopioi ideoitani, sitten hän valehteli minulle, sitten hän syytti minua, kun yritin tehdä kaikkeni hänen hyväkseen ja lopulta hän sanoi, ettei välittänyt vaikka kuolisin. Ja kun yläasteen tapaan ihmiset valitsivat "puolensa" minun ja Merryn välirikossa, kaikki menivät Merryn puolelle. Hän näki itse asiassa kauheasti vaivaa siinä, ja koska minä en viitsinyt alentua samaan, jäin sitten jotakuinkin yksin omalle puolelleni. Vähän synkkää ja kiellettyä mielihyvää sain kuitenkin siitä, että suurin osa pojista tuntui ottavan minun puoleni. Kiusaaminen väheni ja ne, jotka ennen kiusasivat minua, vohkivat Merryn tavaroita ja levittelivät niitä ympäri koulua.

Olen kai tullut aikojen saatossa katkeraksi ja julmaksi, kun ajattelen, että se oli hänelle oikein. Joskus (harvemmin tosin) Merrykin sai osansa nimittelystä ja muista inhottavuuksista. Minä olin kuitenkin aina puolustamassa häntä. Kerrankin kun psyykinen puolustus ei auttanut, siirryin minulle hyvin vieraaseen fyysiseen puolustukseen. En minä siis varsinaisesti lyönytlyönyt sitä poikaa, mutta vähän tönäisin pari kertaa. Köh. Mutta Merry ei ikinä tehnyt mitään, kun minua nimiteltiin ja kiusattiin. Hän katsoi sivuun ja näytti nololta. Silti kun joskus hänelle sanottiin jotain, mitä en kokenut edes merkittäväksi, enkä siis sanonut mitään, Merry syytti minua siitä, että en puolustanut häntä.

Ja miten hän päätti, että SK oli hänen siitä luonnollisesta syystä, että SK:lla oli sama etunimi kuin Jumpulalla (johon Merry oli ihastunut) ja Entillä (johon Merry oli ihastunut niin kauan kun ei tiennyt kuka tämä oli). Joten SK oli tällöin siis hänen kohtalonsa eikä sillä ollut väliä, vaikka minä olinkin pitänyt hänestä ennen häntä.

Nykyisin Merry on siinä ydinporukassa, jossa minä ajattelin lukiossa olevani. En ole itse asiassa lainkaan pahoillani siitä, sillä nyt olen löytänyt enemmän oman tyylisiäni ihmisiä, joiden kanssa tulee joskus vaihdettua sana tai pari. Ja kaiken huipuksi ne ovat juuri niitä ihmisiä, joiden kanssa Merry ei kertakaikkisesti osaa tulla toimeen. Ei sillä, hän ei osaa tulla toimeen oikein kenenkään kanssa. Se ydinporukkakin on sellainen yliystävällinen, joka huolii mukaansa kenet tahansa. Ja siinäkin hän ei ilmeisesti voi olla luonteva. Ainakin päätellen siitä, miten hän ei voi sanoa heille edes luonnollisesti "hei", vaan hänen täytyy tehdä se teatraalisesti teletappi -tyyliin ylileveä tekovirne kasvoillaan kädellä nopeasti heiluttaen.

Mutta niin, olen ihan tyytyväinen siihen, että me emme ole enää kavereita. Meillä ei ollut oikeastaan mitään yhteistä. Siitähän voisi tehdä jopa listan... Hmm... No jokatapauksessa. Merryllä ja TKK:lla on paljon yhteistä: Heillä on molemmilla asennettuna automaattiseksi se tyypillinen Pakko olla suosittu! -ohjelma, joka saa heidät luonnottomiksi. Minä puolestani... No, en väitä, että olisin mitenkään hypererilainen, mutta ainakin pyrin välttämään olemasta se, mitä he.

Mutta mitä sitä turhaan muistella menneitä ja listata minun ja Merryn eroavaisuuksia. Ei niillä liene kuitenkaan mitään tähdellistä merkitystä, ei ainakaan enää. Ja kohta on lähtö kuoroon ja musiikin teoriaan. Prisma jää taas väliin. *syvä huokaus*