Tuli nähtyä taas unia. Olen vaihteeksi yksin kotona, niin tuollaiset kummalliset unet valtaavat pääni. Aamulla heräsin ja puristin rippiristiäni kädessä niin lujaa, että siitä oli jäänyt jälki. Joskus tykkään pitää sitä kädessäni. Vaikka en uskokaan siihen, mitä se symboloi, niin se saa olon silti hieman turvallisemmaksi.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Uni oli tällä kertaa yhtä pitkää unta ja siinä minä olin hullu. Minä näin asioita, joita ei ollut olemassa. Täsmällisesti kaksi hirviötä. Toinen oli se The Ring –elokuvassa esiintyvä Samara-tyttö ja toinen oli isompi ja vihreä ja sillä oli pitkät terävät kynnet ja se kykeni lentämään. En muista sen nimeä, mutta se alkoi G-kirjaimella. Näin nämä hirviöt sen takia, että Samara oli tullut tappamaan minut. Unessa oli toinenkin ihminen, joka näki nämä hirviöt, että se G-alkuinen hirviö oli tullut tappamaan hänet. En muista kuka se oli, mutta muistan sen, että hän oli minulle tärkeä ihminen. Mahdollisesti veljeni, mutta en ole varma.

 

No, aina silloin tällöin ne hirviöt ilmestyivät kuin tyhjästä ja yrittivät tappaa minut. Minä yritin luonnollisesti puolustautua niitä vastaan, mikä oli kylläkin melko hämmentävää seurassani oleville ihmisille, sillä he eivät nähneet mitään. Minä itsekin ajattelin, että se johtui siitä, että minä olen hullu, olen saanut skitsofrenian tai psykoosin tai minkä lie, missä nähdään jotain, mitä ei ole olemassa. Sillä onhan ihan tyhmä ajatus, että oikeassa elämässä kuvitteellinen leffan henkilö ja jokin lentävä liskomainen pitkäkyntinen tulisivat tappamaan ihmisiä.

 

Se oli pelottavaa. Se lisko ei ollut yhtä pelottava, mutta Samara oli. Nyt kun ajattelen jälkeenpäin, niin ehkä niiksi tappaviksi hirviöiksi valitaan ne, jotka pelottavat kohdetta eniten. Se oli niin pelottavaa. Välillä minulle näytettiin valokuvaa ja sanottiin, että silloin väitin Samaran olleen lähellä, mutta että kuvassa olin vain minä pelästyneenä. Mutta ei, Samara oli kuvassa, mutta vain minä näin hänet. Hän liikkui ja kun hän huomasi minun katsovan, hän käveli kuvasta näkymättömiin ja ilmestyi yhtäkkiä minun viereeni. Hän oli kaikkialla. Pelkäsin kauheasti ja olin edelleen vakuuttunut, että olin tulossa hulluksi. Uskouduin lopulta äidillekin siinä toivossa, että hän auttaisi minua ja sanoin: "Äiti, minä näen hirviöitä." Mutta äiti vain tuhahti ja jatkoi puuhiaan.

 

Sitten se vihreä otus ilmestyi minulle jonain iltana. Se oli ihan mukava, koska se ei ollut minun mielestäni pelottava, eikä sen tarkoitus ollut tappaa minua, joten se saattoi olla minulle ystävällinen (koska kuitenkin kuolisin kohta, koska Samara oli tullut toimittamaan tehtävän ja surmaamaan minut). Unen loppuvaiheessa juttelin sen vihreän hirviön kanssa. Hän huomautti sitten, että minun hiukseni näyttävät hieman ylikasvaneilta ja kysyi, että haluaisinko minä, että hän leikkaisi ne. Vastasin myöntävästi ja hän alkoi hieman lyhentää ja muotoilla hiuksiani. Ja hän oikeasti leikkasi niitä. Mietin, että kuvittelinko minä silloinkin ja todellisuudessa vain leikkasin itse omia hiuksiani, vai olisiko ulkopuolisille näyttänyt siltä, että hiukseni katkeilevat itsestään. Uni loppui siihen.

 

Taas kerran yksi uni, jossa esiintyy Samara. En tiedä miksi, mutta The Ring on yksi elokuva, joka järkytti minua niin syvästi, että nyt kolmen vuoden jälkeenkin se yhä kummittelee mielessäni. Eivät muut elokuvat niin tee. Olen katsonut kaikenlaisia K-18 kauhuleffoja jo yläasteellakin, mutta niistä ei ole jäänyt mitään. Pari yötä saattoi jonkun tuollaisen kauhuleffan jälkeen pelottaa, mutta ei enää. Mutta The Ring – vain K-15 luokiteltu kauhuleffa – jätti minuun nähtävästi aika syvän jäljen.

 

Vaikkakaan se tyttö ei näyttänyt ihan Samaralta, vaan hänen kasvonsa näkyivät ja ne olivat erilaiset. Olen ihan varma, että minä olen joskus Deviantartista poiminut sellaisen kuvan, joka oli melkein täsmälleen sellainen, millaisilta Samaran kasvot unessa näyttivät.

 

Haa! Löysin! Tältä:

 

Aaaaaaa_____by_ScorpionDeathlock.jpg

(Ei minun vaan Deviantartin käyttäjän ScorpiOnDeathlock teos Secret Sewn Within.)

 

Ei niin kiva. Vaikkakin Samara pystyi puhumaan, koska hänen tikkauksensa olivat aavistuksen verran löysemmällä, mutta suuta hän ei kokonaan auki saanut. Niin ja sitten hänellä oli tuollaiset kokonaan valkoiset ja tyhjät silmätkin. Hrr.

 

Maanantaina sitten Kuopioon. Olen maalannut jo kaksi tuoliakin. Se "tummansinisenharmaa" ei olekaan oikein tummaa tai sinistä tai harmaata. Pikemminkin vaalean violettia. Mutta ihan okei. Jos sitä tietyssä valossa katsoo, se näyttää melkein siniseltä. Ei se niin paha ole. Toivon vain, ettei se riitele sellaisenakaan niiden seinien tai keittiönurkkauksen laattojen kanssa. Pianhan sen sitten näkee.